Lue keskustelun säännöt.
Oletko liian empaattinen?
kiltteyden_perikuva
28.12.2018 |
Olen empaattinen ihminen ja ollut aina, mutta viime vuosina siitä on tavallaan tullut liian rankkaa.
Olen muutenkin kiltti ja tunnollinen ihminen ja suostun melkein kaikkeen, jotta muut olisivat onnellisia. Töissä tämä nyt on tavallaan ihan hyväkin piirre kun suostun aika tarvittaessa tuuraamaan lyhyelläkin varoitusajalla.
Mutta rankinta tämä on silloin kun säälin ihmisiä, minun käy helposti sääliksi kaikki vanhat (yksinliikkuvat) ihmiset, vaikka ei he välttämättä ole yksinäisiä. Mutta silti Olen erittäin surullinen heitä nähdessäni.
Muita, jotka ovat liian kilttejä ja empaattisia ihmisiä?
Kommentit (6)
Kuulostaa siltä kuin jokin muu häiriö selitettäisiin liialla empaattisuudella. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan kyse kiltteydestä ja empatiasta, vai sittenkin jostain muusta.
Jos lähtee ruotimaan sanoja sympatia ja empatia, jotain voi ehkä aueta.
Sympatia sanana tarkoittaa suunnilleen 'samaa kärsivä'. Voi ollakin, että samastut toisen kärsimykseen ja tuntemasi tunne on omaa suruasi/ahdistustasi/yksinäisyyttäsi tms. Sympatiaa voidaan kuvata, että putoaa samaan kuoppaan, missä toinen ihminen on. Myötäelää niin paljon, että unohtaa pysyä itse vakaaalla maalla toista pelastaessaan.
Sen sijaan empatia on 'kanssakärsimistä'. Empaattinen pystyy ymmärtämään ja näkemään toisen tuskan ja olemaan siinä läsnä, kanssa, mutta ei mene mukaan toisen kärsimykseen vaan pysyy itse 'omissa nahoissaan'.
Joskus siis se, joka on kiltti ja taipuisa, voi ollakin vain miellyttämishaluinen, ulkoaohjautuva ja esim. moitteita pelkäävä. Ei uskalla kieltäytyä, että toiset eivät suutu. Tässä ei liene kyse terveestä ja aidosta empatiasta vaan pelosta, siitä, että tekee mitä tahansa etteivät toiset käännä selkää.
Olet varmasti hyvää tarkoittava ja aidosti toisten tunteita aistiva ihminen. Mutta ehkä mahdollisesti raja itsen ja toisen välillä voi olla asia, jota kannattaa tutkia? Miten pystyä olemaan jämäkästi oma itsensä ja puolustamaan omia oikeuksiaan ja samalla puolustaa toisten oikeutta olla myös oma itsensä. Mitä ajattelet näistä näkökulmista?
Täytyy kyllä tunnustaa etten juurikaan ihmisiä kohtaan tunne empatiaa. Toki eläimet ja luonto ovat toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä tunnustaa etten juurikaan ihmisiä kohtaan tunne empatiaa. Toki eläimet ja luonto ovat toinen juttu.
Sä et olekaan ihminen vaan Jumala.
Nuorena olin, mutta meni ohi . Nyt olen kyyninen ja epäileväinen, enkä suotta. Pohjimmiltani sama kuitenkin auttaen iloisesti niitä, jotka sen ansaitsevat mielestäni.
Opettele tekemään selkeät rajat niin ilmatilaloukkaukset ei sillee haittaa. On niillä yksinäisillä ollut ihan ok elämä. Ehtoopuolella asiat näkee toisin.
Kuormittuu liikaa jos kaiken harteilleen ottaa. En voi enkä tahdo enää pelastaa ketään.
Ei ole mun tehtävä kun ei siitä edes makseta. Paitsi loppuunpalamisella.