Mistä löydän sen varakkaan puolison joka antaa mulle hyvän elintason?
Totuin jo lapsuudessa siihen että hankitaan kaikkea kivaa. Koskaan ei ole törkeästi mällätty, mutta aina on ollut halutut premiumina. Nyt kun olen asunut omillani, olen joutunut luopumaan joistakin asioista, esim. ravinto on melko bulkkia verrattuna entiseen. Koska minulla ei ole älykkyyttä opiskella, enkä pääse duunaritöihinkään hyville tuntipalkoille (töitä, oikeitakin sellaisia jaksaisin kyllä tehdä) niin tarvitsen miehen jonka kanssa saan elämänlaatuni takaisin. Elämästä puuttuu nyt se ihana premium-taso, ja tunnen että olen jotenkin tukossa. Mistä löytyy hyvä mies tähän? Enkä pyydä mitään rikkauksia, vaan ihan alemman, ehkä ylemmän keskiluokan palkkakin on riittävä. Itse olen tehnyt parhaani, minua on turha tästä syyttää. Hyviä ideoita otetaan kyllä vastaan, mutta ei maailmassa saa rahaa ihan ilmaiseksi. Jos en osaa mitään erityistä vaan osaan tehdä sitä mitä kuka tahansa, eihän siitä minulle ihmeitä makseta.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan varakkaan miehen, joka myös hoitelisi käytännön asiat. Voisin olla vain.
Mulla on tuollainen mies. Ei se kuitenkaan aina näin ollut. Oli ihan tyhjätasku kun tavattiin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan varakkaan miehen, joka myös hoitelisi käytännön asiat. Voisin olla vain.
Tällainen perässä vedtettävä puoliso olisi täydellinen painajainen.
Netti on pullollaan hyvätuloisis kilttimiehiä, mutta eiväthän ne kelpaa kun pitää olla jännää...
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan varakkaan miehen, joka myös hoitelisi käytännön asiat. Voisin olla vain.
Se sopisi, mutta siinä tapauksessa sunun tulisi olla todellinen pakkaus ja heruttaa letunreunaa hullun lailla. Pihtailevaa laiskuria en katsele.
- Varakas mies
Jos olet kaunis, pidät itsesi fyysisesti kunnossa, ja päänsärkyä ei ole liikaa, niin varmasti kelpaat jollekkin hyvätuloiselle miehelle. Kun haet miestä niin ole rehellinen tästä asiasta.
Ja jos sinulla on antaa myös älyllisiä haasteita toiselle osapuolelle, niin aina parempi. Vastoin yleistä käsitystä, ei ne miehet bimbon kanssa halua elämäänsä jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kaunis, pidät itsesi fyysisesti kunnossa, ja päänsärkyä ei ole liikaa, niin varmasti kelpaat jollekkin hyvätuloiselle miehelle. Kun haet miestä niin ole rehellinen tästä asiasta.
Ja jos sinulla on antaa myös älyllisiä haasteita toiselle osapuolelle, niin aina parempi. Vastoin yleistä käsitystä, ei ne miehet bimbon kanssa halua elämäänsä jakaa.
Tuossa on yksi pieni ongelma: naisen ikääntyminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuin jo lapsuudessa siihen että hankitaan kaikkea kivaa. Koskaan ei ole törkeästi mällätty, mutta aina on ollut halutut premiumina. Nyt kun olen asunut omillani, olen joutunut luopumaan joistakin asioista, esim. ravinto on melko bulkkia verrattuna entiseen. Koska minulla ei ole älykkyyttä opiskella, enkä pääse duunaritöihinkään hyville tuntipalkoille (töitä, oikeitakin sellaisia jaksaisin kyllä tehdä) niin tarvitsen miehen jonka kanssa saan elämänlaatuni takaisin. Elämästä puuttuu nyt se ihana premium-taso, ja tunnen että olen jotenkin tukossa. Mistä löytyy hyvä mies tähän? Enkä pyydä mitään rikkauksia, vaan ihan alemman, ehkä ylemmän keskiluokan palkkakin on riittävä. Itse olen tehnyt parhaani, minua on turha tästä syyttää. Hyviä ideoita otetaan kyllä vastaan, mutta ei maailmassa saa rahaa ihan ilmaiseksi. Jos en osaa mitään erityistä vaan osaan tehdä sitä mitä kuka tahansa, eihän siitä minulle ihmeitä makseta.
Itse välttelen tollasia pummeja. Opiskelin hyvän ammatin hyvällä liksalla ja kun aikoinaan aloin kumppania etsimään, niin oli sillä toimeentulolla merkitystä. En vaadi samoja tuloja kuin itsellä, mutta sellasia kuitenkin ettei tarvitse elättää ja voi rakentaa tulevaisuuden samoilla arvoilla. Ja löysin juristivaimoni jolla oli myös sama ajatusmaailma ja hän ei myöskään raahaa ketään perässä enää ja rupea elättämään. Vaimoni elätti aikoinaan ja maksoi kaiken kun oli exänsä kanssa. Ei enää suostunut siihen touhuun, kun se oli epäreilu tilanne ja ei ollut mitään tulevaisuutta. Hän myös tiesi minkälaista elämää haluaa elää.
Itselleni ei ole väliä. Jos rahani riittävät hänelle, ja pikkasen jää säästöön, niin se riittää minulle. Mutta jos elätän hänet, niin hänen työnsä, on pitää minut tyytyväisenä. Ymmärtääkö ja hyväksyykö hän sen? Haluaako oikeasti semmoisen elämän?
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat sellaista taloudellista vakautta eikä maaseutu ole sinulle vieras niin suuntaa itsesi jonkun maaseututaajaman viihdepaikkaan jonakin viikonloppuna. Ole kuitenkin tarkkana ja pysy kaukana "yhden sadon tuottajista" eli niistä jotka ovat erikoistuneet tuottamaan yhden sadon vuodessa esim. perunaa ja joutuvat elämään sillä koko vuoden. Valitse mielellään ympärivuotista satoa tuottava henkilö/ tila, vaikka maito- tai sikatilallinen, ehkä lisänä jotain muuta, metsää tai vihannesviljelyä. Pröystäilyä ei niissäkään harrasteta muiden kuin tuotantohyödykkeiden suhteen mutta tietty vakaus on mahdollinen. Elämäntapa saattaa olla perinteisempi käytännön syistä mutta kyllä naisetkin ajavat traktoria tai metsätyökonetta. Mene siis oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja pidä silmäsi auki.
Tuo oli ihan oikeasti hyvä vinkki. Maalaiskylän kapakkaan kun menee laittautuneena niin jo on peräkammarin kaikki rikkaat perijäpojat kimpussa. Siinä sivussa muutama vähemmän rikas mutta ne torppaat kohteliaasti. Äläkä anna ekoilla treffeillä, niin ne isot kalat koukutetaan ;)
Minäkin haluan varakkaan miehen, joka myös hoitelisi käytännön asiat. Voisin olla vain.