Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö jos tuttusi kutsuisi sinut helluntaiseurakunnan herätyskokoukseen?
01.01.2019 |
Jos esim. naapurisi, työkaverisi, sukulaisesi, opiskelukaverisi, harrastuskaverisi, naapurisi pyytäisi sinua kanssaan helluntaiseurakunnan herätyskokoukseen niin lähtisitkö mukaan mikäli aikatauluusi sopisi? Miksi/miksi et?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. naapurisi, työkaverisi, sukulaisesi, opiskelukaverisi, harrastuskaverisi, naapurisi pyytäisi sinua kanssaan helluntaiseurakunnan herätyskokoukseen niin lähtisitkö mukaan mikäli aikatauluusi sopisi? Miksi/miksi et?
En menisi.
Kerran uusi työkaver pyysi kotiinsa ja alkoi kahvipöydässä puhumaan jumalasta. Nousin ylös, sanoin, että minua huijattu ja lähdin välittömästi kotiin.1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AI että vapaaehtoisesti liittyisin ja tarjoaisin lapseni pedofiilien käsiin. Hyppäisin ajassa vuosikymmeniä taaksepäin ja hylkäisin kaiken tieteen ja logiikan elämästäni. Kiitos ei.
En. Tunnen hellareita, ihan kivoja ihmisiä mutta heidän tyylinsä kokoustaa ei oikein nappaa.
Olen ollut kerran, mutta en valitettavasti tykännyt. Oma vakaumukseni minulla on, mutta nuorempana availin eri ovia ja mietin onko paikkani täällä vai jossain muualla... kävin sitten helluntaisrk:ssakin. Minuun ei vedonnut se "paatos", oloni oli siellä kokouksessa hyvin levoton.
En siis näillä eväillä menisi.
En, enkä onneksi edes tunne ainuttakaan hellaria. Mun satukiintiö tältä elämältä on täysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi. Tuntisin itseni ulkopuoliseksi ja vaivaantuneeksi jo omien ajatusteni, mielipiteideni ja periaatteitteni vuoksi. Seison vahvasti omien aatteitteni ja vakaumukseni takana. Tuen vahvasti evoluutioteoriaa.
En halua haaskata aikaani tyhjänpäiväisyyksiin. Enkä halua olla sellaisten ihmisten lähellä, jotka ovat tekopyhiä ja kaksinaamaisia.
Inhoan "myrkyllisiä" ihmisiä, jotka syyllistävät toisia, nostavat itsensä muiden yläpuolelle ja jakavat itselleen ansiotonta arvonnousua. Minua ette saa jymäytettyä seuroihinne. Pitäkää tunkkinne!
Saattaisin ehkä uteliaisuudesta mennä. painosanalla ehkä. - Ei "helluntailaisuus" käsittääkseni tartu. Ja on toisinaan tervettä mennä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolella ja haastaa omia ennakkoluulojaan. Saattaisin myös miettiä, että voisinko esittää vastakutsun ja mikä olisi tällöin sopiva paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi, vaikka hengelliset asiat kiinnostivatkin minua. Kaikenlaisia lahkoja yms. kannattaa varoa. Omakohtainen, itselöydetty uskonnollisuus on aitoa.
On kutsuttu vaikka mihin lahkoihin, mutta en ole mennyt enkä meinaa mennä. Kerran kävin AA-ssa ja se riitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mennyt helluntaiseurakunnan herätyskikouksiin useasti, oikein mukavaa on ollut. Kukaan ei ole tullut mitään tuputtamaan tai kyselemään. Olen myös vapaaseurakunnan istunnoissa aikaa viettänyt.
Toinen hyvä ystäväni oli mormoni ja näissäkin istunnoissa olin monesti mukana.
Ev.kelisluterilaisen kirkon saarnaa olen myös ollut (pakotettuna) kuuntelemassa.
Mukaansa tempaavinta on ollut juurikin helluntai suunnan istunnot ja hyvänä kakkosena vapaaseurakunnan iltamat.
Pitkästyttävin ja ankein tapahtuma on ollut evluterilainen kirkko
Kahden rakastuneen aikuisen parisuhde ja avioliitto tuomitaan, mikäli ovat samaa sukupuolta. Mutta jos aikuinen mies pettää toistuvasti vaimoaan, raiskaa ja hyväksikäyttää seksuaalisesti lapsia, niin sehän on helluntailaisista ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä olisi ihminen, jonka kanssa olisin jatkossakin tekemisissä, niin en menisi. En haluaisi antaa hänelle väärää kuvaa itsestäni tai viestittää, että minua oikeasti kiinnostaisi. Siitä seuraisi todennäköisesti suurempaa mielipahaa myöhemmin.
Jos taas kyseessä olisi joku hyvänpäiväntuttu tai muuten minulle merkityksetön henkilö, niin voisin mennäkin sopivan inspiraation iskiessä. Olisihan se omalla tavallaan varmasti sivistävä kokemus, saisi vähän tietoa siitä, millaista hellareiden hurmoskokouksissa on. Tosin osallistumiseni olisi toisaalta eräänlaista hyväksikäyttöä, koska siinähän minä suhtautuisin heidän pyhiin menoihinsa sellaisena randomina viihteenä. Mutta koska karsastan kaikkea uskonnollisuutta, jossa pyritään puuttumaan toisten elämään, en varmaankaan tuntisi tästä huonoa omaatuntoa.
Voisin vastaavissa olosuhteissa käydä myös muiden kristittyjen, juutalaisten, muslimien ym. uskovaisten touhuja seuraamassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ystävä on hyvä niin lähtisin, vaikka en itse mihinkään seurakuntaan kuulu, mutta ystävyydessä jaetaan asioita ja tehdään myös sitä mikä toiselle on tärkeää, ei ainakaan ole reilua perusteella että ei kiinnosta, jos ei ole edes kokeillut, kyseessä ei kuitenkaan ole mitään haitallista jos käy testaamassa miltä tuntuu...
Ei tehdä, ei todellakaan, jos se sotii täysin omia arvoja vastaan ja on vieläpä erittäin kyseenalaista toimintaa kusetuksineen ja aivopesuineen.
Kyseessä on erittäin haitallista toimintaa, joka perustuu aivopesuun ja uhkailuun. Voiko mitään kovempaa uhkailua olla, kuin pelotella ihmisiä kadotuksella? Sehän on kovempi uhkaus kuin m*rhaaminen.
Miksi muuten valehtelet seurakuntaan kuulumattomuudellasi, vaikka kirjoituksestasi hohkaa tuhannen kilometrin päähän, että olet käännytyksen asialla? Salliiko se jumalasi valehtelun, jos sen varjolla saa käännytettyä kansalaisia lahkosi jäseneksi? Perin moraaliton on kyllä jumalasi, jos tuollaisia vapauksia sinulle antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, sillä olen saanut kärsiä uskonnosta jo ihan tarpeeksi. En tarvitse lisää traumoja.
Miksei. Jotain jännää harmaaseen arkeen?
On kieltämättä houkutus elää omassa kuplassaan ja olla koskaan menemättä oman mukavuus alueen ulkopuolelle. - Toisaalta tiedä sitten miten paljon maailman kuvaa avartaisi satunnainen käynti elluntai liikkeen herätys kokouksessa; vai lisäiskö ennakkoloisuuttani vielä lisää.
Sama se on ollut itselläni aikanaan mm. rippikoulussa ollessani. - itse pidin rippikoulu leiristä. Mutta varmaan mieleen jääneet ajatukset olisivat olleet toiset, jos leirillä olisi ollut hyvin konservatiivinen ilmapiiri ja päivät olisi käytetty hakkaamalla päähän raamatulla ja helvetin tulilla pelotteluun.
Enpä tiedä. Olen uskossa mutta helluntalaistyylinen voimakas ulospäin suuntautuva tunteellinen ja avoin, aika mustavalkoinen tyyli on saanut mut aiemmin välillä ahdistumaan kunnolla. Toisaalta kyllä kiinnostaisi mutta mitään painostusta en kestä ainakaan. Jos saisin istua hiljaa rauhassa niin ehkä tai sitten ehkä ei...
Minä menin kerran, kun ystävättäreni äiti tuli paikkakunnalle kun siellä järjestettiin joku iso tapahtuma. Ystävätär ei halunnut niin äitinsä alkoi taivutella minua. Ja lähdin mukaan.
Siellä jossain teltassa istuttiin ja kuunneltiin jorinoita ja ihmiset kävi siellä edessä ja kovasti sinne kalasteltiin lisää sieluja pelastettavaksi. Kaverini äiti tyrkki minua kylkeen että mene nyt sinäkin. Miksei itse mennyt!!
Mitään en siitä irti saanut mutta tulipahan käytyä. Samoin kerran kävin Jehovien kokouksessa kun yksi tuttava kääntyi ja houkutteli mukaan. Oli se touhua, kovasti yritettiin todistaa miten mukavaa täällä on ja kahville kutsuttiin. Jotenkin ei napannut sekään. Olen nyt sitten ihan vain tällainen kadotukseen tuomittu läpimätä pakana. Sopii mulle.
En mene enää ikinä. Olen ollut jäsen nuoruudessani ja eronnut liikkeestä aikoja sitten. En sopinut siihen normiin mitenkään - puolisoni on samaa sukupuolta. Ei olisi potkittu pihalle, mutta en olisi silti voinut olla oma itseni. Ihan kamalaa kieltää koko ajan itsensä, että kelpaa seurakuntaan ja Jumalalle. Näinhän tämä asia ei ole. Jumalalle kelpaa aina, vaikka seurakuntaan ei kelpaisikaan. Ja uskokoon kukin puolestani kuten tahtoo, kunhan on hyvä olla itsensä kanssa.
Hyvää siinä seurakunnassa oli se, että auttoivat köyhiä sydämestään.
En menisi, ei kiinnosta lahkolaishihhulit.