Lue keskustelun säännöt.
80-luvulla eläneille nykynuorten vanhemmille:
01.01.2019 |
Kuka katsoi Ylen Teemalta tulleen tanskalaisdokumentin, jossa curling-äiti patisti ylioppilaaksi kirjoittautunutta poikaansa Alfredia ryhdistäytymään? Mitä ajatuksia ohjelma herätti?
Mielestäni muiden ohjelmassa haastateltujen kommentit olivat hyviä pienempienkin lasten vanhemmille sinnikkäiden lasten ja nuorten kasvattamiseksi.
Itselläni on pian 18-vuotta täyttävä nuorukainen, joka osaa kyllä kotitaloustöitä jne mutta vaikuttaa kyllä meihin vanhempiin verrattuna huomattavasti lapsenomaisemmalta kuin me hänen iässään. Toki 80-luvulla pääsi myös helpommin töihin ilman aikaisempaa työkokemusta tai koulutustakin. Me tuemme vielä nuorukaistamme taloudellisesti ja tietenkin hän saa syödä ja elää kotona ilmaiseksi. Alkoholia, huumeita tai tupakkaa emme salli itsellemme emmekä hänellekään. Ei tulisi mieleenkään, että toimisin poikien hovimestarina kun he viettäisivät iltaa meillä.
Mehän aikanamme maksoimme kotiin osan palkastamme heti kun aloimme tienata rahaa. Me myös muutimme aikaisemmin pois kotoa omiin oloihimme emmekä kysyneet vanhemmilta taloudellista tai muutakaan materiaalista apua. Totuimme elämään omillamme emmekä käyneet kirjojen ja elokuvien perheiden sunnuntaipäivällisiin koska tilanne olisi tuntunut kiusalliseltakin.
Siihen aikaan vaatteet olivat Suomessa kalliita suhteessa palkkaan ja etenkin tytöt ja naiset oppivat jo koulussa tekemään vaatteita. Nuoruudessani oli onni kun yhden kaverini äiti oli töissä kangaskaupassa ja sain ostaa kaverini äidin kautta kankaita henkilökunta-alennushintaan ja ommella vaatteita itselleni.
Nykyään nuoriso on tosiaankin tottunut siihen, että netin kautta voi tilata vaatteita edullisesti vaikka vanhemman luottokortilla. Meillä saisi kyllä huutia jos ei viitsisi hakea 160 euron kenkiä noutopisteestä koska 160 euroa on minulle suuri raha.
Kommentit (15)
En saa jutun juuresta kiinni. Onko nyt tarkoitus ihannoida menneitä aikoja ja päivitellä miten helpolla nykynuoret pääsevät?
Maailma muuttuu ja nuorilla on tällä vuosituhannella ihan erilaiset haasteet kuin 80-luvulla on ollut. Teinien äitinä pidän omia lapsiani monessa asiassa paljon itseni viisaampana ja järkevämpänä vaikka toki ovat edelleen erittäin lapsellisia monella tapaa.
Nykyajan teinit ovat maailman kansalaisia joiden tärkeimmät taidot ovat muualla kuin siinä osaako käyttää pesukonetta tai mankelia.
Mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa jutun juuresta kiinni. Onko nyt tarkoitus ihannoida menneitä aikoja ja päivitellä miten helpolla nykynuoret pääsevät?
Maailma muuttuu ja nuorilla on tällä vuosituhannella ihan erilaiset haasteet kuin 80-luvulla on ollut. Teinien äitinä pidän omia lapsiani monessa asiassa paljon itseni viisaampana ja järkevämpänä vaikka toki ovat edelleen erittäin lapsellisia monella tapaa.
Nykyajan teinit ovat maailman kansalaisia joiden tärkeimmät taidot ovat muualla kuin siinä osaako käyttää pesukonetta tai mankelia.
Mielenkiinnosta kysyn minkä ikäinen olet?
Olen ollut teini 1980-luvulla. En odota mitään mankelinkäyttötaitoja vaan tanskalaisdokkarin nähtyäni jäin pohdiskelemaan sitä, että pilaavatko vanhemmat nuortensa elämän curling-vanhemmuudellaan eli sillä, etteivät edes anna lapsille ja nuorille mahdollisuutta opetella ja oppia kotonaan perustaitoja vaan tekevät heidän puolestaan liikaa?
Minun mielestäni on huolestuttavaa jos nuori oppii vasta 13-14-vuotiaana solmimaan kengännauhansa tai että vanhempi tekee vielä lukioikäisten läksyjä teinin puolesta. Se on varma tapa estää nuorta ottamaan vastuuta omista tekemisistään.
Minä sain oppia aikoinani jo peruskoulussa ja lukiossa viittä kieltä ja siihen aikaan haettiin kontaktia ulkomaailmaan matkoilla, joihin rahat säästettiin tekemällä itse töitä sekä kirjeenvaihdolla. Ei Neuvostoliiton naapuruus tarkoittanut sitä etteivätkö suomalaiset olleet vapaita lähtemään au pairiksi, kibbutsille tai vaihto-oppilaaksi halutessaan. Siihen aikaan vanhemmat eivät hössöttäneet yhtä paljon kuin nykyään.
Dokumentissa nostettiin esille myös sitäkin, että nykyaikana ei ole mitään jollei ole paras tai kaunein. Ennen vanhaan maailma oli armollisempi ja ihan keskinkertainenkin nuori pystyi hankkimaan itselleen kunniallisen ammatin, työpaikan ja puolison 1990-luvulla. Siihen aikaan ei ollut somea eikä tavallisilla nuorilla ihmisillä ollut aikaa angstailla sitä, ettei ole maailman ykkönen asioissa X ja Y.
Sellainen ratkaiseva ero sukupolvissa on, että 1980-luvun teini olisi ottanut curling-vanhemman touhun epäluottamuksenosoituksena.
Ohjelma löytyy Ylen Areenasta nimellä Ylihuolehtivan äidin tunnustuksia.
En allekirjoita aloitusta Olen syntynyt 1968, joten vietin teini-iän 80-luvulla.
Ehkä ap puhut nyt tuloeroista tai kaupunkilaisista vs maalaisista. Kyllä koulussa käsityötunnilla opetettiin tekemään vaatteita, mutta pikkukaupunkilaisena en tehnyt sillä taidolla mitään. Ostimme farkut kaupasta. Kesät sain lomailla, koska koulu oli työni. Kun sain 19 v ekan kesätyön, minun ero tarvinnut antaa kotiin siitä mitään, vaan sain käyttää sen ihan rauhassa interrail-matkaan. Olin huoleton ja lapsellinenkin.
Olisin saanut opiskella yliopistossa kotona asuen jos olisin halunnut. Vain yksinhuoltajien lapset ajettiin täysi-ikäisinä omilleen, koska kotona ei ollut varaa ylläpitää.
Silti minusta tuli aikuinen, sain tutkinnon, sain viran, perheen, talon, elätän itseni ja perheeni, hoidan kotini ja huolehdin osaltani suvun mummoista.
On köyhän kansan näkemys, että jo lasten pitää selvitä omillaan ja tottua kovaan työhön. Vähän vauraammat huolehtivat lapsensa pidemmälle, ilman iltatöitä ja opintolainoja, ja nämä todellisuudessa ovat taloudellisesti hyvässä tilanteessa paljon aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien vaatteiden tekeminen on jo vuosikymmeniä liittynyt Suomessa siihen, että ihminen on halunnut itselleen persoonallisempia vaatteita. Tuskinpa maalaisetkaan 1980-luvulla itse farkkujaan ompelivat?
Nykyään jokaisen tuloluokassa vanhemman nuori voi katsella nettikaupoista miljoonia erilaisia vaatevaihtoehtoja ja nykyään pitää olla milteinpä hyvätuloinen että pystyy kustantamaan lapsensa käsityöharrastuksen.
Muuten kyllä olen sitä mieltä, että nykyään vanhemmilla ei ole kärsivällisyyttä opettaa jälkeläisilleen edes perusasioita olipa kyse sitten käytöstavoista tai kotitöistä. Tottakai se ”lapsukainen” voi osata tilata ämpärillisen alkoholia maapallon toisella puolella mutta osaako hän pestä sitä ämpäriä itse?
Harmillista on se, että iltapäivälehtienkin kotitalousneuvoissa on välillä aivan päättömiä neuvoja kuten esimerkiksi rosteripintojen kiillotus oliiviöljyllä. Sieltä suunnasta nuori ei löydä siis apua kun muuttaa omaan asuntoonsa vaan voi tehdä suuren vahingon koska ei tiedä paremmasta ja on kotona oppinut vanhempien hoitavan kaikki kotitaloustyöt jne.
Lapsen ja nuoren itseluottamuksen saa tuhottua helposti siten, ettei anna heille edes mahdollisuutta yrittää. Tottakai voi syntyä sotkua tai jälki ei ole aivan moitteetonta kun lapsi tai nuori tekee kotitaloustöitä. Fiksu vanhempi nielee möläytyksensä ennen kuin edes ehtii sanomaan sitä. Fiksu vanhempi kannustaa lastaan oma-aloitteiseksi.
Monesti lasten uloslähdön hikiset hetketkin helpottavat kun antaa lapsen pukea mahdollisimman pitkälle itse itsensä ja kehuu lasta jo pelkästä yrittämisestä. Jos aikuinen pukee lasta äristen ja huokaillen niin ei ole mikään ihme jos lapsi virittäytyä samalle taajuudelle ja alkaa äkisemään ja möykkäämään. Usein myös kun perheeseen pienemmän lapsen syntyessä aletaan yhtäkkiä odottamaan isommalta lapselta yhtäkkiä omatoimista pukeutumista vaikka lapsi on aiemmin puettu ilman, että lapsella edes olisi ollut mahdollisuutta harjoitella pukeutumista. Se ei edistä mitenkään uuden tulokkaan ja vanhemman lapsen läheisten välien syntymistä.
Vanhemman pitää oppia sietämään lapsensa keskeneräisyyttä ja lapsen pitää oppia sietämään vanhempansa keskeneräisyyttä. Ihmisestä kun harvemmin tulee valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman pitää oppia sietämään lapsensa keskeneräisyyttä ja lapsen pitää oppia sietämään vanhempansa keskeneräisyyttä. Ihmisestä kun harvemmin tulee valmista.
Kukas sitä vanhempaa opettaa, saatan an i di ootti, jos vanhemman mielestä on oikein rnkaista lapsen keskeneräisyydestä lasta, ja uskoa itse olevansa täydellinen? Lauseesi on pelkkää sanahelinää ja tyhjää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttaja voisi perustella minkä vuoksi alapeukuttaa ensimmäistä viestiä. Pelkkä alapeukuttaminen ei riitä perusteluksi avaukseen.
Alapeukutin, koska ei mulla ollut kasarilla tuollaista. Tosin olin varakkaasta perheestä ja todellakin tuettiin taloudellisesti, sain opiskella ilman yhteiskunnan tukia, sunnuntaipäivällisiäkin oli enkä ommellut ensimmäistäkään vaatetta itselleni. Pukeva, Mic Mac, Stocka ja Sokos. Niistä ostin vaatteeni. Vanhemmat ostivat sijoitusasunnon, jossa sain asua opiskeluajan ilmaiseksi ja töissä ollessani maksoin vain yhtiövastikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tanskalaisen curling-äidin (joka erikseen mainitaan curling-äidiksi) perusteella sinä vetelet johtopäätöksiä suomalaisisra nykynuorista?
Minulla on kaksi teinityttöä jotka on tomeria ja pärjääviä, mutta myös huolehdittuja. Itse olin ihan heitteillä heidän ikäisenään(kin).
Saako teillä nuuskata? Entä onko lailliset tutkimuskemikaalit ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä riitti lähinnä tuolloin stereomankka tai stereot sekä ekat merkkivaatteita ja nyt tonnin kännykkää ja toinen mokoma tietokoneeseen ja konsolipelit yms ja merkkivaatteita vielä päälle?
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita aloitusta Olen syntynyt 1968, joten vietin teini-iän 80-luvulla.
Ehkä ap puhut nyt tuloeroista tai kaupunkilaisista vs maalaisista. Kyllä koulussa käsityötunnilla opetettiin tekemään vaatteita, mutta pikkukaupunkilaisena en tehnyt sillä taidolla mitään. Ostimme farkut kaupasta. Kesät sain lomailla, koska koulu oli työni. Kun sain 19 v ekan kesätyön, minun ero tarvinnut antaa kotiin siitä mitään, vaan sain käyttää sen ihan rauhassa interrail-matkaan. Olin huoleton ja lapsellinenkin.Olisin saanut opiskella yliopistossa kotona asuen jos olisin halunnut. Vain yksinhuoltajien lapset ajettiin täysi-ikäisinä omilleen, koska kotona ei ollut varaa ylläpitää.
Silti minusta tuli aikuinen, sain tutkinnon, sain viran, perheen, talon, elätän itseni ja perheeni, hoidan kotini ja huolehdin osaltani suvun mummoista.
On köyhän kansan näkemys, että jo lasten pitää selvitä omillaan ja tottua kovaan työhön. Vähän vauraammat huolehtivat lapsensa pidemmälle, ilman iltatöitä ja opintolainoja, ja nämä todellisuudessa ovat taloudellisesti hyvässä tilanteessa paljon aiemmin.
Tämä!
Kukaan tutuistani ei maksanut kotiin mitään kesätöistään ja aika lailla huolettomasti saatiin elellä. Omat vanhemmat olivat keskiluokkaisia, äiti oli kotona siihen asti, kun pikkusisko meni kouluun. Vaatteet ja kengät saatiin kaupasta, villapaidat oli kotitekoisia.
Kotoa muutettiin siinä vaiheessa, kun saatiin opiskelupaikka muualta kuin kotipaikan läheltä tai valmistuttiin ja mentiin töihin. Ja joka sunnuntai mentiin vanhemmille syömään, koska se yksinkertaisesti oli kivaa ja samalla kuuli kaikki "juorut".
En tunnista ap:n kertomusta lainkaan. Etenkin tuo vaatteiden ompeleminen tuntuu todella keksityltä. Toki koulussa opittiin käsityötunnilla tuokin asia, mutta kaupasta sai helpommin vaatteita kuin kankaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun verrataan muihin maihin niin Suomessa kyllä nuorilla on pääsääntöisesti tarve kyllä muuttaa pois viimeistään 20 v ja sitä oikeastaan odotetaankin. Itsekin kuullut nyt kahden vuoden aikana lukemattomia kertoja kavereilta että miksi en muuta jo pois/asutko vielä kotona?
Esim. Etelä-Euroopassa on ihan normaalia asua vanhempien luona yli 20 vuotiaanakin. Suomessa on painostus edelleen kova muuttaa ajoissa pois kotoa.
Se mitä tulee taitoihin niin siinä AP on oikeassa että nuoret ovat ns. kädettömämpiä kuin ennen. Ei oikein osata mitään elämän perusjuttuja, tosin täysin tästä ei voi nuoriakaan syyttää. Veroilmoitukset, laskut jne. Ei niitä kukaan missään opeta. Vanhemmat ei myöskään vaadi. Vaikea se on osata ja oppia, jos ei ohjata ja auteta lainkaan/tehdään kaikki puolesta.
Alapeukuttaja voisi perustella minkä vuoksi alapeukuttaa ensimmäistä viestiä. Pelkkä alapeukuttaminen ei riitä perusteluksi avaukseen.