Hyvä matkakohde ensi talveksi lapsiperheelle (lämpimään)!

Paikka oli perhekeskeinen eikä sinne kukaan seksituristi eksynyt ainakaan silloin.

ollaan oltu siellä ilman lapsia.

mitenköhän yksivuotias jaksaa lennot. Kolme- ja pujolivuotias varmaan jotenkuten, kun ymmärtää että hyvää pitää odottaa. :-)

Rannat siellä hyvät ja kaunis luonto, mutta kannattaa miettiä haluaako sinne vielä matkustaa. Tsunamin jäljet on vielä erittäin paljon näkyvissä, vaikka hotelleja on rakennettu ja rakennetaan koko ajan, keskusta on kuulemma rakennettu uudelleen. Mutta haluaako välttämättä mennä vielä sellaiseen paikkaan missä on ehkä koko ajan rakennustöitä ja osa alueesta vielä täysin tsunamin tuhoamia.



Itse en ainakaan vielä haluaisi mennä, olisi pettymys maksaa yli 1000¿ matkasta ja sitten todeta, että siellä ei vielä kaikki asiat toimi. Kuitenkin sitä pääsee sen verran harvoin matkalle, että haluaa paikkaan, jossa voi nauttia lomastaan.



Khao Lakiin voisin kyllä tehdä päiväretken esim. Phuketista, mutta en vielä haluaisi mennä sinne koko lomaksi, juuri siksi jos se on jotenkin pahasti keskeneräinen.

Hotellialue on täysin rakennettu ja uudisrakennustuotantoa on lähes jokaisessa turistikohteessa riippumatta lomakohteesta. Ei siellä enää mitään tuhoja tai ruhoja näe. Ne on siivottu.



Khao Lakissa hiljattain käynyt

ja kirjoitti, että osa alueesta on ihan tuhon oma (oli käynyt helmikuussa 2006) ja hotelliraunioita ja ihmisten tavaroita (vaatteita, sandaaleita). on jne. Esim. se Pakarang-hotelli on vielä raunioineen siellä.

http: //keskustelu. soneraplaza. fi/thread. jsp?forum=215&thread=1470397&message=7144005&q=khao#7144005

" Yleiskuva oli vielä aika lohduton. Merkillepantavaa oli hiljaisuus verrattuna aikaisempaan. Turisteja näimme ehkä 20-30. Khao Lak Lagunasta Pakarang Beachille päin oli käsittämättömän aukeata ja tyhjää. Ranta, joka ennen täynnä erilaisia ravintoloita, tavernoja ja kauppoja sekä hierojia oli autio ja tyhjä. Vain yksi uusi rantaravintola oli rakennuttu. Tässä sitten kävimme kuivaamassa silmiämme sillä tunnelma veti ainakin meidät varsin alakuloiseksi ja murheelliseksi kierrellessäme puitten juuirilla olevia muistopaikkoja, joihin oli tuotu valukuvia, kynttilöitä, kaipaavia kirjoituksia jne.



Hotellistamme ja ihanasta bungalowistamme ei ollut jäljellä mitään. Alueelta löyti vain roinaa täynnä oleva uima-allas ja rantaan vievät betoniportaat. Melkein kaikki puutkin olivat poissa. Alueelle oli tuotu täytemaata ja peruspaalujen junttaus oli alkamassa."





" Lagunan läheisyydessä ja muuallakin rakennettiin jo kovasti, mutta paljon oli vielä rikkinäisiä kuin tykillä ammuttuja taloja jäljellä: Seinissä isoja reikiä, katot hajalla. Oli tosi hyvä kuitenkin nähdä tuo työn touhu, joka ennakoi parempaa tulevaisuutta ja tarjosi leipää monille ansiomahdollisuutensa menettäneille.



Kävimme myös Pakarangissa, jossa rikkinäiset talot olivat jäljellä. Palmut ja muut puut olivat monin paikon katkenneet noin 4-6 metsin korkeudelta ja laskuveden aikana merestä näkäyi isoja betonin tai tiiliseinän kappaleti. Täälläkin toki oli uutta jo tulossa. Myös uusi palmuja oli istutettu paljon."





" Tien rannapuoleinen osuus oli todelakin monin paikoin täysin tuhoutunut, mutta näytti siltä, että toiselle puolen tietä ei ollut tapahtunut suuria vahinkoja. Kaikkihan oli kiinni maaston muodoista."





" Kuljimme päätietä, ohi olemattomien hienojen hotellien, joiden tilalla oli nyt vain traktorilla tasattua maata.

Tulimme kohtaan, jossa oikealla puolella on tuo Jussin mainitsema poliisivene-muistomerkki. Vasemmalla on vielä ehjänä 7eleven, käännyimme tästä kaupan jälkeisestä risteyksestä kohti merenrantaa.

Matkalla oli joitakin taloja ehjinä, jotka tunnistimme. Käännyimme tältä Bang Niang Roadilta oikealle."



" Kiersimme rantaa. joka oli vain muisto entisestä. Puita oli poissa, aallot olivat vieneet mennessään maata ja tehneet valtavia kuoppia. Yhden puun juurakko oli entisellä korkeudellaan ja vieressä maa oli melkein pari metriä alempana. Ennen se oli tasainen kulkureitti hotellilta rantaan. Katselimme entistä hotelliamme. Tosiaan tuo kaksikerroksinen talo oli paikallaan ehjänä ja bungalowien rakentaminen oli täydessä käynnissä. Respa- ja ravintolarakennuksia rakennettiin myös.

Viereisestä hotellista oli jäljellä vain ruohikon joukossa uima-allas."





Ja nämä kokemukset muutaman kuukauden takaa.

Paikkaa ei olisi siis olemassa jos ei olisi matkailua, sen sijaan esim. Pariisit, Pekingit, Kuchingit ym. ovat olemassa vaikka matkailua ei olisi. Miksi matkustaa keinotekoiseen paikkaan joka ei mitään muuta kuin hotellikylä?

Vierailija:

Turisti on siis turhake. Sinun mielestäsi.

Itse pidän kovasti matkailusta ja tykkään saamastani palvelusta. En ajattele olevani turha, kun matkustan.

Mutta kukin pitäkööt omat perusolettamuksensa.