Onko teini-ikäisten seurustelu vähentynyt rajusti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että somen ansiosta nuoren tytön maine voidaan pilata hyvin nopeasti. Sen vuoksi nuorille tytöille on tärkeää elää siten, ettei maineen pilaamiseen anneta mitään syytä. Nuoret pojatkin ovat aiempaa konservatiivisempia ja pitävät "halpoina" sellaisia tyttöjä, joilla on jo teini-iässä seksisuhteita. 

Tai sitten noi suhdejutut ei vaan ole niin pakkomielteisen tärkeitä enää kuin joskus.

Sekin on totta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin seurustelu. 

Kaikki seurustelevat ovat erityisluokalla tai jopolla. Wt porukan touhua.

Itseä ei (kiusattuna) teininä pätkääkään kiinnosta. En kyllä tiedäkään kuin yhden seurustelevan parin koulustamme.

Ei sillä seurustelulla ole mikään kiire.

Harrastusten määrä on lisääntynyt. Erityisesti sellaisten harrastusten, joita harrastetaan tosissaan ja monta kertaa viikossa (kilpailulajit). Lisäksi koulunkäynti on hoidettava kunnialla, koska ei ole enää työpaikkoja, johon mentäisiin suoraan peruskoulusta kutosen keskiarvolla. Tämän päivän teinit tietävät, että jo heidän elämänsä on suorittamista ja kilpailua, jossa vain parhaiten pärjäävät voivat tulevaisuudessa toteuttaa unelmansa.

Oman kokemukseni mukaan teinit ovat myös myötätuntoisempia eikä haluta tuottaa toiselle sydänsuruja sen paremmin kuin toivotaan niitä itsellekään. Kuitenkin pian on aika, jolloin lähdetään toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ulkomaille vaihtoon tai työharjoitteluun tms. Ei haluta olla se, joka lopettaa suhteen vain sen vuoksi, ettei seurustelukumppani enää sovikaan uuteen elämäntilanteeseen. Ystävät ja kaverit ymmärtävät tyttö/poikaystävää paremmin, miksi lähdetään toteuttamaan omia suunnitelmia ja haaveita.

Ei lasten kuulu seurustella.

En näe tätä hyvänä suuntauksena. Nuoruuden seurustelun tarkoitus on harjoitella parisuhdetaitoja, siis luottamusta, sitoutumista, koskettamista, asioiden jakamista..

Vierailija kirjoitti:

En näe tätä hyvänä suuntauksena. Nuoruuden seurustelun tarkoitus on harjoitella parisuhdetaitoja, siis luottamusta, sitoutumista, koskettamista, asioiden jakamista..

Ehtii ihan hyvin myöhemminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe tätä hyvänä suuntauksena. Nuoruuden seurustelun tarkoitus on harjoitella parisuhdetaitoja, siis luottamusta, sitoutumista, koskettamista, asioiden jakamista..

Ehtii ihan hyvin myöhemminkin. 

Eikä myöhemminkään tarvitse.

Omani täyttää kohta 15 ja ihan erilaisia nuo nykyteinit on kuin omassa nuoruudessa tai 15v sitten.

Paljon kunnollisempia monessa suhteessa.

Ja näistä teineistä kasvaa aikuisia jotka ei ole ikinä seurustellu eikä edes tapaillu, säätäny tai ollu niinku sillai. Syntyvyys putoaa toiset 10 000 vauvaa seuraavienkin 10v sisällä...

Vierailija kirjoitti:

Meidän teini seurusteli useammankin kerran 14-vuotiaana, mutta kyllästyi jatkuvaan seksin vonkaamiseen. Nykyään ei seurustelu kiinnosta, mutta poikia kavereina on paljon.

Tämä voi olla yksi syy. Porno on läsnä kaikkialla, sitä lävähtää puhelimista jo pikkukoululaisten silmille. Tuntuu että teinipojille seurustelusuhde tarkoittaa koko ajan saatavilla olevaa seksiä. Tytöille tulee torjuntareaktio. 

Parikymppisissäkin on nykyään paljon sellaisia jotka eivät halua seurustella. Todella vähän on esim. yliopisto-opiskelijoissa avopareja, kun aikanaan tuntui että joka toinen asui seurustelukumppanin kanssa.

Itsellänikin oli eka seurustelukumppani vasta täysi-ikäisenä, mutta hyvin silti ehdin parisuhde-elämää kokea, ja ennen kolmatta kymmentä mulla oli jo kolme lasta. Tosin silloin 90-luvulla seurustelukumppanin puuttuminen aiheutti suurta painetta, hyvä jos enää ei asia ole niin.

Mun 18-vuotias poikani sanoo ettei hänelle sovi parisuhde, joko sinkkuus tai avoin suhde. Se kai on ajan henki.. Hän seurusteli 15-17-vuotiaana vakavasti ja rikkoi itsensä pahasti. Voi tietty johtua siitäkin. Yläasteikäistä lastani seurustelu ei tunnu kiinnostavan, ala-asteikäistä kyllä.

Aikanaan seurustelu oli statusjuttu, nykyään status mitataan someseuraajilla ja tykkäyksillä.

Vierailija kirjoitti:

Harrastusten määrä on lisääntynyt. Erityisesti sellaisten harrastusten, joita harrastetaan tosissaan ja monta kertaa viikossa (kilpailulajit). Lisäksi koulunkäynti on hoidettava kunnialla, koska ei ole enää työpaikkoja, johon mentäisiin suoraan peruskoulusta kutosen keskiarvolla. Tämän päivän teinit tietävät, että jo heidän elämänsä on suorittamista ja kilpailua, jossa vain parhaiten pärjäävät voivat tulevaisuudessa toteuttaa unelmansa.

Oman kokemukseni mukaan teinit ovat myös myötätuntoisempia eikä haluta tuottaa toiselle sydänsuruja sen paremmin kuin toivotaan niitä itsellekään. Kuitenkin pian on aika, jolloin lähdetään toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ulkomaille vaihtoon tai työharjoitteluun tms. Ei haluta olla se, joka lopettaa suhteen vain sen vuoksi, ettei seurustelukumppani enää sovikaan uuteen elämäntilanteeseen. Ystävät ja kaverit ymmärtävät tyttö/poikaystävää paremmin, miksi lähdetään toteuttamaan omia suunnitelmia ja haaveita.

Mielestäni nykypäivän teinit eivät ole niin myötätuntoisia kuin ennen, johtuen varmaan siitä että ajan henki korostaa kilpailua ja antaa nuorille epärealistista kuvaa todellisuudesta. Siinä helposti tulkitaan luuseriksi sellainen, joka ei sitä ansaitsisi.

Vierailija kirjoitti:

On vähentynyt. Nykyään Tinder-aikakautena ei tarvitse tyytyä oman koulun poikiin vaan voi seuloa parempaa eikä tarvitse seurustella että pääsee panemaan.

Eli jos ennen 20% mihistä sai 80% naisista, niin nykyään 5% miehistä saa 95% naisista.

Luin jonkin tutkimuksen, että tilastollisesti ensimmäisen yhdynnän ajankohta on myöhäistynyt. 

Niimpä kai sitten seurustelunkin. 

Omassa nuoruudessa 80-luvulla oli ihan tyypillistä, että siinä 14-vuotiaana oli poika-/tyttökaveri. 

Nykynuorista en varsinaisesti tiedä, kun nuorinkin on jo 24-vuotias. Kyllä heillä kaikilla on kumppanit olleet siinä 15-vuotiaina. Yksi on edelleen tämän ensimmäisen vakisuhteen kanssa. 

Koulutuksesta ei kiikasta eli maistereita ollaan molemmat miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Luin jonkin tutkimuksen, että tilastollisesti ensimmäisen yhdynnän ajankohta on myöhäistynyt. 

Niimpä kai sitten seurustelunkin. 

Omassa nuoruudessa 80-luvulla oli ihan tyypillistä, että siinä 14-vuotiaana oli poika-/tyttökaveri. 

Nykynuorista en varsinaisesti tiedä, kun nuorinkin on jo 24-vuotias. Kyllä heillä kaikilla on kumppanit olleet siinä 15-vuotiaina. Yksi on edelleen tämän ensimmäisen vakisuhteen kanssa. 

Koulutuksesta ei kiikasta eli maistereita ollaan molemmat miehen kanssa. 

Niinpä :) Typo siis. Korjaan ennen kuin joku muu ehtii irvailemaan. 

Mun tuntemia teinejä kyllä seurustelee useitakin. Ja tuntuvat ottavan sen seurustelun melko vakavasti. Tiedän useammankin parin, jotka ovat seurustelleet jo vuosia - siis sen saman seurustelukumppanin kanssa. Itselläni tuossa vaiheessa ne seurustelusuhteet kesti vain muutamia kuukausia, joten kyllä nämä nykyteinit tuntuvat tässä suhteessa fiksummilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vähentynyt. Nykyään Tinder-aikakautena ei tarvitse tyytyä oman koulun poikiin vaan voi seuloa parempaa eikä tarvitse seurustella että pääsee panemaan.

Eli jos ennen 20% mihistä sai 80% naisista, niin nykyään 5% miehistä saa 95% naisista.

Ei, ei, eikö nyt millään mene ymmärrykseesi? Suuri osa nuorista naisista ei halua yhtään ketään miestä. Seurustelu ei kiinnosta ja varsinkaan seksi ei kiinnosta.