Lue keskustelun säännöt.
Oletteko valmistautuneet lastenne poismuuttoon?
01.01.2019 |
Itselläni on tilanne nyt edessä, toinen muuttaa kotoa viikon päästä ja toinenkin ensi syksynä. Tunteet ovat hyvin ristiriitaisia, yhtä aikaa olen surullinen ja tilanteesta ahdistunut ja kuitenkin hyvillä mielin ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Olen lukenut tyhjän pesän syndroomasta ja tunnistan itsessäni tuon kriisin.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Ei lasten poismuuttoon kotoa voi valmistautua. Ensin olin hyvilläni, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, ovat terveitä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Itselläni alkoi olla omaakin aikaa. Nyt tuosta ajasta on kymmenisen vuotta ja omaa aikaa on todella riittävästi, ja kamala yksinäisyyden tunne on iskenyt päälle.
Elämäni kiireisimpänä aikana en jaksanut pitää ystäviini yhteyttä. Nyt ei sitten ole ketään, kenelle soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Eikä kukaan kysy, mitä minulle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten poismuuttoon kotoa voi valmistautua. Ensin olin hyvilläni, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, ovat terveitä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Itselläni alkoi olla omaakin aikaa. Nyt tuosta ajasta on kymmenisen vuotta ja omaa aikaa on todella riittävästi, ja kamala yksinäisyyden tunne on iskenyt päälle.
Elämäni kiireisimpänä aikana en jaksanut pitää ystäviini yhteyttä. Nyt ei sitten ole ketään, kenelle soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Eikä kukaan kysy, mitä minulle kuuluu.
Eikö omien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen lapsiperhearjessakin ole nimenomaan sitä valmistautumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten poismuuttoon kotoa voi valmistautua. Ensin olin hyvilläni, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, ovat terveitä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Itselläni alkoi olla omaakin aikaa. Nyt tuosta ajasta on kymmenisen vuotta ja omaa aikaa on todella riittävästi, ja kamala yksinäisyyden tunne on iskenyt päälle.
Elämäni kiireisimpänä aikana en jaksanut pitää ystäviini yhteyttä. Nyt ei sitten ole ketään, kenelle soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Eikä kukaan kysy, mitä minulle kuuluu.
Eikö omien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen lapsiperhearjessakin ole nimenomaan sitä valmistautumista?
Miksi alapeukku?
Mä toivon että muuttaisivat pian, meillä tarvitaan lisätilaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon että muuttaisivat pian, meillä tarvitaan lisätilaa.
Minkä ikäisiä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistauduin jo aikoja sitten hommaamalla niiden huoneisiin kalusteet jotka voivat vielä mukanaan ettei muutto ainakaan huonekaluista ole kiinni. Sama koskee astioita yms. juttuja. Jopa vuokratakuurahat ovat valmiina.Ja kotitalous- että rahatalousasiat opetettuina.
En minä halua passata niitä enää kun ne ovat 20+.Sitten on mun aikani taas tehdä mitä huvittaa.
Joo, skumppa on jo valmiina kaapissa. Ei yhtään haikeaa tai ikävää kun talo tyhjenee, kohta ollaan miehen kanssa kahdestaan ja jestas miten aiotaan siitä nauttia ja ottaa ilo irti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut, että joudan muuttaa maalle sitten yksin. Nyt haluan elää lähellä asutusta, että arki on helppoa ja lapsen sos elämä hyvää. (Tiedän, että tämä on mahdollista maallakin, mutta en ole kuskaaja- ja suunnittelijatyyppiä.)
Vierailija kirjoitti:
Valmistauduin jo aikoja sitten hommaamalla niiden huoneisiin kalusteet jotka voivat vielä mukanaan ettei muutto ainakaan huonekaluista ole kiinni. Sama koskee astioita yms. juttuja. Jopa vuokratakuurahat ovat valmiina.Ja kotitalous- että rahatalousasiat opetettuina.
En minä halua passata niitä enää kun ne ovat 20+.Sitten on mun aikani taas tehdä mitä huvittaa.
Tässä taidetaan hakea omaa henkistä valmistautumista.. Äidin roolin muuttumista, omaa merkitystä ja tarpeellisuutta ja tietysti arjen rutiinien muuttumista. Mutta tärkeitä nuo käytännön asiatkin tietysti ovat. Ovatko omasi jo muuttaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, skumppa on jo valmiina kaapissa. Ei yhtään haikeaa tai ikävää kun talo tyhjenee, kohta ollaan miehen kanssa kahdestaan ja jestas miten aiotaan siitä nauttia ja ottaa ilo irti!
Noin minäkin suunnittelin. Sitten H-hetkellä kuitenkin iski paniikki, huoli (lähinnä itsestäni), ikävä ja suru. Ei skumppa maistunut moneen kuukauteen.
Siitä on nyt reilut 8 vuotta, kun kaksoset läksivät muualle opiskelemaan. Nyt alkaa jo tilanteesta nauttimaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä on nyt reilut 8 vuotta, kun kaksoset läksivät muualle opiskelemaan. Nyt alkaa jo tilanteesta nauttimaankin.
Voi kamala, viekö se noin kauan :(
Pelottaa..
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon että muuttaisivat pian, meillä tarvitaan lisätilaa.
No ne joitten muuttoa odottelen, ovat kohta 20 ja 22. Muitakin lapsia kyllä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä on nyt reilut 8 vuotta, kun kaksoset läksivät muualle opiskelemaan. Nyt alkaa jo tilanteesta nauttimaankin.
Voi kamala, viekö se noin kauan :(
Pelottaa..
Ei vie. Tosin, voihan se olla rankkaa kun kaksi lähtee samalla kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten poismuuttoon kotoa voi valmistautua. Ensin olin hyvilläni, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, ovat terveitä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Itselläni alkoi olla omaakin aikaa. Nyt tuosta ajasta on kymmenisen vuotta ja omaa aikaa on todella riittävästi, ja kamala yksinäisyyden tunne on iskenyt päälle.
Elämäni kiireisimpänä aikana en jaksanut pitää ystäviini yhteyttä. Nyt ei sitten ole ketään, kenelle soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Eikä kukaan kysy, mitä minulle kuuluu.
Eikö omien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen lapsiperhearjessakin ole nimenomaan sitä valmistautumista?
Miksi alapeukku?
Varmaan siksi, että kommenttisi oli julma ja besserwisseroiva. Jos ei kerta kaikkiaan ehdi ylläpitää tiivistä ystäväverkostoa, sitä ei enää jälkikäteen voi tyhjästä luoda. Aika monella 40-50-vuotiaalla on perhe, ja kyse ei siten ole pelkästään omasta tahdosta ylläpitää ystävyysverkostoa - myös niillä muilla voi olla muuta tekemistä.
Lisäksi vielä elämä kuljettaa ihmisiä eri suuntiin. Jopa maanosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, skumppa on jo valmiina kaapissa. Ei yhtään haikeaa tai ikävää kun talo tyhjenee, kohta ollaan miehen kanssa kahdestaan ja jestas miten aiotaan siitä nauttia ja ottaa ilo irti!
Noin minäkin suunnittelin. Sitten H-hetkellä kuitenkin iski paniikki, huoli (lähinnä itsestäni), ikävä ja suru. Ei skumppa maistunut moneen kuukauteen.
Mä taidan olla erilainen, kolme on muuttanut jo pois, ei tullut paniikki, olivat ja ovat edelleen hyviä ja pärjääviä nuoria aikuisia. Kuopus lähtee 1-2 vuoden sisään.
Skumppamutsi
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon että muuttaisivat pian, meillä tarvitaan lisätilaa.
Mitä teet sillä lisätilalla? Meillä jäi koko yläkerta tyhjilleen. Aika harvoin edes käyn siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten poismuuttoon kotoa voi valmistautua. Ensin olin hyvilläni, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, ovat terveitä ja alkavat elää omaa elämäänsä. Itselläni alkoi olla omaakin aikaa. Nyt tuosta ajasta on kymmenisen vuotta ja omaa aikaa on todella riittävästi, ja kamala yksinäisyyden tunne on iskenyt päälle.
Elämäni kiireisimpänä aikana en jaksanut pitää ystäviini yhteyttä. Nyt ei sitten ole ketään, kenelle soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Eikä kukaan kysy, mitä minulle kuuluu.
Eikö omien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen lapsiperhearjessakin ole nimenomaan sitä valmistautumista?
Miksi alapeukku?
Varmaan siksi, että kommenttisi oli julma ja besserwisseroiva. Jos ei kerta kaikkiaan ehdi ylläpitää tiivistä ystäväverkostoa, sitä ei enää jälkikäteen voi tyhjästä luoda. Aika monella 40-50-vuotiaalla on perhe, ja kyse ei siten ole pelkästään omasta tahdosta ylläpitää ystävyysverkostoa - myös niillä muilla voi olla muuta tekemistä.
Lisäksi vielä elämä kuljettaa ihmisiä eri suuntiin. Jopa maanosiin.
Ei kai tuossa puhuttu mistään tiiviistä verkostosta vaan siitä, ettei ole ketään. Ei yhteen ystävään yhteydenpito niin vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon että muuttaisivat pian, meillä tarvitaan lisätilaa.
Mitä teet sillä lisätilalla? Meillä jäi koko yläkerta tyhjilleen. Aika harvoin edes käyn siellä.
Meillä on esim. nuoremmat lapset vailla omia huoneita. Esim. teinityttö ei tykkää asua pikkuveljen kanssa. Ja kyl me aikuisetkin tarvittaisiin melkoisesti lisätilaa, mutta se aika ei koita vielä...
Tuttuja tunteita. Kaikki neljä on jo muuttanut omilleen. Onhan se aina haikeeta ja vaikeetakin mutta hienosti he elämässään pärjäävät. Näin sen pitääkin mennä.