Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nettikommentteja lukiessa huomaa, että opettajan ammatti on epäkiitollinen!
27.12.2018 |
Ylellä oli tänään lähihoitajaksi valmistuneen ammattikouluopiskelijan valitusjuttu ammattikouluopetuksen huonosta tasosta ja erehdyin lukemaan lukijoiden kommentteja. Jokaisessa viestissä haukuttiin opettajien pedagogista ammattitaitoa ja kauhisteltiin, kuinka kaikki opetus on Suomessa kautta linjan mennyt alaspäin.
Itse olen yliopisto-opettaja ja siinä mielessä harvinainen tapaus, että minulla on myös pedagoginen pätevyys. Voin sanoa, että tämä työ on todella epäkiitollista. Opiskelijat vaativat joustoa opintoihinsa (= ei pakollista läsnäoloa) sekä henkilökohtaista palautetta joka kohdassa (= sitoo hemmetisti opettajan työaikaa, kun kerrotaan vaikkapa 200 opiskelijalla), mutta samalla he odottavat, että opetusmenetelmänä käytetään luentoa (= koska siellä saa vain istua ja kuunnella, jos nyt paikalle jaksaa joskus raahautua). Lähtökohtana opiskelijoilla tuntuu olevan, että mahdollisimman vähän töitä heille (= ei ainakaan ryhmätöitä!) ja mahdollisimman paljon opettaja luennoilla äänessä selittämässä suu vaahdossa asioita. Härskeimmät ovat sitä mieltä, että luennoista täytyy editoida ammattitason videoita nettiin katsottavaksi, koska eihän sitä nyt yliopistolle viitsi raahautua. Samaan aikaan yliopistopedagoginen tutkimus osoittaa, että tällaisilla opettajakeskeisillä menetelmillä ei yksinkertaisesti opi yhtä hyvin kuin silloin, jos opiskelija itse joutuu miettimään ratkaisuja, soveltamaan ja selittämään johtopäätelmiään muille. Eli just sitä inhottavaa ajattelutyötä, jota kukaan nykynuori ei tunnu olevan valmis tekemään oppimisen eteen! Aivan samanlaisia vaatimuksia on tuolla uutisen kommenteissa: opettaja on paska, jos hän ei kaada tietoa opiskelijoiden päähän. Aaaaargh!
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne ryhmätyöt ei ainakaan minulle anna juuri mitään. Opettajallehan ne on kivoja, kun tarkastaminen ja arviointi vievät vähemmän aikaa kuin yksilötehtävät.
Mielenkiintoinen väite, jonka kuulee usein opiskelijoilta. Eli olet sitä mieltä, että toisten kurssilaisten ajatuksilla opiskeltavasta aiheesta ei ole sinulle mitään uutta annettavaa? Että osaat kaiken paremmin yksin kuin keskustelemalla muiden kanssa?
Etkö edes lukea osaa? Missään en noin väittänyt.
Ryhmätyöt toimivat vain harvoin ja harvoille. Yleensä vähintään yksi ryhmästä lusmuaa, yksi tai kaksi tekee, mahdolliset loput siltä väliltä. "Ajatusten vaihto" on kyllä kovin idealistinen kuva käytännöstä, jossa työ vain jaetaan osiin ja jokainen kirjoittaa jotain ja se joka ei kirjoita, laitetaan esittämään se.
Jos sun opiskelijatkin sanovat usein samaa, että ryhmätyöt eivät toimi, niin ehkäpä sun omissa käsityksissäsi olisi parantamisen varaa.Ohjeista todella tarkkaan opiskelijani ryhmätyön tekemiseen ja korostan, että tarkoitus on keskustella aiheesta ryhmässä ja yhdessä ideoida työn sisältö eikä vaan jakaa niin, että jokainen kirjoittaa yhden alaotsikon verran omasta päästä yksin kotona. Mutta en minä voi tulla siihen viereen seisomaan ja vahtimaan, että kaikki tekevät yhdessä töitä. Alakoulussa se vielä onnistuu, mutta yliopistossa opiskelijoilta odotetaan myös oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa.
Se yhdessä keskustelu menee niin, että parilla tyypillä onkin yllättäen joku tärkeä meno ja loput jäävät keskustelemaan. He saattavat olla toisilleen vieraita tai muuten ryhmädynamiikka ei toimi. Yksi yrittää pomottaa muuta, yksi jankkaa merkityksettömistä pikkuasioista ja muut haluavat vain käydä hukuttamassa kaksi edellämainittua vessassa ja päästä äkkiä kotiin.
Lopulta kirjoittaminen päätetään jakaa osiin ja lopuksi joku muuttelee muiden tekstejä mieleisikseen lupaa kysymättä ja vähiten tehnyt pakotetaan esittelemään työ, josta hän ei tiedä mitään.
Ihan mahtava menetelmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne ryhmätyöt ei ainakaan minulle anna juuri mitään. Opettajallehan ne on kivoja, kun tarkastaminen ja arviointi vievät vähemmän aikaa kuin yksilötehtävät.
Mielenkiintoinen väite, jonka kuulee usein opiskelijoilta. Eli olet sitä mieltä, että toisten kurssilaisten ajatuksilla opiskeltavasta aiheesta ei ole sinulle mitään uutta annettavaa? Että osaat kaiken paremmin yksin kuin keskustelemalla muiden kanssa?
Etkö edes lukea osaa? Missään en noin väittänyt.
Ryhmätyöt toimivat vain harvoin ja harvoille. Yleensä vähintään yksi ryhmästä lusmuaa, yksi tai kaksi tekee, mahdolliset loput siltä väliltä. "Ajatusten vaihto" on kyllä kovin idealistinen kuva käytännöstä, jossa työ vain jaetaan osiin ja jokainen kirjoittaa jotain ja se joka ei kirjoita, laitetaan esittämään se.
Jos sun opiskelijatkin sanovat usein samaa, että ryhmätyöt eivät toimi, niin ehkäpä sun omissa käsityksissäsi olisi parantamisen varaa.Ohjeista todella tarkkaan opiskelijani ryhmätyön tekemiseen ja korostan, että tarkoitus on keskustella aiheesta ryhmässä ja yhdessä ideoida työn sisältö eikä vaan jakaa niin, että jokainen kirjoittaa yhden alaotsikon verran omasta päästä yksin kotona. Mutta en minä voi tulla siihen viereen seisomaan ja vahtimaan, että kaikki tekevät yhdessä töitä. Alakoulussa se vielä onnistuu, mutta yliopistossa opiskelijoilta odotetaan myös oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa.
Se yhdessä keskustelu menee niin, että parilla tyypillä onkin yllättäen joku tärkeä meno ja loput jäävät keskustelemaan. He saattavat olla toisilleen vieraita tai muuten ryhmädynamiikka ei toimi. Yksi yrittää pomottaa muuta, yksi jankkaa merkityksettömistä pikkuasioista ja muut haluavat vain käydä hukuttamassa kaksi edellämainittua vessassa ja päästä äkkiä kotiin.
Lopulta kirjoittaminen päätetään jakaa osiin ja lopuksi joku muuttelee muiden tekstejä mieleisikseen lupaa kysymättä ja vähiten tehnyt pakotetaan esittelemään työ, josta hän ei tiedä mitään.
Ihan mahtava menetelmä!
Näin homma menee työelämässäkin. Eikö siis ole hienoa, että jo opintojen aikana pääsee tutustumaan siihen, miten asiat oikeassa elämässä hoidetaan, ja selvittämään, mikä on oma toimintatapa näissä tilanteissa? Onko se, joka marttyyrina tekee muidenkin työt ja katkeroituu? Onko vastuunpakoilija? Vai se, joka jämäkästi pistää muut hommiin ja käräyttää lusmut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne ryhmätyöt ei ainakaan minulle anna juuri mitään. Opettajallehan ne on kivoja, kun tarkastaminen ja arviointi vievät vähemmän aikaa kuin yksilötehtävät.
Mielenkiintoinen väite, jonka kuulee usein opiskelijoilta. Eli olet sitä mieltä, että toisten kurssilaisten ajatuksilla opiskeltavasta aiheesta ei ole sinulle mitään uutta annettavaa? Että osaat kaiken paremmin yksin kuin keskustelemalla muiden kanssa?
Etkö edes lukea osaa? Missään en noin väittänyt.
Ryhmätyöt toimivat vain harvoin ja harvoille. Yleensä vähintään yksi ryhmästä lusmuaa, yksi tai kaksi tekee, mahdolliset loput siltä väliltä. "Ajatusten vaihto" on kyllä kovin idealistinen kuva käytännöstä, jossa työ vain jaetaan osiin ja jokainen kirjoittaa jotain ja se joka ei kirjoita, laitetaan esittämään se.
Jos sun opiskelijatkin sanovat usein samaa, että ryhmätyöt eivät toimi, niin ehkäpä sun omissa käsityksissäsi olisi parantamisen varaa.Ohjeista todella tarkkaan opiskelijani ryhmätyön tekemiseen ja korostan, että tarkoitus on keskustella aiheesta ryhmässä ja yhdessä ideoida työn sisältö eikä vaan jakaa niin, että jokainen kirjoittaa yhden alaotsikon verran omasta päästä yksin kotona. Mutta en minä voi tulla siihen viereen seisomaan ja vahtimaan, että kaikki tekevät yhdessä töitä. Alakoulussa se vielä onnistuu, mutta yliopistossa opiskelijoilta odotetaan myös oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa.
Se yhdessä keskustelu menee niin, että parilla tyypillä onkin yllättäen joku tärkeä meno ja loput jäävät keskustelemaan. He saattavat olla toisilleen vieraita tai muuten ryhmädynamiikka ei toimi. Yksi yrittää pomottaa muuta, yksi jankkaa merkityksettömistä pikkuasioista ja muut haluavat vain käydä hukuttamassa kaksi edellämainittua vessassa ja päästä äkkiä kotiin.
Lopulta kirjoittaminen päätetään jakaa osiin ja lopuksi joku muuttelee muiden tekstejä mieleisikseen lupaa kysymättä ja vähiten tehnyt pakotetaan esittelemään työ, josta hän ei tiedä mitään.
Ihan mahtava menetelmä!Näin homma menee työelämässäkin. Eikö siis ole hienoa, että jo opintojen aikana pääsee tutustumaan siihen, miten asiat oikeassa elämässä hoidetaan, ja selvittämään, mikä on oma toimintatapa näissä tilanteissa? Onko se, joka marttyyrina tekee muidenkin työt ja katkeroituu? Onko vastuunpakoilija? Vai se, joka jämäkästi pistää muut hommiin ja käräyttää lusmut?
Se on ollut ihan sitä samaa jo alakoulusta lähtien eli tuttua se on kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne ryhmätyöt ei ainakaan minulle anna juuri mitään. Opettajallehan ne on kivoja, kun tarkastaminen ja arviointi vievät vähemmän aikaa kuin yksilötehtävät.
Mielenkiintoinen väite, jonka kuulee usein opiskelijoilta. Eli olet sitä mieltä, että toisten kurssilaisten ajatuksilla opiskeltavasta aiheesta ei ole sinulle mitään uutta annettavaa? Että osaat kaiken paremmin yksin kuin keskustelemalla muiden kanssa?
Viiden opiskeluvuoden aikana ainoastaan yksi ryhmätöistä toteuti niin, että jokainen ryhmäläinen oli paikalla ja pohdimme tekstejä yhdessä. Loput 200 ryhmätyötä tehtiin jokainen oma osamme ja liitettiin ne yhteen kun kaikki olivat tehneet osansa valmiiksi. Yksi kamalin oli sellainen, jossa opettajaksi opiskeleva nuori herra vain istui ja odotti, että minä tekisin kaiken. Osoitin hänelle kirjasta ja lehdistä kohtia ja käskin hommiin. Ai niin, olihan se yksi lääketokkurassa oleva hemmo, jonka tyttöystävä lopulta teki hänen osuutensa O.o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pedagogiikka on tieteenala, jossa asioita ei voida todistaa, ne vain perustellaan. Siksi se on altis tällaisille vaihtuville käsityksille siitä, mikä on "paras menetelmä".
Miksi on niin vaikea hyväksyä se, minkä näkee ihan siinä oikeassa elämässä? Eli että ryhmätyöt toimivat vain harvoin siten kuin pedagogi kammiossaan haaveilee? Ja että eri ihmisille sopivat eri tavat oppia?
Vierailija kirjoitti:
No ne ryhmätyöt ei ainakaan minulle anna juuri mitään. Opettajallehan ne on kivoja, kun tarkastaminen ja arviointi vievät vähemmän aikaa kuin yksilötehtävät.
Näihin pitäisi varmaan valmentaa paremmin. Meillä ryhmässä oli kuusi arviolta 25-45v opiskelijaa ja keskustelut olivat todella antoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ryhmä tekee ryhmätyön aiheesta A, toinen aiheesta B, kolmas aiheesta C ja sitä rataa.
Vaikka oman ryhmän työskentely olisikin ollut ihanteellista ja on opittu oma aihe hyvin, niin miten opitaan asiat muiden ryhmien aiheista?
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikka on tieteenala, jossa asioita ei voida todistaa, ne vain perustellaan. Siksi se on altis tällaisille vaihtuville käsityksille siitä, mikä on "paras menetelmä".
Miksi on niin vaikea hyväksyä se, minkä näkee ihan siinä oikeassa elämässä? Eli että ryhmätyöt toimivat vain harvoin siten kuin pedagogi kammiossaan haaveilee? Ja että eri ihmisille sopivat eri tavat oppia?
Tottakai asioita voi todistaa. Testataan käytännössä erilaisia vaihtoehtoja ja katsotaan mitä tapahtuu. Näkee käytännössä miten erilaiset opetusmenetelmät toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikka on tieteenala, jossa asioita ei voida todistaa, ne vain perustellaan. Siksi se on altis tällaisille vaihtuville käsityksille siitä, mikä on "paras menetelmä".
Miksi on niin vaikea hyväksyä se, minkä näkee ihan siinä oikeassa elämässä? Eli että ryhmätyöt toimivat vain harvoin siten kuin pedagogi kammiossaan haaveilee? Ja että eri ihmisille sopivat eri tavat oppia?Tottakai asioita voi todistaa. Testataan käytännössä erilaisia vaihtoehtoja ja katsotaan mitä tapahtuu. Näkee käytännössä miten erilaiset opetusmenetelmät toimii.
Hehheh, testataan joo.
Miten otetaan huomioon ihmisten väliset erot siinä, miten mikäkin opetusmenetelmä juuri heille parhaiten sopii?
Jossain "testissä" on nyt sitten saatu tulos, että ryhmätyö toimii suurimmalle osalle parhaiten. Entä se pienempi osa, jolle se ei toimi? Eikö heillä ole väliä?
Miten testi toteutettiin? Jätettiinkö opiskelijat omilleen selviytymään ryhmätyöstä vai valvottiinko ja ohjattiinko sitä? Oliko riittävästi aikaa vai kiire ja neljä ryhmätyötä samaan aikaan kesken ja kokoonnuttiin koulupäivän jälkeen väsyneinä?
Testiolosuhteiden pitäisi vastata todellisuutta, jotta tuloksista voisi sanoa mitään. Ja siltikin pitää vielä ottaa huomioon ne, jotka jäivät vähemmistöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikka on tieteenala, jossa asioita ei voida todistaa, ne vain perustellaan. Siksi se on altis tällaisille vaihtuville käsityksille siitä, mikä on "paras menetelmä".
Miksi on niin vaikea hyväksyä se, minkä näkee ihan siinä oikeassa elämässä? Eli että ryhmätyöt toimivat vain harvoin siten kuin pedagogi kammiossaan haaveilee? Ja että eri ihmisille sopivat eri tavat oppia?Tottakai asioita voi todistaa. Testataan käytännössä erilaisia vaihtoehtoja ja katsotaan mitä tapahtuu. Näkee käytännössä miten erilaiset opetusmenetelmät toimii.
Siihen, miten yksilö oppii, vaikuttaa niin monta muuttujaa, ettei tutkimuksilla voi todistaa mitään opetusmenetelmää toista paremmaksi. Jonkun parempi oppiminen jonain päivänä voi olla kiinni verensokerista, säästä, henkilökemiasta, sisäsyntyisestä motivaatiosta, kellonajasta, terveydentilasta eikä välttämättä siitä, että sinä päivänä ope pitikin ryhmätöitä luennon sijaan. Kun puhutaan ryhmästä, siellä niitä muuttujia vasta piisaakin. Opettajana tiedän, että voin opettaa ihan samalla tavalla eri ryhmiä ja tulokset ovat aivan erilaiset.
Itse asiassa kaikki menetelmät toimivat yhtä hyvin, jos opettaja saa valita omaan tyyliinsä sopivan menetelmän ja saa opettaa riittävän motivoituneita ja älykkäitä opiskelijoita. Esimerkiksi monet ovat lahjakkaita luennoitsijoita, joiden kyvyt menevät hukkaan, jos opiskelijat tekevät vain ryhmätöitä. Jotkut taas ovat parhaimmillaan yksilötöiden ohjaajina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitenkäs tämä ongelma ennen ratkaistiin, kun opetusmenetelmä oli sitä luennointia ym opettajakeskeistä? Miten se aika silloin riitti?
Eihän tässä kyse ole ajasta, vaan siitä miten aikaa käytetään oppimisen kannalta kaikkein tehokkaimmin? Luennointi ja tiedon kaataminen opiskelijoiden päähän tuottaa pinnallista ulkoa oppimista, jota sitten testataan kurssi päätteeksi tentillä. Omaa ajattelua se ei kehitä. Mutta sitä opiskelijat eniten opinnoiltaan vaativat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikka on tieteenala, jossa asioita ei voida todistaa, ne vain perustellaan. Siksi se on altis tällaisille vaihtuville käsityksille siitä, mikä on "paras menetelmä".
Miksi on niin vaikea hyväksyä se, minkä näkee ihan siinä oikeassa elämässä? Eli että ryhmätyöt toimivat vain harvoin siten kuin pedagogi kammiossaan haaveilee? Ja että eri ihmisille sopivat eri tavat oppia?Tottakai asioita voi todistaa. Testataan käytännössä erilaisia vaihtoehtoja ja katsotaan mitä tapahtuu. Näkee käytännössä miten erilaiset opetusmenetelmät toimii.
Hehheh, testataan joo.
Miten otetaan huomioon ihmisten väliset erot siinä, miten mikäkin opetusmenetelmä juuri heille parhaiten sopii?
Jossain "testissä" on nyt sitten saatu tulos, että ryhmätyö toimii suurimmalle osalle parhaiten. Entä se pienempi osa, jolle se ei toimi? Eikö heillä ole väliä?
Miten testi toteutettiin? Jätettiinkö opiskelijat omilleen selviytymään ryhmätyöstä vai valvottiinko ja ohjattiinko sitä? Oliko riittävästi aikaa vai kiire ja neljä ryhmätyötä samaan aikaan kesken ja kokoonnuttiin koulupäivän jälkeen väsyneinä?Testiolosuhteiden pitäisi vastata todellisuutta, jotta tuloksista voisi sanoa mitään. Ja siltikin pitää vielä ottaa huomioon ne, jotka jäivät vähemmistöön.
Tutkimalla suurempia populaatioita tilastotieteen menetelmin. Otetaan vaikka kymmenessä koulussa käyttöön uusi opetusmenetelmä. Katsotaan tapahtuuko muutosta verrattuna edellisiin vuosiin tai muihin vastaaviin kouluihin. Ja jos ja kun jotain muutosta tapahtuu niin mihin suuntaan. Jos muutos on hyvä voidaan siitä tehdä valtakunnallinen käytäntö kaikissa kouluissa.
Ei tämä nyt ihan oikeasti ole niin monimutkainen juttu ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne ryhmätyöt ei ainakaan minulle anna juuri mitään. Opettajallehan ne on kivoja, kun tarkastaminen ja arviointi vievät vähemmän aikaa kuin yksilötehtävät.
Mielenkiintoinen väite, jonka kuulee usein opiskelijoilta. Eli olet sitä mieltä, että toisten kurssilaisten ajatuksilla opiskeltavasta aiheesta ei ole sinulle mitään uutta annettavaa? Että osaat kaiken paremmin yksin kuin keskustelemalla muiden kanssa?
Etkö edes lukea osaa? Missään en noin väittänyt.
Ryhmätyöt toimivat vain harvoin ja harvoille. Yleensä vähintään yksi ryhmästä lusmuaa, yksi tai kaksi tekee, mahdolliset loput siltä väliltä. "Ajatusten vaihto" on kyllä kovin idealistinen kuva käytännöstä, jossa työ vain jaetaan osiin ja jokainen kirjoittaa jotain ja se joka ei kirjoita, laitetaan esittämään se.
Jos sun opiskelijatkin sanovat usein samaa, että ryhmätyöt eivät toimi, niin ehkäpä sun omissa käsityksissäsi olisi parantamisen varaa.Ohjeista todella tarkkaan opiskelijani ryhmätyön tekemiseen ja korostan, että tarkoitus on keskustella aiheesta ryhmässä ja yhdessä ideoida työn sisältö eikä vaan jakaa niin, että jokainen kirjoittaa yhden alaotsikon verran omasta päästä yksin kotona. Mutta en minä voi tulla siihen viereen seisomaan ja vahtimaan, että kaikki tekevät yhdessä töitä. Alakoulussa se vielä onnistuu, mutta yliopistossa opiskelijoilta odotetaan myös oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa.
Kun kotona jo opitaan luistamaan kaikesta, niin ei sitä hetkessä opi muuttamaan omaa toimintamalliaan toiseen. Ryhmätyöt on varmasti kivoja niille, jotka ovat sosiaalisia ja ovat suuna päänä koko ajan äänessä, mutta täyttä hlvettiä niille, jotka ovat ujoja ja arkoja.
Alue: Aihe vapaa
Toki ilmastonmuutoksestakin on puolesta ja vastaan tutkimuksia, mutta ei kai siitä vakavasti otettavat tutkijat enää kiistele...?
Yksilöllisiä eroja oppimisessa toki on, ja joillakin opiskelijoilla on sosiaalisen tilanteen pelkoja tms. jotka vaikeuttavat yhdessä oppimista, koska ahdistaa olla toisten kanssa tekemisissä ja myös tunteilla on yhteys oppimiseen. Ei kukaan opi jos on esimerkiksi paniikkihäiriö päällä. Mutta lähtökohtaisesti pedagogiikan nykytutkijat ovat kyllä yhteisesti sitä mieltä, että yhdessä oppii syvällisemmin kuin yksin.