Onko kumppanisi lukenut salaa viestejäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lukenut, koska meillä on molempien laitteet salasanan takana. Miksi sinulla ei ole?

Olen itse sanonut joskus salasanani. Enkä näe että ratkaisu luottamukseen on salaamisen apuvälineet

Ap

Luottamushan ei tarkoita sellaista läpikotaista avoimuutta, että toinen syynää ja kyttää toisen elämästä kaiken. Päin vastoin. Luottamus tarkoittaa sitä, että ei jatkuvasti epäile eikä vaadi kaikesta todisteita. Luottaa toiseen. Luottamus on valvonnan vastakohta. Luottamusta on kaikki se, mistä ei ole tietoa.

Mieheni on ollut alusta lähtien hyvin mustasukkainen, ja jossain vaiheessa tajusin, että hän peilaa minuun omia ajatuksiaan ja tekemisiään. Hänellä itsellään oli vispilänkauppaa eri suuntiin, usein minun naistuttaviani yritti iskeä, lähinnä siis netin kautta. Hän asensi tietokoneelle vakoiluohjelman, jolla sai selville salasanani ja tutki kaikki sähköpostini. Puhelimeni salasanan tietää ja saa tietääkin, sen kun tutkii.

Kauheita riitoja on ollut (pari ihastusta minullakin matkan varrella) ja kerran eropaperikin pöydällä allekirjoitusta vaille, mutta aina on saatu sovittua ja tällä hetkellä menee hyvin. Epäluulosta tuskin ikinä pääsen, mutta ajattelen, että jos mies löytää jonkun tosi ihastuksen ja haluaa vaihtaa, niin vaihtakoon. Eri asia sitten, miltä tuntuu jos/kun se tulee ajankohtaiseksi...

En tiedä että onko lukenut salaa, muutenhan se ei olisi salaa lukemista. Mutta luotan vahvasti että ei ole lukenut, eikä hänellä siihen mitään tarvetta olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kumppanin viestejä, koska olu yli vuoden ollut tosi outo ja kummallinen fiilis yhdestä miehen naiskaverista. Se sama nainenhan siellä viestitteli turhankin ahkerasti ja läheisiä, ja jopa seksuaalissävytteisiä viestejä... Saatiin aikaiseksi vuosisadan riita ja meinattiin erota seuraavan parin vuoden aikana monta kertaa, mutta eipä tämä nainen enää ole osana meidän elämää.

Enää ei ole tullut mitään outoja fiiliksiä, joten ei edes kiinnosta miehen kännykkää ratsata. Mies myös sanoi, että jos minusta tuntuu siltä, niin hän on valmis näyttämään kaikki viestit, jos niin haluan.

Jos se on molemmin puolin vapaaehtoisesti sovittu eikä esimerkiksi kiristetty ehto, niin mikäpä siinä. Tosin ei tuo kaikille sovi. Kirjoitin aiemmin puolison murtautumisesta työpuhelimeeni. Hän teki siinä henkilökohtaisen pettämisen lisäksi merkittäviä rikoksia kolmansia osapuolia kohtaan ja saattoi vaaraan myös oman elinkeinoni, koska minulla on tiukkoja salassapitovelvoitteita. Se laite on työkaluni, johon kenelläkään muulla ei ole pääsyoikeutta, ainakaan solmimatta yritykseeni työsuhdetta ja lisäksi tekemättä asiakkaan kanssa tiettyjä hlö-kohtaisia sopimuksia. En voisi vapaaehtoisesti ja halutessanikaan antaa kenenkään tutkia puhelintani. Mutta ei minun mielestäni kyttääminen muutenkaan ole terveen parisuhteen piirre eikä luottamuksen osoitus, vaan sen puutteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ollut alusta lähtien hyvin mustasukkainen, ja jossain vaiheessa tajusin, että hän peilaa minuun omia ajatuksiaan ja tekemisiään. Hänellä itsellään oli vispilänkauppaa eri suuntiin, usein minun naistuttaviani yritti iskeä, lähinnä siis netin kautta. Hän asensi tietokoneelle vakoiluohjelman, jolla sai selville salasanani ja tutki kaikki sähköpostini. Puhelimeni salasanan tietää ja saa tietääkin, sen kun tutkii.

Kauheita riitoja on ollut (pari ihastusta minullakin matkan varrella) ja kerran eropaperikin pöydällä allekirjoitusta vaille, mutta aina on saatu sovittua ja tällä hetkellä menee hyvin. Epäluulosta tuskin ikinä pääsen, mutta ajattelen, että jos mies löytää jonkun tosi ihastuksen ja haluaa vaihtaa, niin vaihtakoon. Eri asia sitten, miltä tuntuu jos/kun se tulee ajankohtaiseksi...

Toihan on ihan järkyttävää! Eipä ihme että on epäluuloa. Meillä ei ole tietääkseni ainakaan ollut mitään ihastumisia / pettämisiä kummallakaan, pari vuotta yhdessä oltu.

Ajattelen itse vaan että vaikka ei multa mitään raskauttavaa muista naisista löydy niin en haluaisi kumppanin lukevan mun ja kavereideni yksityisiä keskusteluja. Enkä todellakaan haluaisi tietää mitä hän juttelee omien ystävättäriensä kanssa. Vaikka sitten valittaisi musta

Vierailija kirjoitti:

Ei lue salaa, vaan aivan avoimesti.

Miksi ihmeessä hän lukee viestejäsi? Ei taida luotto pelata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kumppanin viestejä, koska olu yli vuoden ollut tosi outo ja kummallinen fiilis yhdestä miehen naiskaverista. Se sama nainenhan siellä viestitteli turhankin ahkerasti ja läheisiä, ja jopa seksuaalissävytteisiä viestejä... Saatiin aikaiseksi vuosisadan riita ja meinattiin erota seuraavan parin vuoden aikana monta kertaa, mutta eipä tämä nainen enää ole osana meidän elämää.

Enää ei ole tullut mitään outoja fiiliksiä, joten ei edes kiinnosta miehen kännykkää ratsata. Mies myös sanoi, että jos minusta tuntuu siltä, niin hän on valmis näyttämään kaikki viestit, jos niin haluan.

Jos se on molemmin puolin vapaaehtoisesti sovittu eikä esimerkiksi kiristetty ehto, niin mikäpä siinä. Tosin ei tuo kaikille sovi. Kirjoitin aiemmin puolison murtautumisesta työpuhelimeeni. Hän teki siinä henkilökohtaisen pettämisen lisäksi merkittäviä rikoksia kolmansia osapuolia kohtaan ja saattoi vaaraan myös oman elinkeinoni, koska minulla on tiukkoja salassapitovelvoitteita. Se laite on työkaluni, johon kenelläkään muulla ei ole pääsyoikeutta, ainakaan solmimatta yritykseeni työsuhdetta ja lisäksi tekemättä asiakkaan kanssa tiettyjä hlö-kohtaisia sopimuksia. En voisi vapaaehtoisesti ja halutessanikaan antaa kenenkään tutkia puhelintani. Mutta ei minun mielestäni kyttääminen muutenkaan ole terveen parisuhteen piirre eikä luottamuksen osoitus, vaan sen puutteen. 

Kyllä. Jos oikeasti murtautuu toisen yksityisviesteihin niin kyse ei ole mistään tilanteesta vaan silloin on kyllä jo tunkeutujan omassa päässä vikaa.

Me käytetään lähinnä olevaa puhelinta. Ei ennenkään ollut henkilökohtaisia puhelimia Hyvin menee.

Olen. En luottanut ja halusin tietää mitä salailee. Olihan siellä salaisuuksia, eli hyvä kun luin.

Vierailija kirjoitti:

Me käytetään lähinnä olevaa puhelinta. Ei ennenkään ollut henkilökohtaisia puhelimia Hyvin menee.

En haluaisi olla sinun kaverisi. Ällöttää jo ajatuskin, että puolisosi lukee myös minun viestit vaikka ne ei ole hänelle tarkoitettu. 

Käytöksestä päätellen on.

olen pari kertaa sortunut... suhteen alkupuoella, hänellä ei ole salasanaa joten ei ollut vaikeaa. johtui huonosta itsetunnosta ja pahinmman pelosta vaikka mitään syytä ei oikeasti ollut ja eihän sielä mitään kovin kummoista ollutkaan, joten luotto palautui ja pelot hävisi. Nykyään luotan 100% ja en ole enään tätä tehnyt vaikka pari kertaa olisi tehnyt mieli. Häpeän niin paljon, etten enää haluakkaan tietää mitä hän puhelimellaan tekee ja pyrin pitämään näppini erossa. Ja lisättäkööt että käyn aktiivisesti terapiassa ja saan apua myös tähän asiaan :) puolisolle en ole uskaltanut kertoa, mutta ehkä jokupäivä uskallan ollessani sinut itseni kanssa enemmän (nyt pelkään vahvaa reaktiota. joskin se olisi ihan oikeutettua). Tämä on ainoa salaisuus, kaikesta muusta olen aina ollut rehellinen. Hassuinta on, että sisimmissäni uskon ettei hän minua pettäisi - huono itsetunto välillä saa mielen sekaisin. Suosittelen kaikille jotka SYYTTÄ ovat puolsonsa luurin tutkineet, menemään terapiaan tai käsittelemään itsessään syyt miksi niin on tehnyt.

Mielestäni on eri asia, jos toinen on esim. aiemmin pettänyt tms. eli on oikea SYY epäillä. Mutta siinä kohtaa vois olla aika huono tilanne jo muutenkin suhteessa... :( Mielstäni kännykät ja älylaitteet on isoja haasteita parisuhteessa monelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä sen tietäisin, jos on salaa kurkkinut?

Kyllä näillä asioilla on taipumus paljastua jossain vaiheessa.

Kuten salasuhteillakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen. En luottanut ja halusin tietää mitä salailee. Olihan siellä salaisuuksia, eli hyvä kun luin.

Olisitko kertonut murtautumisestasi mikäli "salaisuuksia" ei olisi löytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut kumppanin viestejä, koska olu yli vuoden ollut tosi outo ja kummallinen fiilis yhdestä miehen naiskaverista. Se sama nainenhan siellä viestitteli turhankin ahkerasti ja läheisiä, ja jopa seksuaalissävytteisiä viestejä... Saatiin aikaiseksi vuosisadan riita ja meinattiin erota seuraavan parin vuoden aikana monta kertaa, mutta eipä tämä nainen enää ole osana meidän elämää.

Enää ei ole tullut mitään outoja fiiliksiä, joten ei edes kiinnosta miehen kännykkää ratsata. Mies myös sanoi, että jos minusta tuntuu siltä, niin hän on valmis näyttämään kaikki viestit, jos niin haluan.

Mutta vaikuttaa siltä että sulle on ok mennä lukemaan salaa toisen viestejä?

Kyllä on, mikäli siihen on erityisen hyvä syy.

Nykyään ei tarvitse. Jos tilanne tulee, niin pyydän häntä näyttämään viestit, koska hän lupasi niin.

Minun mies ei ole lukenut, mutta  jos haluaa niin saa lukea. EIpä ole salattavaa ja olen rehellinen miehelleni ja minäkään en ole lukenut hänen puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla puhelimessa ei ole salasanaa, miksi ei?

Minulla ei ole salattavaa, ehkä siksi? Puhelintani en koskaan jätä sillä tavoin huolettomasti esille että siihen kajoaisi joku muu ihminen, paitsi kotona en puhelintani piilottele ja minulle ihan ok jos kumppani käy katsomassa. 

Hyi, eräs eksäni oli mustasukkainen sekopää. Tutki puhelintani useastikin. Suuttui, jos olin vaihtanut puhelimeni pääsykoodin. Vaati heti saada tietää sen, muuten ajatteli että mulla on jotain salattavaa (muita miehiä). Suuttui silmittömästi, jos en heti kertonut sitä.

Pari kertaa yöllä heräsin ja huomasin, että puhelimeni oli kadonnut. Mies oli mennyt vessaan tutkimaan sitä perinpohjaisesti... Välillä jos makoilin sängyssä ja hän katsoi esim. tv:tä, niin hän saattoi yhtäkkiä huutaa ”mitä teet nyt puhelimella!?” ja rynnätä tarkastamaan puhelimeni, etten vaan tekstaile keskellä kirkasta päivää muille miehille :):)

Todella nöyryyttäviä kokemuksia. Onneksi muiden kumppaneiden kanssa ei ole ollut vastaavaa kyttäämistä ja mustasukkaisuutta. Se on nimittäin sairasta!