Ei v...u, omalle ylipainolleen voi oikeasti tulla sokeaksi!

Kyllä. Kun aloin toipua masennuksesta, lähdin shoppailemaan koska halusin pukeutua muuhunkin kuin legginseihin/verkkareihin ja löysiin villapaitoihin.  Oli aika järkytys tajuta, ettei koko M ole enää sopiva eikä myöskään edes koko L, peilistä näkyi selkäläskit ja liian pienistä pikkareista tursuava perse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole käynyt noin. Itsellä jo 3-4kg lihominen aiheuttaa sen että en mahdu farkkuihini. En silloin osta uusia vaan laihdutan että mahdun takaisin vanhoihin.

#humblebrag

Mitäs omakehua tuo oli? Sanoin vain että tarkkailen ahkerasti painoa ja tartun pieneenkin painon nousuun. En näe tässä mitään negatiivista :D olen 170cm 58kg

Siis itsehän haluaisin tässä vaiheessa kertoa kaikille, että minulla on 13 000 euron arvoinen timanttisormus vihkisormuksena :)

Jos nyt kerran kerrotaan itsestämme faktoja joita ei kysytty eikä ketään edes kiinnosta.

Ai jaa. Luulin että keskustelu koski painoa eikä koruja :D oma painoni eu kuulunutkaan tähän niin kauan kunnes joku katkera tuli selittää humblebragista. Tähän sai vissiin kirjoittaa vain jos halusi pään silittelyä muilta ylipainoisilta.

Totesin vaan että itselleni tulee huono olo jo muutaman kilon painon noususta ja vaatteet kiristää.

Sama mulla, ja samoissa mitoissa olen.

Kun alkaa turvottaa ja paino nousta, lisään aina kasvisten ja hedelmien määrää dieetissä radikaalisti. Muutamassa päivässä yleensä jo turvotus ja lihomisen tunne poissa ja solakka olo.

Aplle suosittelen runsaasti kasviksia ja hedelmiä, smoothieta ja ehdoton ei alkoholi +maitotuotteet. Tsemppiä!

No mäkään en uskalla mennä puntarille koska olen lihonut aivan kauheasti. En halua vielä näköjään myöntää. En uskaltanut punnita itseäni ennen raskausarpien tuloakaan ja siitä olen lihonut vielä niin paljon että reidet on täynnä arpia. Mullakin on sama eli 36 housukoosta olen kasvanut jonnekin 44. Sitä tulee niin sokeaksi kaikelle mitä suuhunsa laittaa. Laskin joskus normaalin leipäannokseni kalorit, ja niitä oli siinä 600. Päälle kaikki muu. Ai kamala.

Hauskinta (?) tässä on se, että olen paremmassa fyysisessä kestävyys- ja lihaskunnossa kuin laihana, olen siis koittanut kompensoida syömistä lenkkeilyllä ja muulla liikunnalla. Se vaan johtaa aina kitukuurin kautta repsahdukseen. En vaan osaa.

Nyt on menossa (lihomiseen liittymätön) parisuhdekriisi ja ehkä tulee myös ero, aloittaisko samaan syssyyn laihdutuksen.

23 lisää että ongelma on se, että en osaa käsitellä tunteitani kunnolla. Olen tunnesyöppö ja syön stressiin, suruun, iloon, jne. Ennen join paljon noihin asioihin mutta en jaksanut enää krapuloita ja juomisen tilalle on tullut syöminen.

Jep.

Vaihdevuodet toi 10kg vuodessa.

Vmp ☹

Me ollaan miehen kanssa sovittu, että toinen saa huomauttaa heti, kun alkaa paino nousemaan hälyttävästi, eli kun toinen alkaa läskistymään omaa laiskuuttaan. Veikkaan, että se tulisi tapahtumaan ennen kuin vaaka näyttää 65 kiloa. Kokoni on 34/36 ja samana pysynyt koko aikuisikäni poislukien raskaudet. Jos jompikumpi joutuu toiselle painosta huomauttamaan, niin se tapahtunee muodossa "mennään koirien kanssa lenkille", "lähdetään patikoimaan", tms. Ollaan aika liikkuvaa sorttia molemmat ja syömme terveellisesti ja monipuolisesti, joten olisi aika kummallista jos paino tuosta muuttuisi radikaalisti ilman merkittäviä muutoksia terveyden tilassa. Vaikea nähdä joutuvani samaan tilanteeseen, koska itse olen aina viimeistään siinä 57-58 kilon kohdalla havahtunut siihen, etten viihdy enää kovinkaan hyvin painossani, ja tarkistanut liikkumisen ja ruokavaliota uudestaan - vähentänyt vaikka vähän herkkuja ja ottanut ylimääräisen lenkin koirien kanssa tai käynyt vaikka lapioimassa lumia. :)

Vinkkinä siis voin muillekin sanoa, että jo mielellään suhteen alussa tekisi jonkinlaisen diilin kumppanin kanssa aiheesta, siltä varalta jos sattuisi itse tulla sokeaksi omalle painonnousulle. Meillä tuo tuli luonnollisena jatkumona keskustelulle liikunnasta, ruokailutottumuksista, terveellisista elämäntavoistamme ja mies-/naisihanteistamme (totesimme, että vastaamme toistemme ja omiamme ihanteita parhaiten juuri tällaisina kuin olemme). Jos asioista sopii etukäteen, tilanteet harvemmin pääsevät eskaloitumaan siihen pisteeseen, että toinen on valmis lähtemään. Pätee parisuhteessa asiaan kuin asiaan, kaikesta olisi syytä puhua avoimesti ja rakentavasti aina sitä mukaa kun kokee tärkeäksi, mieluiten etukäteen ennen kuin on menty liian pitkälle.

Joo, pahinta on se, kun on tottunut pitämään itseään jopa hoikkana. Itse olen sen mallinen, että rasva kertyy ennemmän reisiin ja takaumukseen, kuin vyötärölle, niin itseä on helpompi huijata pidemmän aikaa ja kyllä se rasva lopulta sinne vyötäröllekin päätyy... Totuus on melkoisen masentava. Itse olen lyhyt, joten siinä myös jo extra 10kg näyttää paljon isommalta kuin pidemmällä ihmisellä. Sain onneksi about tuon 10kg pois, mutta sitten tulin raskaaksi ja mulla on hirveitä vaikeuksia saada pois tuo viimeinen 5-6 kg. Enkä siis senkään jälkeen olisi mikään hoikka. Lähinnä normipainoinen.

Tämä on kyllä kummallista, että kun lihot ylipainoiseksi, et "näe" sitä ja sitten kun päinvastoin laihdut normaalipainoon, pidät itseäsi koko ajan läskinä. Itselläni näin.

Hups. Tuo vastaus 26 oli tarkoitettu siihen ketjuun, missä mies uhkasi erolla, kun nainen oli lihonnut. Meni ketjut sekaisin, mutta sopii se tännekin (p.l. "toinen valmis lähtemään"). :)

Meillä meni manuaalinen vaaka rikki, ilman että tajuttiin sitä. Vaaka näytti 10 vuoden ajan suunnilleen omaa lukemaansa miehelle ja omaa mulle, sen mukaan olin koko ajan normaalipainon puolella, kävin vaa alla joka viikko. Sen mukaan mun paino pysyi koko ajan kutakuinkin samana.

Samaan aikaan ihmettelin sotanorsumaista ilmestystä valokuvissa, naamaläskejäni, kaksoisleukaa ja ihmettelin, miksi vaatekokoja pienennetään jatkuvasti enkä yhtään tajunnut, miksen mahdu vanhoihin vaatteisiin. Arvelin, että pesu kutistanu niitä.

Sitten totuus lävähti naamaan uimahallissa. Menin uimaan ekaa kertaa kymmeneen vuoteen ja menin siellä vaa alle. Vaaka näytti 10 kiloa enemmän kuin kotivaaka samana aamuna. Meinasin saada slaagin. Uimahallista menin suoraan ostamaan uuden digitaalivaa an, joka näytti tasan samaa lukemaa kuin uimahallin vaaka samana päivänä.

Mä siis lihoin sen takia, että vaaka näytti koko ajan 10 kiloa liian vähän enkä tajunnut, että lihon koko ajan. En  osannut siis pitää varaani ja tarkkailla syömisiäni, kun luulin pysyväni koko ajan samassa painossa.

Mulla kävi niin että paino nousi pikkuhiljaa, max 2-3kg/vuosi ja ehti useampi vuosi mennä ennen kuin tajusin et mitä on tapahtunut.. Opiskelin tuolloin ja syömiset oli epäsäännöllisiä, liikunta jäi vähemmälle. Vaatekaupoilla tuli silloinkin käytyä harvakseltaan niin ei sitä painonnousua tajunnut.. Mutta se häpeän tunne kun tajusin..

Itse kyllä tiedostin, että lihon ja lihon. En vaan tehnyt asialle mitään. Vasta raskaus sai ajattelemaan asioita uudella tavalla ja tein korjausliikkeen. En kuitenkaan tarpeeksi, kun sain radin. No, raskauden aikana tuli 20kg, jotka ahdisti todella paljon, koska reilua ylipainoa oli muutenkin. Onneksi siitä suurin osa oli kuitenkin sitten turvotuksesta johtuvaa, koska kahden viikon päästä olin samassa painossa, kuin ennen raskautta, 97kg. Olen sittemmin tiputtanut painoni 77kg ja siinä se on pysynyt. 15kg on edelleen liikaa, mutta en ole ressannut viimeisiä kiloja, koska olen samassa painossa, kuin teini-ikäisenä. Olen siis aina ollut ylipainoinen. Nyt vain pidän huolen, ettei paino ainakaan tästä tule nousemaan.

Minulla toisin päin, kuinnmonilla täällä: peilistä näen lihavan ihmisen, mutta valokuvissa/videoilla tikkulaihan.

T. Anorektikko nuoruudessa, nyt 36 v.

Mä taas yllätyin että miten kivalta näytin uusissa lomakuvissa. Oon pullukka mutta oon pitänyt itseäni vielä isompana ja rumempana mitä kuvissa olinkaan.

Haen uuden pizzan, koska olet jo niin lihava, että antaa mennä vaan=)

Olin salilla treenailemassa, omasta mielestäni olin ihan hyvässä kunnossa. Sitten näin sivukuvan peilistä itsestäni istumassa laitteella. Peilissä oli Barbababa. Järkyttävä löllömaha.

Palkkasin personal trainerin, aloin syömään terveellisesti ja pudotin 10 kiloa.

up

Olen lihonut vuodessa 10 kiloa, kun aloitin uuden mielialalääkkeen. Tämä entisen 10 kilon ylipainon päälle. Kauheaa tavaraa se lääke, voisin syödä koko ajan. Verensokeri on koholla, samoin kolesteroli. Olis niin kuin pakko alkaa tekemään jotain, mutta motivaatiota ei ole. Ikäväksi asian tekee se, että tarvitsen lääkkeitä tai olen lataamossa ja nyt lukemattomien lääkekokeilujen jälkeen löytyi mielialaa olennaisesti parantava lääke, mutta sivuvaikutuksena parani myös ruokahalu.

Mulla on kokemusta parinkymmenen kilon pudottamisesta, mutta se tapahtui terveydenhoitajan tuella. Tarvitsisin varmaan tukea nytkin, mutta sellaista palvelua ei enää ole ja ei ole rahaa persoonallisuus traileriin tms. Ehkä netissä olisi jotain ryhmiä, pitääpä perehtyä.

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että läski on levinnyt tasaisesti koko kroppaan ja esim. kasvot ovat kapeat, mutta vaaka kertoo totuuden.

Up

LäskiPallero kirjoitti:

Olen lihonut vuodessa 10 kiloa, kun aloitin uuden mielialalääkkeen. Tämä entisen 10 kilon ylipainon päälle. Kauheaa tavaraa se lääke, voisin syödä koko ajan. Verensokeri on koholla, samoin kolesteroli. Olis niin kuin pakko alkaa tekemään jotain, mutta motivaatiota ei ole. Ikäväksi asian tekee se, että tarvitsen lääkkeitä tai olen lataamossa ja nyt lukemattomien lääkekokeilujen jälkeen löytyi mielialaa olennaisesti parantava lääke, mutta sivuvaikutuksena parani myös ruokahalu.

Mulla on kokemusta parinkymmenen kilon pudottamisesta, mutta se tapahtui terveydenhoitajan tuella. Tarvitsisin varmaan tukea nytkin, mutta sellaista palvelua ei enää ole ja ei ole rahaa persoonallisuus traileriin tms. Ehkä netissä olisi jotain ryhmiä, pitääpä perehtyä.

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että läski on levinnyt tasaisesti koko kroppaan ja esim. kasvot ovat kapeat, mutta vaaka kertoo totuuden.[/quote

Epäilemättä tarvitsen persoonallisuus trailerin, mutta myös personal trainerin.