Alkuraskaudessa rankat oireet - sitten lähes oireettomaksi? Kokemuksia pyydän...
Hei,
onko täällä muita, joilla alkuraskaus oli oireita täynnä (loputon väsymys, jatkuva nälkä ja jano, alavatsakivut, päänsärky jne.) mutta ne loppuivat lähes kokonaan alkuraskauden jälkeen? Itselläni oireet loppuivat lähes kokonaan raskausviikon 15 alussa. Ainoastaan alavatsan kipuiluja on silloin tällöin enää.
Nyt tietysti pelottaa, onko sikiö kuollut tai lakannut kasvamasta. Muutenkin olen ihan hermoheikko tämän raskauden kanssa - keskenmenon pelko vie onnen koko asiasta. Johtunee siitä, että tähän asti pääseminen vaati hirveästi henkistä ja fyysistä tuskaa ja tukuittain rahaa. Sen kaiken jälkeen keskenmeno tuntuu liian isolta kestettäväksi.
Neuvolaan on vielä puolitoista viikkoa! En siis ole päässyt vieläkään lääkärineuvolaan, vaikka kaikki muut teistä tuntuvat jo lääkärilläkin käyneen. Pitänee soittaa neuvolaan ja vinkua aikaa, jos vaikka pääsisi jo ensi viikolla. Toiveajattelua taitaa sellainen olla.
Kertokaa, kiltit, kokemuksianne asiasta.
Minulla nyt siis rv 15+5
Kommentit (7)
Tämän on koko oireettomuusasiassa vaivannut minua eniten: Alkuraskaudessa rintani turposivat ja olivat ihan kovat ja kipeät. Viikolla 13 rinnat kuitenkin yhden yön aikana pehmenivät ja ovat olleet pehmeät siitä asti.
Ei pitäisi lueskella liikaa netistä, mutta huomasin, että keskeytyneen keskenmenon oireena on rintojen pehmeneminen...
Pää hajoaa!
Mulla on melkein koko raskauden ollu tällaset lössötissit ;) . Nyt lopetat ne nettijuttujen lukemiset. Ja jos asia sinua oikeasti noin kovin vaivaa niin ei muuta kuin päivystykseen ja valitat vaikka kovia alavatsakipuja... näin tein itse kun meinasin tulla hulluksi!!!
Siellä ultrasivat silloin ja kaikki oli OK!!! Että jos et yhtään rauhaa asiaan saa niin sitten vain lääkäriin ultrattavaksi...
Kaikki menee hyvin =)
...jos vaikka joku vielä kommentoisi = )
Eli mulla on kaksi onnistunutta raskautta takanani. Molemmissa oireet hävinneet viikon 13 jälkeen. Se on normaalia. Kehon hcg tuotanto laantuu yleensä viikon 12 jälkeen ja aiheuttaa sen, että ne ALKUraskauden oireet häviää. Eikös se sanakin siihen jo viittaa " alkuraskausoireet" . Nyt otat iisisti :-). Jos jotain sattuisikin olemaan huonosti, sinä et voi sille mitään. Mutta noiden oireiden häviäminen ei ole mikään merkki että jokin ei ole kunnossa, vaan normaalia. Onnellista odotusta!
muksuja2
Tosin mulla ei ollut kovin rankkoja oireita alussakaan. Pientä kuvotusta muutamalla viikolla ja järkyttävä väsymys vähän myöhemmin. Viikolla 16 olin neuvolassa ja olin ihan varma, että vauva ei ole enää elossa, kun sitten mitään oiretta ei ollut. Ei väsyttänyt, ei ollut mahassa tuntemuksia, rinnat eivät olleet enää arat, ei ollut nälkä yms. Neuvolan täti kovasti vakuutteli, että oireettomuus on ihan normaalia tässä vaiheessa raskautta. Ja niinhän se sitten olikin, kun sykettä kuunneltiin, oli kaikki kunnossa ja nyt jo liikkeet tuntuvat satunnaisesti vaikka oireet on onneksi edelleen vähissä. Oireitakin on kuulemma tulossa kyllä myöhemmin.
Vatsa mulla on kasvanut jonkun verran (näyttää läskiltä vielä), mutta valikoiden olen vielä pärjännyt normaaleilla housuilla (parit mahtuu vielä). Kohta tosin joudun varmaan äitiyshousuihin siirtymään. Töissäkin olen saanut raskauden vielä piilotettua löysillä, pitkillä puseroilla ja jakuilla yms.
Terveisin
Kamu 19+0
Itse olen päässyt suhteellisen vähäisillä oireilla koko raskauden. Oikeestaan pahimmat oireet olivat siellä rv 5-7, kun en vielä ees tiennyt olevani raskaana enkä uskaltanut ajatella niiden olevan " sitä itseään" .
Pientä kuvotusta oli iltaisin ehkä sinne noin rv12 saakka...Kohdussa välillä kasvukipuja. Iskiaskipu oli ihan järkyttävää muutaman päivän rv 16. Ummetustakin on ollut satunnaisesti...
Rinnat eivät ole niinkään enää arat, tosin turvonneet edelleen ja sellaset " pinkeät" .
Väsymystä ei ole oikeestaan ollut tavallista enempää rv 7 jälkeen.
Masu on kasvanut ihan uusiin mittoihin eikä toivoakaan mahtua vanhoihin housuihin!!!
Liikkeitä tunnen ihan päivittäin ja eilen alkoi sitten kunnon potkunyrkkeily ja masu pomppii vaavin liikkeistä :) Ensimmäiset liikkeet tunsin 16+5 eli suhteellisen aikaisin ensiodottajaksi, jolla istukka ainakin rv12+1 oli vielä etuseinässä.
Mutta siis jos tuolta masusta ei kuuluisi meteliä...tai siis oikeestaan " tuntuisi" eikä se olisi kasvanut isoksi, en välttämättä mistään oireesta päättelisi olevani raskaana :) Olo on oikein hyvä ja energinen!
Sekä oireellisuus että oireettomuus ovat _HYVIN_ henkilökohtaisia eikä ole mitenkään ihmeellistä, että oireet katoavat varsinkin tuossa vaiheessa raskautta :) Tiedän,että huolestuttaa.....niin itseäkin huolestutti tuossa parina päivänä, kun masukki ei ilmoitellut kovinkaan paljon itsestään ja itkuksihan se eilen meni :( No, loppupäivän sitten vaavi jumppasi innolla :D
Koitahan ihan hyvillä mielin vaan jatkaa raskaana oloasi :) Olen kyllä samaa mieltä siitä, että olisi erittäin huojentavaa käydä vaikkapa joka viikko kuuntelemassa vauvan sykettä.....se helpottaa oloa kummasti-hetkeksi :D
Kaikkea hyvää sulle Niinanii :) Kyllä niitä kaikenlaisia kolotuksia sun muita sieltä vielä tulee...Nauti nyt kun niitä ei vielä ole!!
Terkuin: Je_Ni 19+1
Oireet hävisisivät kuin tuhka tuuleen ja olin myös aivan varma vauvan kuolemasta. Vaavilla ei kuitenkaan ole mitään hätää missään vaiheessa ollut!
Hormonit tasoittuu ja kroppasi alkaa pikkuhiljaa totutella uuteen tulokkaaseen. Koskaan ei voi sanoa koskaan mutta epäilempä, että beibilläsi mitään hätää siellä masussa olisi =)
On se muuten kumma, miten sitä itsekin pelkäsi ja pelkää edelleen;
Ensin tehtiin testi ja pelättiin tuulimunaa tai kohdunulkoista, sitten kun selvisi vauvan olevan siellä missä pitikin, alkoi kamala pelko keskenmenosta.
Kun tästä keskenmenon suurimmasta riskistä päästiin yli, tuli pelko ennenaikaisesta synnytyksestä sekä vauvan kuolemisesta kohtuun, jos esim. potkuja ei pariin päivään tuntunutkaan.
Minä olen KOKO raskauden ajan pelännyt kaikkea mikä vain voi mennä vikaan, pelkään edelleen. Nyt pelkona on vain synnytyksen erilaiset komplikaatiot.
On se hassua, miten ihminen tätä niin toivoo ja odottaa ja kun sen vihdoin saa kokea, ei siitä osaa täysin rinnoin sitten nauttiakaan.
Salli itsellesi kuitenkin myös pelot, ne ovat vain itsepuolustuskeino ja ne kuuluvat asiaan etenkin lapsettomuuden kokeneille. Yritä kuitenkin muistaa myös se tosiasia, että vaikka kuinka pelkäisit, et asioiden kululle mitään mahda. Totuushan on, että joko kaikki menee hyvin tai sitten ei mene, itse et siihen voi paljoa vaikuttaa. Ja mikäli joku meneekin pieleen, et saa siitä itseäsi syyttää!!!
Nyt kuitenkin onnellista odotusta sinulle, pidetään peukkuja, että kaikki menee ihan hyvin ja saat kauan toivomasi nyytin syliin!
Kurmeli ja Teuvo rv 38+4