Lue keskustelun säännöt.
Kapellimestari Santtu Matias Rouvali näköjään eronnut
Aamulintu
30.12.2018 |
Aamulehdessä juttu kuinka rakastunut sellistiin ja nyt etsivät maatilaa. Viime helmikuussa vielä annettu haastattelu vaimon kanssa ja siinä hehkutti kuinka kaipaa matkoilta kotiin perheen luo. Heillä on 4 vuotias poika ja uudehko talo maalla. Verratkaapa exän ja nykyisen kuvia hyvin samannäköisiä. Tuskin on Santulla vielä eropaperit taskussa. Aina ei oikein ymmärrä ihmisten päätöksiä, mutta ehkä heillä ei kulissien takana ollutkaan niin onnellista.
Kommentit (532)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on. Toisten ihmisten intiimisuhteet ei kuulu muille. Toki työnsä pitää hoitaa. Eikä tosiaan uusperheen alussa ole järkevää antaa haastatteluja, kun tunteiden asettuminen ja se et kaikki löytää paikkansa kestää kuitenkin ainakin sen vuoden, kaksi. Mut muuten tämä on järkyttävä haaskaketju, jossa törkeästi retostellaan asioista, joiden todellisesta laidasta ei tiedetä mitään, ja jotka eivät muille kuulu. Omia paskojanne vaan heitätte toisten päälle. Jokainen saa ihan itse valita kenen kanssa haluaa elää. Ja eroissa harvemmin on uhria ja väärintekijää, kyllä siihen eroon joku oikea syy usein on. Ja uusi kumppani EI OLE vastuussa erosta, vaan ihan se eroaja itse. Miksi naiset vielä 2019 toimivat kuin mitkäkin haaskalinnut?
Kuule kyllä ne joskus kuuluvat myös muille. Ei ehkä meille av:lla mutta puolisoille, työtovereille, lapsille jne.
Omituisinta tässä on, miksi AL teki tällaisen naistenlehtijutun. Tosin lehden taso laskee kuin lehmän häntä.
Vierailija kirjoitti:
Olen Tampere Filharmonian kausikorttilainen ja monen muun tapaan suuri Rouvali-fani. Tällainen ulostulo ei kyllä valitettavasti suosiota lisää.
Kausikorttilaisena arvostat oletettavasti kapellimestarin musiikillisia taitoja. Niihin ei Rouvalin perhe-elämän muutokset vaikuta. Tuskinpa siellä katsomossa olisit huomannut yhtään mitään ilman Aamulehden juttua.
Ihminen voi olla sosiaalisesti täysi nolla tai suorastaan miinusmerkkinen mutta silti ammatillisesti huipputasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Tampere Filharmonian kausikorttilainen ja monen muun tapaan suuri Rouvali-fani. Tällainen ulostulo ei kyllä valitettavasti suosiota lisää.
Kausikorttilaisena arvostat oletettavasti kapellimestarin musiikillisia taitoja. Niihin ei Rouvalin perhe-elämän muutokset vaikuta. Tuskinpa siellä katsomossa olisit huomannut yhtään mitään ilman Aamulehden juttua.
Ihminen voi olla sosiaalisesti täysi nolla tai suorastaan miinusmerkkinen mutta silti ammatillisesti huipputasoa.
Jos uskottavuus kärsii, niin kyllä se vaikuttaa kokonaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä lapsia hoitaa siellä maatilalla, kun Santtu ja tämä sellisti on töissä Tampere talon konserteissa, jotka yleensä iltaisin?
Mystistä. Entä kuka hoitaa Tampere-talossa vaikka tarjoilijana työskentelevän yh:n lapset, kun tämä on töissä iltaisin?
Ihan oikeasti haluaisin tietää, miten vuorotyötä tekevien lastenhoito on järjestetty ns maaseudulla? Onko ympärivuorokautisia päiväkoteja saatavilla?
Tampereen ympäristökunnissa on sekä oikeaa maaseutua ympärillä että keskustassa vuoropäiväkoti. Lapset hoidetaan niin kuin muillakin iltavuorolaisilla, kuten tehtaissa, tai vaikka musiikkiopiston opettajilla, joilla tunnit iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Santtu-Matias on taiteilijasielu. Pitää ymmärtää häntä.
Juuri näin. Naistenlehdissä kirjoitetaan aina tunteiden seuraamisesta ja unelmien toteuttamisesta. Sitä se Santtu tekee.
Santtu halusi matukkaa, santtu sai maturen. Muna alkoi viedä miestä, kun santtu rakastui pimperoon, santtu saa nyt pilardoa.
Villi kokemuksen tuoma veikkaus on, että alle kahdessa vuodessa sellistillä on seuraaja ja santtua taas viedään kuin pässiä.narussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenestä Arista puhutaan?
Oisko se muusikko, Wiskari?
En tunne henk.koht. tätä ihmistä, mutta haastatteluista välittyy kuva egoistista. Kylmät väreet menee tämän Rouvalin haastatteluja lukiessa... tässä muutamia esimerkkejä kommenteista, joista tulee hrrrrrr-efekti:
(asumisesta Lepsämässä) – Täällä on siisti kyläfiilis, ihan eri tunnelma kuin Töölössä valittavien kaupunkimummojen keskellä. Olen täällä paljon enemmän oma itseni, enkä aio muuttaa pois ikinä.
Kaupassa joku saattaakin vilkaista Santun perään ja alkaa supatella.
– Kyllähän me herätämme kiinnostusta, sillä täällä ei ole totuttu kapellimestareihin
– Maalla asumisen hyvä puoli on siinä, että kukaan ei osaa puhua musiikista kuten täällä; siellä mietitään, millainen sylinterin pitäisi olla. Maalla en myöskään ole keskipisteenä, vaan jutun keskiössä voi olla vaikkapa kylän ojarumpu, ja mä saan vain potkia renkaita!
-
Isyydestä: Lapsi ei ole kiinnostava vielä, koska hän ei ole isänsä jatke?
Helppoa tämä ei myöskään ole, kun minulla on lapsi. Niin jo odotan sitä, että poika on tarpeeksi vanha, että voin ottaa hänet mukaani tänne harjoituksiin.
– Hänellä on hyvin rytmitajua ja sävelkorvaa, mutta vielä hän ei ole kiinnostunut minkään tietyn instrumentin opettelusta, enkä kyllä pakotakaan.
-
– Kun tulen kotiin, toinen saa vapaata. Ei se ole helppoa. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja haluaisin kotiin tullessani yhden vapaapäivän, se ei ole mahdollista: poika haluaa tietenkin heti leikkiä isänsä kanssa. Toisaalta, se on juuri hyvä tapa nollata: työt unohtuvat heti, kun leikin lapseni kanssa.
-
– Mutta kun tulen himaan työreissulta, olenhan mä aina vähän pihalla. Voi mennä parikin päivää, kun ihmiset odottelee, että palaan tähän maailmaan. Olen ollut esimerkiksi Amerikassa, jossa on esiinnytty, juhlittu ja mua on kestitetty samppanjalla – sellaisen jälkeen voi olla vähän vaikea laittaa taas pesukonetta päälle, Rouvali sanoo kulmiensa alta katsoen.
Ruoanlaitto on hyvä konsti päästä arkeen kiinni.
– Mulla on aina paljon riistaa, kyyhkyn rinnat ja peuramakkara ovat bravuureitani, itsepyydettyinä tietenkin.
-
Minäminäminä. Esimerkkejä on muitakin kaikista haastatteluista mitä tää Rouvali on antanut, mutta vaikuttaa kertakaikkiaan itsekkäältä tyypiltä. Valitsee puolisoksi sellaisen naisen, joka palvoo häntä. Taitavat nämä kapellimestarit tosiaan olla tahdinjohtajia suhteissaankin. Ja aivan varmasti hän lukee haastattelunsa etukäteen ennen julkaisua, sen verran myötämielisiä ja p:tä nuolevia juttuja siitä saa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rouvali on vaan ihan samaa sakkia kuin kaikki muutkin suomalaiset kulttuurialan nörtti-narkissokset.
Nuorena finninaamana ollaan ujosteltu naisten kanssa, ja sit kun vihdoin uran kautta tarjontaa alkaa löytyä, ei pystytä sitoutumaan kuin alkuhuuman ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
En tunne henk.koht. tätä ihmistä, mutta haastatteluista välittyy kuva egoistista. Kylmät väreet menee tämän Rouvalin haastatteluja lukiessa... tässä muutamia esimerkkejä kommenteista, joista tulee hrrrrrr-efekti:
(asumisesta Lepsämässä) – Täällä on siisti kyläfiilis, ihan eri tunnelma kuin Töölössä valittavien kaupunkimummojen keskellä. Olen täällä paljon enemmän oma itseni, enkä aio muuttaa pois ikinä.
Kaupassa joku saattaakin vilkaista Santun perään ja alkaa supatella.
– Kyllähän me herätämme kiinnostusta, sillä täällä ei ole totuttu kapellimestareihin
– Maalla asumisen hyvä puoli on siinä, että kukaan ei osaa puhua musiikista kuten täällä; siellä mietitään, millainen sylinterin pitäisi olla. Maalla en myöskään ole keskipisteenä, vaan jutun keskiössä voi olla vaikkapa kylän ojarumpu, ja mä saan vain potkia renkaita!
-
Isyydestä: Lapsi ei ole kiinnostava vielä, koska hän ei ole isänsä jatke?
Helppoa tämä ei myöskään ole, kun minulla on lapsi. Niin jo odotan sitä, että poika on tarpeeksi vanha, että voin ottaa hänet mukaani tänne harjoituksiin.
– Hänellä on hyvin rytmitajua ja sävelkorvaa, mutta vielä hän ei ole kiinnostunut minkään tietyn instrumentin opettelusta, enkä kyllä pakotakaan.
-
– Kun tulen kotiin, toinen saa vapaata. Ei se ole helppoa. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja haluaisin kotiin tullessani yhden vapaapäivän, se ei ole mahdollista: poika haluaa tietenkin heti leikkiä isänsä kanssa. Toisaalta, se on juuri hyvä tapa nollata: työt unohtuvat heti, kun leikin lapseni kanssa.
-
– Mutta kun tulen himaan työreissulta, olenhan mä aina vähän pihalla. Voi mennä parikin päivää, kun ihmiset odottelee, että palaan tähän maailmaan. Olen ollut esimerkiksi Amerikassa, jossa on esiinnytty, juhlittu ja mua on kestitetty samppanjalla – sellaisen jälkeen voi olla vähän vaikea laittaa taas pesukonetta päälle, Rouvali sanoo kulmiensa alta katsoen.
Ruoanlaitto on hyvä konsti päästä arkeen kiinni.
– Mulla on aina paljon riistaa, kyyhkyn rinnat ja peuramakkara ovat bravuureitani, itsepyydettyinä tietenkin.
-
Minäminäminä. Esimerkkejä on muitakin kaikista haastatteluista mitä tää Rouvali on antanut, mutta vaikuttaa kertakaikkiaan itsekkäältä tyypiltä. Valitsee puolisoksi sellaisen naisen, joka palvoo häntä. Taitavat nämä kapellimestarit tosiaan olla tahdinjohtajia suhteissaankin. Ja aivan varmasti hän lukee haastattelunsa etukäteen ennen julkaisua, sen verran myötämielisiä ja p:tä nuolevia juttuja siitä saa lukea.
Kyllä sinäkin paksulla siveltimellä värittelet nyt asioita ja ylitulkiset. Ei nuo sinun johtopäätöksesi välity todellakaan haastattelusta. Varsinkin tuo lasta koskeva päätelmäsi oli ala-arvoinen! Mistään ei tule ilmi, ettei lapsi pienempänä kiinnostaisi jos odottaa jo sitä, että lapsi pääsee osallistumaan enemmän ja monipuolisesti asioihin.
Tämä panettelu ei auta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse on pitkällä työmatkalla ja antaa toiselle vanhemmalle vapaata heti tullessaan kotiin, niin miksi ihmeessä ei saa sanoa olevansa väsynyt???? Jos tuo juttu olisi uraäidistä, niin olisi täysin eri ääni kellossa. Ei olisi kyse itsekkyydestä lainkaan....
Vierailija kirjoitti:
En tunne henk.koht. tätä ihmistä, mutta haastatteluista välittyy kuva egoistista. Kylmät väreet menee tämän Rouvalin haastatteluja lukiessa... tässä muutamia esimerkkejä kommenteista, joista tulee hrrrrrr-efekti:
(asumisesta Lepsämässä) – Täällä on siisti kyläfiilis, ihan eri tunnelma kuin Töölössä valittavien kaupunkimummojen keskellä. Olen täällä paljon enemmän oma itseni, enkä aio muuttaa pois ikinä.
Kaupassa joku saattaakin vilkaista Santun perään ja alkaa supatella.
– Kyllähän me herätämme kiinnostusta, sillä täällä ei ole totuttu kapellimestareihin
– Maalla asumisen hyvä puoli on siinä, että kukaan ei osaa puhua musiikista kuten täällä; siellä mietitään, millainen sylinterin pitäisi olla. Maalla en myöskään ole keskipisteenä, vaan jutun keskiössä voi olla vaikkapa kylän ojarumpu, ja mä saan vain potkia renkaita!
-
Isyydestä: Lapsi ei ole kiinnostava vielä, koska hän ei ole isänsä jatke?
Helppoa tämä ei myöskään ole, kun minulla on lapsi. Niin jo odotan sitä, että poika on tarpeeksi vanha, että voin ottaa hänet mukaani tänne harjoituksiin.
– Hänellä on hyvin rytmitajua ja sävelkorvaa, mutta vielä hän ei ole kiinnostunut minkään tietyn instrumentin opettelusta, enkä kyllä pakotakaan.
-
– Kun tulen kotiin, toinen saa vapaata. Ei se ole helppoa. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja haluaisin kotiin tullessani yhden vapaapäivän, se ei ole mahdollista: poika haluaa tietenkin heti leikkiä isänsä kanssa. Toisaalta, se on juuri hyvä tapa nollata: työt unohtuvat heti, kun leikin lapseni kanssa.
-
– Mutta kun tulen himaan työreissulta, olenhan mä aina vähän pihalla. Voi mennä parikin päivää, kun ihmiset odottelee, että palaan tähän maailmaan. Olen ollut esimerkiksi Amerikassa, jossa on esiinnytty, juhlittu ja mua on kestitetty samppanjalla – sellaisen jälkeen voi olla vähän vaikea laittaa taas pesukonetta päälle, Rouvali sanoo kulmiensa alta katsoen.
Ruoanlaitto on hyvä konsti päästä arkeen kiinni.
– Mulla on aina paljon riistaa, kyyhkyn rinnat ja peuramakkara ovat bravuureitani, itsepyydettyinä tietenkin.
-
Minäminäminä. Esimerkkejä on muitakin kaikista haastatteluista mitä tää Rouvali on antanut, mutta vaikuttaa kertakaikkiaan itsekkäältä tyypiltä. Valitsee puolisoksi sellaisen naisen, joka palvoo häntä. Taitavat nämä kapellimestarit tosiaan olla tahdinjohtajia suhteissaankin. Ja aivan varmasti hän lukee haastattelunsa etukäteen ennen julkaisua, sen verran myötämielisiä ja p:tä nuolevia juttuja siitä saa lukea.
Tässä on taas piru lukenut raamattua...
Oma värittynyt tulkinta on kaiken a ja o. Siihen vielä päälle tämän "informaation" avulla tehdyt johtopäätökset. Enää puuttuu, että näitä huudellaan totena torilla toiselle samansieluiselle, joka innolla ottaa tietysti kaiken vastaan, tekee itse lisäyksensä, välittää eteenpäin taas uudelle jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne henk.koht. tätä ihmistä, mutta haastatteluista välittyy kuva egoistista. Kylmät väreet menee tämän Rouvalin haastatteluja lukiessa... tässä muutamia esimerkkejä kommenteista, joista tulee hrrrrrr-efekti:
(asumisesta Lepsämässä) – Täällä on siisti kyläfiilis, ihan eri tunnelma kuin Töölössä valittavien kaupunkimummojen keskellä. Olen täällä paljon enemmän oma itseni, enkä aio muuttaa pois ikinä.
Kaupassa joku saattaakin vilkaista Santun perään ja alkaa supatella.
– Kyllähän me herätämme kiinnostusta, sillä täällä ei ole totuttu kapellimestareihin
– Maalla asumisen hyvä puoli on siinä, että kukaan ei osaa puhua musiikista kuten täällä; siellä mietitään, millainen sylinterin pitäisi olla. Maalla en myöskään ole keskipisteenä, vaan jutun keskiössä voi olla vaikkapa kylän ojarumpu, ja mä saan vain potkia renkaita!
-
Isyydestä: Lapsi ei ole kiinnostava vielä, koska hän ei ole isänsä jatke?
Helppoa tämä ei myöskään ole, kun minulla on lapsi. Niin jo odotan sitä, että poika on tarpeeksi vanha, että voin ottaa hänet mukaani tänne harjoituksiin.
– Hänellä on hyvin rytmitajua ja sävelkorvaa, mutta vielä hän ei ole kiinnostunut minkään tietyn instrumentin opettelusta, enkä kyllä pakotakaan.
-
– Kun tulen kotiin, toinen saa vapaata. Ei se ole helppoa. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja haluaisin kotiin tullessani yhden vapaapäivän, se ei ole mahdollista: poika haluaa tietenkin heti leikkiä isänsä kanssa. Toisaalta, se on juuri hyvä tapa nollata: työt unohtuvat heti, kun leikin lapseni kanssa.
-
– Mutta kun tulen himaan työreissulta, olenhan mä aina vähän pihalla. Voi mennä parikin päivää, kun ihmiset odottelee, että palaan tähän maailmaan. Olen ollut esimerkiksi Amerikassa, jossa on esiinnytty, juhlittu ja mua on kestitetty samppanjalla – sellaisen jälkeen voi olla vähän vaikea laittaa taas pesukonetta päälle, Rouvali sanoo kulmiensa alta katsoen.
Ruoanlaitto on hyvä konsti päästä arkeen kiinni.
– Mulla on aina paljon riistaa, kyyhkyn rinnat ja peuramakkara ovat bravuureitani, itsepyydettyinä tietenkin.
-
Minäminäminä. Esimerkkejä on muitakin kaikista haastatteluista mitä tää Rouvali on antanut, mutta vaikuttaa kertakaikkiaan itsekkäältä tyypiltä. Valitsee puolisoksi sellaisen naisen, joka palvoo häntä. Taitavat nämä kapellimestarit tosiaan olla tahdinjohtajia suhteissaankin. Ja aivan varmasti hän lukee haastattelunsa etukäteen ennen julkaisua, sen verran myötämielisiä ja p:tä nuolevia juttuja siitä saa lukea.
Kyllä sinäkin paksulla siveltimellä värittelet nyt asioita ja ylitulkiset. Ei nuo sinun johtopäätöksesi välity todellakaan haastattelusta. Varsinkin tuo lasta koskeva päätelmäsi oli ala-arvoinen! Mistään ei tule ilmi, ettei lapsi pienempänä kiinnostaisi jos odottaa jo sitä, että lapsi pääsee osallistumaan enemmän ja monipuolisesti asioihin.
Tämä panettelu ei auta mihinkään.
Voi olla tosiaan, että tulkitsin väärin. Mutta sellaiset vibat tulee. Tarkoitukseni ei ole panetella, ainoastaan analysoida Rouvalin itse antamia haastatteluja. Kuten sanottu: en tunne miestä, en voi sanoa mitään varmaa. Mutta jotain tummaa tunnetta näistä haastatteluista välittyy. Sellaista nöyryyttä ei ole nähtävissä lainkaan, mutta se taas johtunee siitä, että kapellimestareiksi hakeutuu aika voimakkaita persoonia. :)
Kerranhan täällä eletään. Ainoa virhe noilla se jos haastattelu annettu tuossa vaiheessa jos avioero ei oo voimassa . Ilmeisesti entisen kanssa asiat puhuttu halki pois ja pinoon. Elämä jatkuu.
Minä en ymmärrä sitä "Kerranhan täällä vain eletään"-selitystä sille että satutetaan muita ihmisiä ja ollaan itsekkäitä. Jos täällä elettäisiin kahdesti tai useammin niin silloin se olisi sopimatonta mutta koska meillä (kai) on vain yksi elämä niin nyt ei ole?
Vierailija kirjoitti:
En tunne henk.koht. tätä ihmistä, mutta haastatteluista välittyy kuva egoistista. Kylmät väreet menee tämän Rouvalin haastatteluja lukiessa... tässä muutamia esimerkkejä kommenteista, joista tulee hrrrrrr-efekti:
(asumisesta Lepsämässä) – Täällä on siisti kyläfiilis, ihan eri tunnelma kuin Töölössä valittavien kaupunkimummojen keskellä. Olen täällä paljon enemmän oma itseni, enkä aio muuttaa pois ikinä.
Kaupassa joku saattaakin vilkaista Santun perään ja alkaa supatella.
– Kyllähän me herätämme kiinnostusta, sillä täällä ei ole totuttu kapellimestareihin
– Maalla asumisen hyvä puoli on siinä, että kukaan ei osaa puhua musiikista kuten täällä; siellä mietitään, millainen sylinterin pitäisi olla. Maalla en myöskään ole keskipisteenä, vaan jutun keskiössä voi olla vaikkapa kylän ojarumpu, ja mä saan vain potkia renkaita!
-
Isyydestä: Lapsi ei ole kiinnostava vielä, koska hän ei ole isänsä jatke?
Helppoa tämä ei myöskään ole, kun minulla on lapsi. Niin jo odotan sitä, että poika on tarpeeksi vanha, että voin ottaa hänet mukaani tänne harjoituksiin.
– Hänellä on hyvin rytmitajua ja sävelkorvaa, mutta vielä hän ei ole kiinnostunut minkään tietyn instrumentin opettelusta, enkä kyllä pakotakaan.
-
– Kun tulen kotiin, toinen saa vapaata. Ei se ole helppoa. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja haluaisin kotiin tullessani yhden vapaapäivän, se ei ole mahdollista: poika haluaa tietenkin heti leikkiä isänsä kanssa. Toisaalta, se on juuri hyvä tapa nollata: työt unohtuvat heti, kun leikin lapseni kanssa.
-
– Mutta kun tulen himaan työreissulta, olenhan mä aina vähän pihalla. Voi mennä parikin päivää, kun ihmiset odottelee, että palaan tähän maailmaan. Olen ollut esimerkiksi Amerikassa, jossa on esiinnytty, juhlittu ja mua on kestitetty samppanjalla – sellaisen jälkeen voi olla vähän vaikea laittaa taas pesukonetta päälle, Rouvali sanoo kulmiensa alta katsoen.
Ruoanlaitto on hyvä konsti päästä arkeen kiinni.
– Mulla on aina paljon riistaa, kyyhkyn rinnat ja peuramakkara ovat bravuureitani, itsepyydettyinä tietenkin.
-
Minäminäminä. Esimerkkejä on muitakin kaikista haastatteluista mitä tää Rouvali on antanut, mutta vaikuttaa kertakaikkiaan itsekkäältä tyypiltä. Valitsee puolisoksi sellaisen naisen, joka palvoo häntä. Taitavat nämä kapellimestarit tosiaan olla tahdinjohtajia suhteissaankin. Ja aivan varmasti hän lukee haastattelunsa etukäteen ennen julkaisua, sen verran myötämielisiä ja p:tä nuolevia juttuja siitä saa lukea.
Mikäs sulla itselläs on hätänä kun noin antaumuksella on tarve syynätä toisten sanomisia? Ihan normaalia on haastattelussa puhua itsestään jos haastattelu koskee itseä ja omaa työtä. Jotta voi olla hyvä työssään, täytyy olla paljon sitä tervettä minäminä-itsekkyyttä. Ja tuollainen kansainvälisen kapellimestarin työ vaatii paljon ja on perhe-elämän kannalta vaativaa. Olisitko sinä onnellisempi jos santtumatias olis super epäitsekäs Salen kassa taikka vaikka perhepäivähoitaja? Kaikki luovat alat vaativat paljon sitä itseensä keskittyvää työtä. Pitäskö sunkin miettiä mitä sinä haluat elämältä sen sijaan et kaivelet ja tuomitset muiden sanomisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on. Toisten ihmisten intiimisuhteet ei kuulu muille. Toki työnsä pitää hoitaa. Eikä tosiaan uusperheen alussa ole järkevää antaa haastatteluja, kun tunteiden asettuminen ja se et kaikki löytää paikkansa kestää kuitenkin ainakin sen vuoden, kaksi. Mut muuten tämä on järkyttävä haaskaketju, jossa törkeästi retostellaan asioista, joiden todellisesta laidasta ei tiedetä mitään, ja jotka eivät muille kuulu. Omia paskojanne vaan heitätte toisten päälle. Jokainen saa ihan itse valita kenen kanssa haluaa elää. Ja eroissa harvemmin on uhria ja väärintekijää, kyllä siihen eroon joku oikea syy usein on. Ja uusi kumppani EI OLE vastuussa erosta, vaan ihan se eroaja itse. Miksi naiset vielä 2019 toimivat kuin mitkäkin haaskalinnut?
Kuule kyllä ne joskus kuuluvat myös muille. Ei ehkä meille av:lla mutta puolisoille, työtovereille, lapsille jne.
Ei muuten yksityiselämän ihmissuhteet kuulu työtovereille. Kahden ihmisen väliset suhteet ovat heidän välisiään ja niiden todellinen laita on selvillä asianosaisilla, eikös. Me ei taideta tietää mitään siitä mitä noissa eroissa kahden ihmisen välillä tapahtuu. Tällä palstalla jyllää ihan ihmisten omat tarpeet tuomita ja keksiä kaikenlaisia itseä tyydyttäviä "totuuksia"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne henk.koht. tätä ihmistä, mutta haastatteluista välittyy kuva egoistista. Kylmät väreet menee tämän Rouvalin haastatteluja lukiessa... tässä muutamia esimerkkejä kommenteista, joista tulee hrrrrrr-efekti:
(asumisesta Lepsämässä) – Täällä on siisti kyläfiilis, ihan eri tunnelma kuin Töölössä valittavien kaupunkimummojen keskellä. Olen täällä paljon enemmän oma itseni, enkä aio muuttaa pois ikinä.
Kaupassa joku saattaakin vilkaista Santun perään ja alkaa supatella.
– Kyllähän me herätämme kiinnostusta, sillä täällä ei ole totuttu kapellimestareihin
– Maalla asumisen hyvä puoli on siinä, että kukaan ei osaa puhua musiikista kuten täällä; siellä mietitään, millainen sylinterin pitäisi olla. Maalla en myöskään ole keskipisteenä, vaan jutun keskiössä voi olla vaikkapa kylän ojarumpu, ja mä saan vain potkia renkaita!
-
Isyydestä: Lapsi ei ole kiinnostava vielä, koska hän ei ole isänsä jatke?
Helppoa tämä ei myöskään ole, kun minulla on lapsi. Niin jo odotan sitä, että poika on tarpeeksi vanha, että voin ottaa hänet mukaani tänne harjoituksiin.
– Hänellä on hyvin rytmitajua ja sävelkorvaa, mutta vielä hän ei ole kiinnostunut minkään tietyn instrumentin opettelusta, enkä kyllä pakotakaan.
-
– Kun tulen kotiin, toinen saa vapaata. Ei se ole helppoa. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja haluaisin kotiin tullessani yhden vapaapäivän, se ei ole mahdollista: poika haluaa tietenkin heti leikkiä isänsä kanssa. Toisaalta, se on juuri hyvä tapa nollata: työt unohtuvat heti, kun leikin lapseni kanssa.
-
– Mutta kun tulen himaan työreissulta, olenhan mä aina vähän pihalla. Voi mennä parikin päivää, kun ihmiset odottelee, että palaan tähän maailmaan. Olen ollut esimerkiksi Amerikassa, jossa on esiinnytty, juhlittu ja mua on kestitetty samppanjalla – sellaisen jälkeen voi olla vähän vaikea laittaa taas pesukonetta päälle, Rouvali sanoo kulmiensa alta katsoen.
Ruoanlaitto on hyvä konsti päästä arkeen kiinni.
– Mulla on aina paljon riistaa, kyyhkyn rinnat ja peuramakkara ovat bravuureitani, itsepyydettyinä tietenkin.
-
Minäminäminä. Esimerkkejä on muitakin kaikista haastatteluista mitä tää Rouvali on antanut, mutta vaikuttaa kertakaikkiaan itsekkäältä tyypiltä. Valitsee puolisoksi sellaisen naisen, joka palvoo häntä. Taitavat nämä kapellimestarit tosiaan olla tahdinjohtajia suhteissaankin. Ja aivan varmasti hän lukee haastattelunsa etukäteen ennen julkaisua, sen verran myötämielisiä ja p:tä nuolevia juttuja siitä saa lukea.
Mikäs sulla itselläs on hätänä kun noin antaumuksella on tarve syynätä toisten sanomisia? Ihan normaalia on haastattelussa puhua itsestään jos haastattelu koskee itseä ja omaa työtä. Jotta voi olla hyvä työssään, täytyy olla paljon sitä tervettä minäminä-itsekkyyttä. Ja tuollainen kansainvälisen kapellimestarin työ vaatii paljon ja on perhe-elämän kannalta vaativaa. Olisitko sinä onnellisempi jos santtumatias olis super epäitsekäs Salen kassa taikka vaikka perhepäivähoitaja? Kaikki luovat alat vaativat paljon sitä itseensä keskittyvää työtä. Pitäskö sunkin miettiä mitä sinä haluat elämältä sen sijaan et kaivelet ja tuomitset muiden sanomisia?
No kylläpäs sulla meni tunteisiin. :D Olen töissä media-alalla ja työtäni on editoida ja pohtia toisten sanomisia sen kummemmin päiväuniani menettämättä. Ihmiset nyt antavat tietynlaisen kuvan itsestään haastatteluissa, halusivat tai eivät. Jotkut toimittajat taas ovat vietävissä karismaattisen haastateltavan toimesta, toimittaja itse ei sitä huomaa, mutta työkseen tekstejä analysoiva lukija sen kyllä huomaa. Jari Tervon haastattelut tehdään myös selvästi usein niin, että Tervo on korotettu jalustalle ja hän saa vaikuttaa jutun sisältöön. Toimittajan oma ihailu ei saisi paistaa läpi jutusta. Vastikään luin Seura-lehdestä Tervon haastiksen, josta tuli lähinnä myötähäpeä. Itse Tervo taas ei persoonana niinkään kiinnosta, mutta se miten hänestä kirjoitetaan, kiinnostaa.
Minulle on aivan se ja sama onko SMR Salen kassalla vai tahtipuikoissa konsertissaan, minä nyt vaan analysoin lukemaani. Chill, ei kannata hepaantua. <3
Soitetaankohan siellä orkesterissa nykyään vain sellomusiikkia, varsinkin soolosello-partituureja tms.