Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuodet ja seksielämä
30.12.2018 |
Meillä on 12 vuotias parisuhde ja 3 lasta. Opiskelen ja käyn töissä. Huolehdin lasten päivähoitoon, kouluun, harrastuksiin ja muuhun vapaa-aikaa liittyvät käytännön asiat: tärkeät päivämäärät jne. Olen myös taloudessamme se, joka huolehtii laskut maksetuksi. Keksin halvempia ruokia, jos tili on huvennut liian aikaisin ym ym. Olen mielestäni suhteellisen stressaantunut, mutta pärjään joten kuten.
Ongelma on nyt se, etten halua enää seksiä. Haluaisin haluta, mutta en vain halua. Kun illalla saan lapset vuoteisiin ja unohdan kouluhommat ja työt, haluan vain nukkua. Ymmärrän, ettei se ole kovin hyvä parisuhteen kannalta, mutta tuntuu, ettei mies ymmärrä perimmäisiä syitä haluttomuudelleni. Onko pakko harrastaa seksiä velvollisuuden vuoksi? Mitä pitäisi tehdä?
Onko kenelläkään muulla vastaavaa?:(
Kommentit (31)
Kuulostaa ihan normaalilta lapsiperhemenolta. Ainoa ratkaisu lienee miettiä yhdessä miehen kanssa, mitä asialle voisi tehdä ja jos sellaisia keinoja ei löydy, niin sitten ehkä miettiä eroa tai lupaa hakea seksiä muualta. Mutta jos toisella on virtaa ja toisella ei, niin onko kotityöt ja muut millään lailla tasapainoisesti jaettu?
Meillä kyllä olisi molemmilla haluja mutta harvoin kumpikaan jaksaa edes ehdotella, kun on leikki-ikäinen ja vauva talossa.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta lapsiperhemenolta. Ainoa ratkaisu lienee miettiä yhdessä miehen kanssa, mitä asialle voisi tehdä ja jos sellaisia keinoja ei löydy, niin sitten ehkä miettiä eroa tai lupaa hakea seksiä muualta. Mutta jos toisella on virtaa ja toisella ei, niin onko kotityöt ja muut millään lailla tasapainoisesti jaettu?
Meillä kyllä olisi molemmilla haluja mutta harvoin kumpikaan jaksaa edes ehdotella, kun on leikki-ikäinen ja vauva talossa.
M40
Miks tämä kullostaa että seksi olis jotenki työ mikä pitää suorittaa? Kannattaa ajatella et se on se liima mikä pitää suhteen kunnossa ja laittaa jaksamaan taas seuraavan päivän ja jotta jaksaa hymyillä taas.
Wanha sanonta, puhdas helvetti tai paskainen paratiisi.
Sopii tähänkin, vuorokauteen voi ahtaa ties mitä 'pakollista' joka ulospäin voi näyttää puhtaalta mutta paikallaolijat kokevat sen helvettinä. Tai sitten löysätään ja tehdään vain 'ihan oikeasti' tarpeellinen ja nautitaan elosta ja siitä että ollan yhdessä tulevaisuudessakin. Tarpeellinen on syytä määritellä yhdessä, ei toisen sanelemana saati ulkopuolisten takia.
Ottakaa ihmiset itseänne niskasta kiinni ja lopettakaa kaikenlaiset selitykset. Ihan itse voitte päättää mitä tehdään ja mitä ei. Ei tarvi ajalehtia ajopuuna vaan vastuu hyvinvoinnista on teillä (ja meillä) itsellänne!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne illat vaan yllättävän nopeaan kuluu, kun töiden jälkeen alkaa laittaa ruokaa, katsoo lasten kanssa tarvittaessa läksyt, sitten ne harrastukset, joskus olisi kiva itsekin käydä lenkillä... Näistä kun selviää, niin on jo iltapuuhien aika. Mun mielestä siinä ei ole mitään "tekemällä tehtyä" kiirettä vaan ihan tavallista arkea.
En ihmettele "kerran viikossa lauantaina saunan jälkeen" -tyyliä parisuhteen hoidossa. Kumpa vaan itse olisi halukas edes siihen. Silloin saattaisi olla aikaakin. Ehkä täytyy tehdä uuden vuoden lupaus sen suhteen. Ellen nyt sitten teidän vinkeillä hae avioeroa.
Ap
Kyllä se 'tavallinen arki' on ihan teidän itse aiheuttamaanne. Kyllä, ruuan laittamiseen saa kulumaan aikaa tai sitten hoitaa nopeasti. Olette olleet 12 vuotta yhdessä niin lasten läksyihin alakoulussa ei tarvinne aikuisten aikaa käyttää, lastenhan ne läksyt ovat. Ja se harrastusruljanssi, voihan sitä istua illat lapsia hyyssäämässä harrastuksesta toiseen. Tai sitten voi valita harrastukset ja niiden määrän että illoista tulee kohtuullisia eikä vanhempien aikaa käytetä tuntikausia eikä kilometrejä kerrytetä satoja viikossa. Ilmankos teiden päillä on melkoinen liikenne iltasella kun kullannuppuja hyyssätään autolla paikasta toiseen. Oletko huomannut että lapsen ollessa harrastuksessa voi odotellessa käydä lenkillä? Tai harrastuksen voi valita myös siten että lapsi kulkee itse. Ai ei voi. No voi voi, ihan itse olette asuinpaikan ja lasten harrastuspaikat valinneet. Täällä on tehty valinnat siten että isoon osaan harrastuksista jälkikasvu kulkee itse pyöräillen. Ihan oikeasti, elämä on täynnä valintoja. Voitte tehdä vaikeasti ja valittaa siitä vaikka vauva-palstalla tai sitten ihan oikeasti vaikuttaa omaan elämäänne - ruuhkavuosinakin.
m44seassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaisikohan sairas lihominen tohon fyysiseen vetovoimaan.
Olen myös yrittänyt kauniisti kannustaa ja tukea elämäntapamuutoksessa, mutta kalja ja makkara on aina tärkeämpää.
ApNo sitte täytyy miettiä et mitä oikeesti itte haluaa, vai antaako sen kiskoa olutta ja makkaraa vielä seuraavat muutama kymmentä vuotta siinä vierellä.
Kyllä toi makkara ja kalja vie sinunkin halut alitajuisesti. Terveelliset elämänarvot ja arjen ohessa flirttiä peliin niin eiköhän halut ja himot saa sekstaamaan lasten valojen sammuttua ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnenpoeka kirjoitti:
Ruuhkavuodet, mammojen itseaiheutettu, täysin turha ja jatkuva "kiire". Jättää kaiken jonninjoutavan touhun pois tai vähemmälle. Mm. pentujen ei ole pakko olla joka ilta harrastamassa. Ilman someakin on elämää. Ja jos se ukko on vain yksi pennuista niin paremmin pärjää ilman.
Näin se menee. Skotlannissa on yksi perhe, jossa 21 lasta. Ihan satavarmaan on, että perheessä on harrastettu seksiä ja paljon. Ei muuten tärppää ihan heti, edellisen lapsen ollessa vielä vauvaikäinen. Kas kun siellä ei ole ollut ruuhkavuosiongelmaa parista lapsesta. Itsellä 4 lasta ja seksiä harrastettu taukoja pitämättä useampi kerta viikossa aina. Ei ole ollut eroa, oliko suhde nuori, lapset pieniä, lapset isoja vai poissa jo kotoa. Aina on virtaa riittänyt toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Onnenpoeka kirjoitti:
Ruuhkavuodet, mammojen itseaiheutettu, täysin turha ja jatkuva "kiire". Jättää kaiken jonninjoutavan touhun pois tai vähemmälle. Mm. pentujen ei ole pakko olla joka ilta harrastamassa. Ilman someakin on elämää. Ja jos se ukko on vain yksi pennuista niin paremmin pärjää ilman.
Näin se menee. Skotlannissa on yksi perhe, jossa 21 lasta. Ihan satavarmaan on, että perheessä on harrastettu seksiä ja paljon. Ei muuten tärppää ihan heti, edellisen lapsen ollessa vielä vauvaikäinen. Kas kun siellä ei ole ollut ruuhkavuosiongelmaa parista lapsesta. Itsellä 4 lasta ja seksiä harrastettu taukoja pitämättä useampi kerta viikossa aina. Ei ole ollut eroa, oliko suhde nuori, lapset pieniä, lapset isoja vai poissa jo kotoa. Aina on virtaa riittänyt toisillemme.
Just näin. Meillä kolme alle viiden vuoden sisään syntynyttä, nyt jo teini-ikäisiä. Seksiä on piisannut aina, pitempiä taukoja (yhdynnöistä) vain raskausaikoina. Ja eräistä syistä joihin en tässä tarkemmin mene, on huolta ja pohtimista piisannut paljon keskivertolapsiperhettä enemmän, seksin laatuun ja määrään se ei silti ole vaikuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m44seassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta lapsiperhemenolta. Ainoa ratkaisu lienee miettiä yhdessä miehen kanssa, mitä asialle voisi tehdä ja jos sellaisia keinoja ei löydy, niin sitten ehkä miettiä eroa tai lupaa hakea seksiä muualta. Mutta jos toisella on virtaa ja toisella ei, niin onko kotityöt ja muut millään lailla tasapainoisesti jaettu?
Meillä kyllä olisi molemmilla haluja mutta harvoin kumpikaan jaksaa edes ehdotella, kun on leikki-ikäinen ja vauva talossa.
M40
Miks tämä kullostaa että seksi olis jotenki työ mikä pitää suorittaa? Kannattaa ajatella et se on se liima mikä pitää suhteen kunnossa ja laittaa jaksamaan taas seuraavan päivän ja jotta jaksaa hymyillä taas.
Siltä tämä elämä tuntuu. Työ, lapset ja taloudenpito vievät voimat, joten parisuhde jää hoitamatta. En tiedä mitä me tehdään erilailla kuin muut, jos kerran muilla riittää parisuhteellekin jaksamista ja aikaa...
M40
Vierailija kirjoitti:
Siltä tämä elämä tuntuu. Työ, lapset ja taloudenpito vievät voimat, joten parisuhde jää hoitamatta. En tiedä mitä me tehdään erilailla kuin muut, jos kerran muilla riittää parisuhteellekin jaksamista ja aikaa...
M40
Parisuhdehan pitäis olla se voima millä sitä jaksetaan, mut jos sitä ei ylläpidä niin sitä on vielä enemmän loppu.
Edellinen suhde loppuvaiheessa oli että olin 24/7 kiinni "perheessä" kun toinen joutu hoitamaan omaa hyvinvointiaan todella ison osan ajasta ja samalla olla varaisänä lapselle (ei siis oma). Silti omalta osaltani nimenomaan se suhde ja kipinä antoi sitä voimaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siltä tämä elämä tuntuu. Työ, lapset ja taloudenpito vievät voimat, joten parisuhde jää hoitamatta. En tiedä mitä me tehdään erilailla kuin muut, jos kerran muilla riittää parisuhteellekin jaksamista ja aikaa...
M40
Mitä jos laittaisitte arvojärjestyksen uusiksi. Parisuhde on aina ykkönen, sitten lapset, työ ja taloudenpito. Parisuhde on se peruskallio mihin kaikki edelliset lepää. Se myös pysyy, samoin lapset ja muita voidaan siten vaihtaa ja säädellä. Kaikki pitää mennä parisuhteen hyvinvoinnin mukaan. Jos ei mene, kaatuu kaikki muutkin ennen pitkään.
No kannattaa miettiä ja tutkia et mikä/mistä ongelma tulee, miksei kipinät synny jos toinen on lähellä.
Itte en saanut asiaa selvitettyä kun osotettin ovea et pakkaa tavarat ja lähde, ja tätä taidettiin harjotella kait nyt 9 kertaa. (toki takana masennus ja kaikee muutakin sekoilua).
Ja sit jos tai kun jossainkohtaa toinen törmääkin tilanteeseen et kipinää onkin jonkun muun kanssa niin taas tulee ongelma.
Enempää ei oo vinkkejä antaa muutakun et koittaa selvittää et onko se kipinä kokonaan vaan kadonnu vai onko joku mitä vielä voi tehdä.