Alkoholi lapsiperheessä

Mä juon noin 4 siideriä vuodessa. Mies saattaa ottaa yhden annoksen useampana iltana viikossa. Mies juo kännit ehkä kerta vuoteen kavereiden kanssa. En ikinä hyväksyis humalassaoloa lasten nähden.

Me erottiin juuri puolison juomisen takia. Näin jälkikäteen ajatellen kuvio oli alusta alkaen selvä, hän on alkkis. Pitää juoda juomisen vuoksi, ei juhlan kunniaksi. Aluksi viikonloppuisin ja vähitellen viikollakin. Lapset eivät hidastaneet tahtia.

Juodaan miehen kanssa aina niin että ollaan ajokunnossa. Eilen juotiin molemmat 2 lasia punaviiniä ihan kotisohvalla kun lapset oli nukkumassa, edellinen kerta taitaa olla 2017 puolella. Lasten saamisen jälkeen olen ollut päihtyneenä ehkä nelisen kertaa. Juodaan siis tosi vähän, mutta se ei ole mikään ”päätös”, ei vaan yksinkertaisesti ehdi eikä huvita.

Lohdullista huomata että lapsen etu ja oikeus turvallisuuteen on monelle vielä se tärkein asia  :). 

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin juomalla ja krapuloimalla. Entisenä suurkuluttajana ( joka pe-la kännit) voin sanoa että näen maistan ja haistan kaiken kirkkaammin. Usva päästä on häipynyt. Eikä ole enää se yksi asia aina ajatuksena takaraivossa.

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä voi täyttää muullakin kuin juomalla ja krapuloimalla. Entisenä suurkuluttajana ( joka pe-la kännit) voin sanoa että näen maistan ja haistan kaiken kirkkaammin. Usva päästä on häipynyt. Eikä ole enää se yksi asia aina ajatuksena takaraivossa.

Sama täällä. Jossain vaiheessa  joko huomaa tai ei huomaa mihin on elämäntavoillaan menossa. Se raja on niin häilyvä. Ja yleensä käy  niiin, ettei itse tiedosta kehittäneensä riippuvuutta, vaan raivostuu läheisille, jotka "ei ymmärrä". Jos  elämän olis tarkoitus olla nautinnollista vain viinan kans, luonto olis hoitanut sen niin, että elimistö kehittäis etanolia  ite itselleen...

Join uutenavuotena pullon 6 annosta 5,5% hiljakseen pitkin päivää. En päihtynyt ollenkaan ja mies ei juonut. Lapsen mentyä nukkumaan otin yhden lonkeron.