Parisuhde kriisissä - olen vain ahdistunut ja itken, ja mies ei tunnu tajuavan miten vakavissani olen

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja meillä on lapsikin. Ongelmia meillä on ollut aina, mutta viime kevät laukaisi tapahtumavyyhdin jonka aikana tuntuu että uusia ja uusia pommeja vain satelee enkä kestä enää yhtään. Keväästä lähtien olen ajatellut asiat vain tiukasti järjellä, mutta nyt iski päälle romahdus joulun aikana. Olen vain itkenyt, haluaisin puhua ja selvitellä asioita, mutta miehellä ei ole aikaa ja hän piiloutuu joko lastenhoidon tai väsymyksen taakse. Täksi illaksi hän sopi lastenvahdin, jotta meillä olisi hetki aikaa olla kahden ilman että jatkuvasti lapsi tulee väliin kun yritämme puhua.

Meillä on ollut valtavia ongelmia. Ensiksi kummitteli miehen menneisyys tai lähinnä kyvyttömyys päästä eksästä yli, ja teinkin tuon keskustelun ranskalaisesta naisesta joka nyt lähinnä keräsi kaikki läpänheittäjät yhteen, mutta se oli todellinen ongelma. Jos ennen koin itseni naiselliseksi naiseksi tai edes siedettäväksi, niin tuo miehen jopa seksistinen ajatusmaailma on murskannut minuuteni täysin.

Muuten ongelmamme ovat hiipuneet tänne pikku hiljaa. Yritän jatkuvasti hallita kaaosta, jonka mies tekee sähläämisellään. Olen sata kertaa yhden vuoden aikana järjestänyt eteisen kaapit, ja aina ne ovet on vedetty irti tai sisältö sekoitettu tai päälle laitettu tavaraa tekniikalla "pois kädestä, pois mielestä".

Pahinta silti on se, että mies jäi taas kiinni valehtelusta. Se oli pikku juttu, mutta minua häiritsee, ettei hän voinut sanoa totuutta suoraan heti.

Tänään illalla olisi aikaa keskustella, mutten tiedä mitä puhua ja mistä. En edes tiedä mihin suuntaan tästä, vaikka asumusero tuntuu tällä hetkellä armollisemmalta. Haluaisin vain toipua ja aikaa ajatella, mutta nyt sattuu todella paljon. En pysty keskittymään mihinkään ja olen henkisesti ihan rikki jo keväisten tapahtumien takia.

Mitä tarkoitat "ovet vedetty irti"?

Sinun ei ole mikään pakko elää ihmisen kanssa joka tekee sinut epävarmaksi ja onnettomaksi.

Lähde vetämään.

Hanki apua, korviesi välissä on korjattavaa. Ymmärrä se, ettet voi eikä ole reilua syyttää miestä omista ongelmistasi, vaikka se tällä palstalla tapana onkin.

Oli kyllä niin sekava aloitus, että vaikea ottaa kantaa. Siis mitä mies oikeasti on tehnyt (muuta kuin sotkenut kaapit)

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä niin sekava aloitus, että vaikea ottaa kantaa. Siis mitä mies oikeasti on tehnyt (muuta kuin sotkenut kaapit)

Voisiko johtua siitä, että olen jokseenkin sekavassa mielentilassa. En pysty ajattelemaan järkevästi tällä hetkellä. Kokoan vain ajatuksiani iltaa varten, mutta listataanpa: mies valehtelee ja jäi kiinni valheistaan, sotkee minkä ehtii, kiukuttelee, on passiivinen. Mitä muuta haluat tietää? 

Vierailija kirjoitti:

Hanki apua, korviesi välissä on korjattavaa. Ymmärrä se, ettet voi eikä ole reilua syyttää miestä omista ongelmistasi, vaikka se tällä palstalla tapana onkin.

Voi huoh. Oliko muuta? Ap 

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä niin sekava aloitus, että vaikea ottaa kantaa. Siis mitä mies oikeasti on tehnyt (muuta kuin sotkenut kaapit)

Ymmärsin, että haikaillut exän perään nykyisen parisuhteen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei ole mikään pakko elää ihmisen kanssa joka tekee sinut epävarmaksi ja onnettomaksi.

Lähde vetämään.

Mutta jätä lapsi isälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja meillä on lapsikin. Ongelmia meillä on ollut aina, mutta viime kevät laukaisi tapahtumavyyhdin jonka aikana tuntuu että uusia ja uusia pommeja vain satelee enkä kestä enää yhtään. Keväästä lähtien olen ajatellut asiat vain tiukasti järjellä, mutta nyt iski päälle romahdus joulun aikana. Olen vain itkenyt, haluaisin puhua ja selvitellä asioita, mutta miehellä ei ole aikaa ja hän piiloutuu joko lastenhoidon tai väsymyksen taakse. Täksi illaksi hän sopi lastenvahdin, jotta meillä olisi hetki aikaa olla kahden ilman että jatkuvasti lapsi tulee väliin kun yritämme puhua.

Meillä on ollut valtavia ongelmia. Ensiksi kummitteli miehen menneisyys tai lähinnä kyvyttömyys päästä eksästä yli, ja teinkin tuon keskustelun ranskalaisesta naisesta joka nyt lähinnä keräsi kaikki läpänheittäjät yhteen, mutta se oli todellinen ongelma. Jos ennen koin itseni naiselliseksi naiseksi tai edes siedettäväksi, niin tuo miehen jopa seksistinen ajatusmaailma on murskannut minuuteni täysin.

Muuten ongelmamme ovat hiipuneet tänne pikku hiljaa. Yritän jatkuvasti hallita kaaosta, jonka mies tekee sähläämisellään. Olen sata kertaa yhden vuoden aikana järjestänyt eteisen kaapit, ja aina ne ovet on vedetty irti tai sisältö sekoitettu tai päälle laitettu tavaraa tekniikalla "pois kädestä, pois mielestä".

Pahinta silti on se, että mies jäi taas kiinni valehtelusta. Se oli pikku juttu, mutta minua häiritsee, ettei hän voinut sanoa totuutta suoraan heti.

Tänään illalla olisi aikaa keskustella, mutten tiedä mitä puhua ja mistä. En edes tiedä mihin suuntaan tästä, vaikka asumusero tuntuu tällä hetkellä armollisemmalta. Haluaisin vain toipua ja aikaa ajatella, mutta nyt sattuu todella paljon. En pysty keskittymään mihinkään ja olen henkisesti ihan rikki jo keväisten tapahtumien takia.

Mitä tarkoitat "ovet vedetty irti"?

Meillä on eteisessä liukuovikaapit, jotka eivät tunnu pysyvän saranoillaan. Ihmettelin usean kuukauden ajan miksi ne eivät pysy, ja minulle selvisi että mies vetää ne sijoiltaan joko välinpitämättömyyttään tai tyhmyyttään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä niin sekava aloitus, että vaikea ottaa kantaa. Siis mitä mies oikeasti on tehnyt (muuta kuin sotkenut kaapit)

Voisiko johtua siitä, että olen jokseenkin sekavassa mielentilassa. En pysty ajattelemaan järkevästi tällä hetkellä. Kokoan vain ajatuksiani iltaa varten, mutta listataanpa: mies valehtelee ja jäi kiinni valheistaan, sotkee minkä ehtii, kiukuttelee, on passiivinen. Mitä muuta haluat tietää? 

Lapsikin tajuaa teksteistäsi, että ongelmiesi juurisyyt löytyvät katsomalla peiliin, vaikka kuinka yrittäisit saada tällä foorumilla miesvihaa lietsomalla ja väritettyjä tarinoita kertomalla projisoitua ne mieheesi.

Oman mielenrauhasi takia sinun olisi syytä etsiä itsellesi ja lapsillesi toinen asunto. Pakkaa kamat ja kakarat, lähde pois tuosta ilmapiiristä. Sinun pitää tehdä irtiotto, vasta rauhoittuneena palaat neuvottelupöydän ääreen. On syytä ottaa etäisyyttä, jotta koko parisuhdehelvetin kuva selkenee sinulle itsellesi.

Tuollaisesta repivästä elämästä kärsivät kaikki. Nyt on ratkaisujen aika, älä enää viivyttele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja meillä on lapsikin. Ongelmia meillä on ollut aina, mutta viime kevät laukaisi tapahtumavyyhdin jonka aikana tuntuu että uusia ja uusia pommeja vain satelee enkä kestä enää yhtään. Keväästä lähtien olen ajatellut asiat vain tiukasti järjellä, mutta nyt iski päälle romahdus joulun aikana. Olen vain itkenyt, haluaisin puhua ja selvitellä asioita, mutta miehellä ei ole aikaa ja hän piiloutuu joko lastenhoidon tai väsymyksen taakse. Täksi illaksi hän sopi lastenvahdin, jotta meillä olisi hetki aikaa olla kahden ilman että jatkuvasti lapsi tulee väliin kun yritämme puhua.

Meillä on ollut valtavia ongelmia. Ensiksi kummitteli miehen menneisyys tai lähinnä kyvyttömyys päästä eksästä yli, ja teinkin tuon keskustelun ranskalaisesta naisesta joka nyt lähinnä keräsi kaikki läpänheittäjät yhteen, mutta se oli todellinen ongelma. Jos ennen koin itseni naiselliseksi naiseksi tai edes siedettäväksi, niin tuo miehen jopa seksistinen ajatusmaailma on murskannut minuuteni täysin.

Muuten ongelmamme ovat hiipuneet tänne pikku hiljaa. Yritän jatkuvasti hallita kaaosta, jonka mies tekee sähläämisellään. Olen sata kertaa yhden vuoden aikana järjestänyt eteisen kaapit, ja aina ne ovet on vedetty irti tai sisältö sekoitettu tai päälle laitettu tavaraa tekniikalla "pois kädestä, pois mielestä".

Pahinta silti on se, että mies jäi taas kiinni valehtelusta. Se oli pikku juttu, mutta minua häiritsee, ettei hän voinut sanoa totuutta suoraan heti.

Tänään illalla olisi aikaa keskustella, mutten tiedä mitä puhua ja mistä. En edes tiedä mihin suuntaan tästä, vaikka asumusero tuntuu tällä hetkellä armollisemmalta. Haluaisin vain toipua ja aikaa ajatella, mutta nyt sattuu todella paljon. En pysty keskittymään mihinkään ja olen henkisesti ihan rikki jo keväisten tapahtumien takia.

Mitä tarkoitat "ovet vedetty irti"?

Meillä on eteisessä liukuovikaapit, jotka eivät tunnu pysyvän saranoillaan. Ihmettelin usean kuukauden ajan miksi ne eivät pysy, ja minulle selvisi että mies vetää ne sijoiltaan joko välinpitämättömyyttään tai tyhmyyttään. 

Ja tästä tulee parisudedraama

Katsot nyt tämäniltaisen juttutuokion saldon, saatteko mitään järkevää lopputulosta aikaiseksi. Jos ei, suosittelen asumuseroa, jota olet siis jo harkinnut. Kummasti kun pääsee ihmisestä eroon joksikin aikaa, ajatuksetkin alkavat selkiytyä. 

Sinä olet vastuussa omasta onnellisuudestasi ja jos koet, että yhteiselämä miehen kanssa ahdistaa, otat ja lähdet. Teoriassa asia on yksinkertainen, mutta käytännön toteutus toki vaatii sekä henkistä että fyysistä energiaa. Toisaalta elämä miehen kanssa taitaa tällä hetkellä viedä sinulta enemmän energiaa kuin tuo, joten et varmaankaan menettäisi harkinta-ajalla mitään.

Voimia ja tsemppiä!

jätä se sika!!!!1!!! kirjoitti:

Oman mielenrauhasi takia sinun olisi syytä etsiä itsellesi ja lapsillesi toinen asunto. Pakkaa kamat ja kakarat, lähde pois tuosta ilmapiiristä. Sinun pitää tehdä irtiotto, vasta rauhoittuneena palaat neuvottelupöydän ääreen. On syytä ottaa etäisyyttä, jotta koko parisuhdehelvetin kuva selkenee sinulle itsellesi.

Tuollaisesta repivästä elämästä kärsivät kaikki. Nyt on ratkaisujen aika, älä enää viivyttele.

Kiitos viestistäsi. 

Olen tällä hetkellä henkisesti aivan rikki ja hajalla. Saatan olla se tarinan pahin sekopää, mutta toisaalta olin ihan terve ennen parisuhdetta. En pysty tekemään ratkaisuja enkä ajattelemaan selkeästi, mutta olo on todella hirveä. Ihan kuin jatkuvasti tulisi jotain sontaa jostain suunnalta. 

Miehen kaverit varoittivat, ettei mieheen voi luottaa. Hän vaikutti todella kunnolliselta ainakin suhteen alussa, nykyisin näen mitä todellisuus hänen kanssaan on. Meidän ongelmamme ovat paljon syvemmällä kuin pystyn tai uskallan näihin kirjoittaa, mutta kuluttavaa on, että lähipiirikin ottaa sen kannan että suurentelen asioita/ajattelen väärällä tavalla. Ap 

Meillä oli tilanne, että olin henkisesti rikki ja hajalla eikä keskustelut johtaneet mihinkään. Ehkä mies vahingossa vetelee pahimmista naruistasi. Jos tilanne ei aio muuttua, onko teillä edellytyksiä?

Onneksi ehdit tutustumaan mieheen perinpohjaisesti kun kolmen vuoden sisällä on jo lapsikin syntynyt. Hyvä vauhti, lisää lapsia tulemaan vaan.

Onko miehellä kuitenkin ollut tunteita sinua kohtaan alusta asti? Onko edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Katsot nyt tämäniltaisen juttutuokion saldon, saatteko mitään järkevää lopputulosta aikaiseksi. Jos ei, suosittelen asumuseroa, jota olet siis jo harkinnut. Kummasti kun pääsee ihmisestä eroon joksikin aikaa, ajatuksetkin alkavat selkiytyä. 

Sinä olet vastuussa omasta onnellisuudestasi ja jos koet, että yhteiselämä miehen kanssa ahdistaa, otat ja lähdet. Teoriassa asia on yksinkertainen, mutta käytännön toteutus toki vaatii sekä henkistä että fyysistä energiaa. Toisaalta elämä miehen kanssa taitaa tällä hetkellä viedä sinulta enemmän energiaa kuin tuo, joten et varmaankaan menettäisi harkinta-ajalla mitään.

Voimia ja tsemppiä!

Kiitos! Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä niin sekava aloitus, että vaikea ottaa kantaa. Siis mitä mies oikeasti on tehnyt (muuta kuin sotkenut kaapit)

Voisiko johtua siitä, että olen jokseenkin sekavassa mielentilassa. En pysty ajattelemaan järkevästi tällä hetkellä. Kokoan vain ajatuksiani iltaa varten, mutta listataanpa: mies valehtelee ja jäi kiinni valheistaan, sotkee minkä ehtii, kiukuttelee, on passiivinen. Mitä muuta haluat tietää? 

Eli ei mitään

Mutta olet mustasukkainen ranskalaisesta exästä. Tästä teit pari aloitusta

Tein vain tasan yhden, muita ei ole edes tulossa. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja meillä on lapsikin. Ongelmia meillä on ollut aina, mutta viime kevät laukaisi tapahtumavyyhdin jonka aikana tuntuu että uusia ja uusia pommeja vain satelee enkä kestä enää yhtään. Keväästä lähtien olen ajatellut asiat vain tiukasti järjellä, mutta nyt iski päälle romahdus joulun aikana. Olen vain itkenyt, haluaisin puhua ja selvitellä asioita, mutta miehellä ei ole aikaa ja hän piiloutuu joko lastenhoidon tai väsymyksen taakse. Täksi illaksi hän sopi lastenvahdin, jotta meillä olisi hetki aikaa olla kahden ilman että jatkuvasti lapsi tulee väliin kun yritämme puhua.

Meillä on ollut valtavia ongelmia. Ensiksi kummitteli miehen menneisyys tai lähinnä kyvyttömyys päästä eksästä yli, ja teinkin tuon keskustelun ranskalaisesta naisesta joka nyt lähinnä keräsi kaikki läpänheittäjät yhteen, mutta se oli todellinen ongelma. Jos ennen koin itseni naiselliseksi naiseksi tai edes siedettäväksi, niin tuo miehen jopa seksistinen ajatusmaailma on murskannut minuuteni täysin.

Muuten ongelmamme ovat hiipuneet tänne pikku hiljaa. Yritän jatkuvasti hallita kaaosta, jonka mies tekee sähläämisellään. Olen sata kertaa yhden vuoden aikana järjestänyt eteisen kaapit, ja aina ne ovet on vedetty irti tai sisältö sekoitettu tai päälle laitettu tavaraa tekniikalla "pois kädestä, pois mielestä".

Pahinta silti on se, että mies jäi taas kiinni valehtelusta. Se oli pikku juttu, mutta minua häiritsee, ettei hän voinut sanoa totuutta suoraan heti.

Tänään illalla olisi aikaa keskustella, mutten tiedä mitä puhua ja mistä. En edes tiedä mihin suuntaan tästä, vaikka asumusero tuntuu tällä hetkellä armollisemmalta. Haluaisin vain toipua ja aikaa ajatella, mutta nyt sattuu todella paljon. En pysty keskittymään mihinkään ja olen henkisesti ihan rikki jo keväisten tapahtumien takia.

Mitä tarkoitat "ovet vedetty irti"?

Meillä on eteisessä liukuovikaapit, jotka eivät tunnu pysyvän saranoillaan. Ihmettelin usean kuukauden ajan miksi ne eivät pysy, ja minulle selvisi että mies vetää ne sijoiltaan joko välinpitämättömyyttään tai tyhmyyttään. 

Liukuovikaapit eteisessä ovat helvetistä, eivät ole käytännölliset. Tuttu ongelma tuo että rivakampi ja vahvempi ihminen kiskaisee ne saranoilta sata kertaa kuussa.

Vaihtakaa nuo ihan ensimmäisenä.

Muoviset vaatekorit vaatteita varten niin löytyy vaatteet näppärästi ja pysyy helpommin siistimpänä