Ihmiset, jotka tragedian hetkellä eivät osaa tehdä muuta kuin mennä kirkkoon rukoilemaan ja kuvittelevat, että sillä olisi jotakin merkitystä.

Kirkossa kerätään kolehti apua tarvitseville.

Jos se tuo toiselle lohtua, niin ei se ole multa pois. Itse en kuulu kirkkoon, mutta suon kyllä toisille rukoilun ja jopa ymmärrän heitä, meitä on moneen junaan ja toiset saa voimaa muista asioista.

Nämä samat ihmiset ottavat valokuvia onnettomuuspaikoilla.

Kirkon munattomuus on tunnettu tosiasia, enkä laskisi sen varaan yhtään mitään. Lisää resursseja lastensuojeluun rukoilun sijaan, se olisi hyvä alku.

Sodan aikaan kirkolla oli tärkeä rooli. Niin olisi taas, jos tulisi sota.

Hyvänä aikana ihmiset ei mielestään tarvitse Jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se tuo toiselle lohtua, niin ei se ole multa pois. Itse en kuulu kirkkoon, mutta suon kyllä toisille rukoilun ja jopa ymmärrän heitä, meitä on moneen junaan ja toiset saa voimaa muista asioista.

Niin, tapansa kullakin. Mutta yhtä hyvin sitä voisi tuijottaa seinää, yhtä paljon hyötyä.

Jaa mikä ensiapu? kirjoitti:

Nämä samat ihmiset ottavat valokuvia onnettomuuspaikoilla.

Sielunhoitoa sinäkin kaipaat, huomaan...

Vierailija kirjoitti:

Kirkon munattomuus on tunnettu tosiasia, enkä laskisi sen varaan yhtään mitään. Lisää resursseja lastensuojeluun rukoilun sijaan, se olisi hyvä alku.

Tässäpä asian ydin.

Ihmiset reagoivat suruun niin eri tavoin.

Ymmärrän, että sinä ja sukulaisesi juotte valtavasti alkoholia, kuten 66-88 (mittaustavat eroavat hieman) prosenttia suomalaisista. 

Ajattelen samaa niistä, jotka tragedian hetkellä lähettelevät netin keskustelupalstoilla "voimia omaisille" - ja "osanottoni suruun" - viestejä. Ikään kuin siitäkään olisi mitään hyötyä niille omaisille, että joku tuntematon lähettelee osanottoja netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tuo toiselle lohtua, niin ei se ole multa pois. Itse en kuulu kirkkoon, mutta suon kyllä toisille rukoilun ja jopa ymmärrän heitä, meitä on moneen junaan ja toiset saa voimaa muista asioista.

Niin, tapansa kullakin. Mutta yhtä hyvin sitä voisi tuijottaa seinää, yhtä paljon hyötyä.

Sanoo ihminen, joka ei tunne lainkaan Jumalaa ja Hänen toimintatapojaan.

Et ymmärrä varsinaista asiaa.  Ei kirkossa käyminen tarkoita asian muuttamista, vaan lohdun hakemista itselleen.  Nämä on henkilökohtaisia asioita.  Jos et niitä ymmärrä, älä myöskään kritisoi.  Saat tehdä niin kuin oma mielesi kehottaa.

Sitä paitsi kirkko auttaa monin tavoin niitä kärsiviä ihmisiä, ei pelkästään rukoilemalla vaan aivan konkreettisesti.  Tämän tiedän, olen siinä työssä jonkun verran mukana. 

Myös sinä voit viedä turvakoteihin ja muihin paikkoihin apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tuo toiselle lohtua, niin ei se ole multa pois. Itse en kuulu kirkkoon, mutta suon kyllä toisille rukoilun ja jopa ymmärrän heitä, meitä on moneen junaan ja toiset saa voimaa muista asioista.

Niin, tapansa kullakin. Mutta yhtä hyvin sitä voisi tuijottaa seinää, yhtä paljon hyötyä.

Niin, meidän mielestä. Mutta menepä tuo uskovalle sanomaan niin saattaapi olla toista mieltä. Laitetaan me vaan niitä rahoja ja sukkia hyväntekeväisyyteen ja annetaan Marjutin rukoilla, eikö niin? Marjut itse varmasti kokee olevansa hyödyllinen, miksi pahoittaa toisenkin mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Kirkon munattomuus on tunnettu tosiasia, enkä laskisi sen varaan yhtään mitään. Lisää resursseja lastensuojeluun rukoilun sijaan, se olisi hyvä alku.

Lastensuojelun ammattitaidottomuus se tunnettu tosiasia on. Mieluummin uskon vaikka enkelin pelastavan kuin sossutantan, joka joko huostaavat vallanhalussaan täysin aiheetta "helpot tapaukset" tai vatvovat saamatta mitään aikaan "vaikeissa tapauksissa".

No, mitä sitten pitäis tehdä? Kerropa se, kun kerran sulla on ylin tieto siitä mitä tragedioiden tullessa pitää tehdä?

No yritn mennä Vihreiden puoluetoimistoon, mutta ei siellä ovia avattu. Kirkon ovet oli auki.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen samaa niistä, jotka tragedian hetkellä lähettelevät netin keskustelupalstoilla "voimia omaisille" - ja "osanottoni suruun" - viestejä. Ikään kuin siitäkään olisi mitään hyötyä niille omaisille, että joku tuntematon lähettelee osanottoja netissä.

Kummasti siitä vaan on ollut apua - saa tämän tästä lukea julkkisten kamalista elämäntilanteista ja sitten: " Kiitos teille kaikille jotka rukoilitte ja tsemppasitte minua. Sain niin paljon voimaa - ilman teitä en olisi jaksanut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tuo toiselle lohtua, niin ei se ole multa pois. Itse en kuulu kirkkoon, mutta suon kyllä toisille rukoilun ja jopa ymmärrän heitä, meitä on moneen junaan ja toiset saa voimaa muista asioista.

Niin, tapansa kullakin. Mutta yhtä hyvin sitä voisi tuijottaa seinää, yhtä paljon hyötyä.

Sanoo ihminen, joka ei tunne lainkaan Jumalaa ja Hänen toimintatapojaan.

En jaksaisi lähteä tähän jankutukseen, mutta lähden kuitenkin. Miksi Hän, suuressa viisaudessaan, antoi alle kymmenvuotiaan pojan kohtaloksi tulla se, mikä tuli? Ja vastauksena tietysti klassinen: "tutkimattomat ovat Herran tiet", tai "lasta tarvittiin enkeliksi". Ziisus, eletään vuotta 2018 eikä mitään 1600-lukua. Soisi lammasmaisten ihmistenkin vähän sivistyvän, mutta ei hyvältä vaikuta.

Se on traumanhoitoa.

Kun asuinalueella tapahtuu joku äkillinen järkyttävä asia, lapsen kuolema on yksi tälläinen joka herkistää ihmiset niin siitä väki kerääntyy puhumaan keskenään jolloin on hyvä myös kerätä väki yhteen, ihmiset saavat kuulla tapahtuneesta mutta mahdollisesti myös tukea ja rauhaa omaan myllertävään tunteeseen tai joku saattaa haluta lohduttaa muita, tai tulla halatuksi.

Vaikka rukous ei tuo sinällään vastauksia, yhteen kokoontuminen helpottaa esimerkiksi yksinäisiä ja tapauksesta järkyttyneitä.

Samaa sakkia jotka lähtee pyöräilemään maailmaa ympäri koska >uskoo< ihmisten hyvyyteen. Myöhäinen herätys, jos vasta sitten ketuttaa omat valinnat ja muiden oikeassa oleminen kun on viimiset sekunnit edessä. Silloin on enää turha kääntyä, pitää vaan miettiä kuinka oaskan elämän omilla valinnoillaan jätti muille.