Lue keskustelun säännöt.
Muistin juuri miksi välttelen lapsuudenkotiin tulemista.
26.12.2018 |
Tulin tänne sunnuntaina, hyvillä mielin ja vailla stressin häivää. Nyt hermot on jo hyvin kireällä. Valittamista, kyseenalaistamista, kotitöiden jakamista kuin pienelle lapselle ja lässyttämistä. Olin aikaisemmin tiskaamassa, isäni tuli räyhäämään siitä kun en ollut vienyt roskia. Ei auttanut se, että veisin ne heti kun olen tiskannut. En myöskää ikinä tee mitään oikein. Talo on täynnä outoja sääntöjä, keittiössä ei saa missään nimessä pestä käsiä ja kaukosäädin ei saa olla olohuoneen pöydällä. Ihme miten kestinkin täysjärkisenä tässä talossa 18v ennen muuttamista.
Kommentit (3)
Mun lapsuudenkoti on myös niin ahdistava paikka, että kiitän luojaani kun lopulta tajusin ettei sinne ole pakko mennä joulunpyhiksi kärsimään. Tunsin itseni tyhmäksi kun tämä asia selkeytyi ja mietin, kuinka monta joulua olin tuhlannut ja kärsinyt. Ei enää ikinä kiitos. Ja tuon päätöksen jälkeen olen viettänyt monta onnellista, täysin omanlaistani joulua yksin yksiössäni ja yhtään näistä jouluista en vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitää vain ymmärtää olla tulematta.
Sama... kaveri heitti tänne, ja heti kun pääsin ovesta sisään alkoi tervehtimisen ja halaamisen sijaan huuto siitä, että tuon sisälle lunta. Meinasin lähteä samantien pois.