Lue keskustelun säännöt.
Sukuloimassa, ei mitään tuoretta lautasella. Pää hajoaa!
26.12.2018 |
Tultiin perjantaina puolison kotiseudulle, jossa ollaan kierretty paikasta toiseen ja ollaan siis vieraina eri taloissa. Nyt alkaa hajota pää kun keitetyt perunat ja etikkapunajuuret ovat lähinnä tuoreita vihanneksia tai hedelmiä mitä olen täällä nähnyt. Nälkä ei ole ollut, ja ruokaa on paljon, se on hyvää ja kahvit runsaine tarjoomuksineen keitetään ja katetaan joka välissä. Mutta kaipaisin jotain tuoretta, salaattia, hedelmää tai jotain. En ole tottunut syömään leipää ja pullaa montaa kertaa päivässä. Olo on turpea ja tukkoinen. Kohta alkaa kahvittelutkin ahdistaa. Ollaan siis täydellisen maaseudulla, autottomana ja muiden kuljetettavissa joten kaupassa poikkeaminen ei ihan tuosta vain onnistu.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä ei muuten saa edes syödä niitä omia eväitä... kun ne heinät on vain pupuille. Yöllä syön salaa omenoita vessassa. Meidät kun aina majoitetaankin keskelle olohuonetta.
1
Jo on kummaa porukkaa. Meillä yöksi käymään tuleva suku saa vaikka laittaa uunissa itse ruokaa ja saa ostaa ja syödä muutenkin mitä tykkää.
Paljon kummempaa minusta olisi, että kylään kutsutut vieraat toisi omat ruoka-aineet ja alkaisi kokkailemaan itselleen ruokia. Enpä ole moisesta kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallista, jos ihmisillä ei ole edes hedelmiä jouluna tarjolla.
Appeni ruokavalio: aamulla pullaa, maitokahvia ja runsaasti sokeria. Lounaalla lihaa ja perunaa. Päiväkahvi ks aamukahvi. Päivällisellä lihaa ja perunaa. Iltakahvi ks aamukahvi.
Heillä ei ole millään aterialla mitään kasvista tai hedelmää. Korkeintaan kiisseliä. Tai no, on se peruna...
1
Vanhempani ovat kuusikymppisiä maalaisia eikä heillä/meillä ole ikinä syöty noin. Totta kyllä, että lounaalla on lihaa ja perunaa, mutta on myös tomaattia, kurkkua, salaattia, raasteita. Sen sijaan mieheni kaupunkilaisvanhemmat syövät pelkkiä eineksiä, koska ennen sai edullisen työpaikkalounaan, nyt ei viitsitä tehdä ruokaa. Tomaatin pilkkominen on ruuanlaittoa.
Mistä ihmeestä vedit tuohon tuon maalaiset-kaupunkilaiset vastakkainasettelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallista, jos ihmisillä ei ole edes hedelmiä jouluna tarjolla.
Appeni ruokavalio: aamulla pullaa, maitokahvia ja runsaasti sokeria. Lounaalla lihaa ja perunaa. Päiväkahvi ks aamukahvi. Päivällisellä lihaa ja perunaa. Iltakahvi ks aamukahvi.
Heillä ei ole millään aterialla mitään kasvista tai hedelmää. Korkeintaan kiisseliä. Tai no, on se peruna...
1
Vanhempani ovat kuusikymppisiä maalaisia eikä heillä/meillä ole ikinä syöty noin. Totta kyllä, että lounaalla on lihaa ja perunaa, mutta on myös tomaattia, kurkkua, salaattia, raasteita. Sen sijaan mieheni kaupunkilaisvanhemmat syövät pelkkiä eineksiä, koska ennen sai edullisen työpaikkalounaan, nyt ei viitsitä tehdä ruokaa. Tomaatin pilkkominen on ruuanlaittoa.
Mistä ihmeestä vedit tuohon tuon maalaiset-kaupunkilaiset vastakkainasettelun?
Ehkä siksi, että AP kertoi olevansa täydellisesti maaseudulla.
Ei tuo mitenkään harvinaista ole, näkeehän sen jo siinä kuinka vaikeaa monille on saada se suositus puoli kiloa kasviksia päivässä täyteen. Täälläkin, oletettavan naisvaltaisella keskimäärin työikäisten sivustolla! Millaista se lie sitten vanhemman ja miesväestön kesken, tuskin ainakaan kasvisvoittoisempaa. Johan tässäkin ketjussa monelle kasvikset = tomaattia ja kurkkua lisukkeena. Ei suinkaan kasvikset luonnollisena osana ruokaa ja välipaloja.
Kyllä harmittaa ap:n puolesta. Valmiiseen ja maittavaan pöytään passattavaksi ja eikun omenien perään itkemään. Josko sä pari päivää selviäisit vai onko jo keripukki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni kainuulaisessa kodissa oli tuollaista. Vähitellen opetin syömään tuoreita kasviksia ja hedelmiä, sekä puolison kotona, että hänen äitinsä viemällä niitä sinne. Appi ei oikein välittänyt. Kyllä heillä juureksia oli, mutta ne kaikki piti aina keittää. Kaikenlisäksi minua syytettiin nirsoudesta, kun ei heidän herkkunsa pottumaito maistunut. Kasviksia sai vieroksua, mutta pottumaitoa ei saanut. Inhoan pottumaitoa yhä, puoliso saa tehdä sitä itselleen niin paljon kuin lystää.
Salaatteja ei miehen kotona opittu syömään, mutta kun vaan laittoi kasviksia yksitellen pilkottuna pöytään, alkoi ne siitä mennä. Minä en kysellyt, menin ja laitoin. Ei anoppi siitä tykännyt, mutta minä sanoin, että minä olen tottunut syömään tuoreita vihanneksia lapsesta asti enkä osaa olla ilman. Marjoja heillä käytettiin, mutta nekin hilloina tai mehuina pääasiassa. Minua pidettiin outona, kun tykkäsin syödä mustikoita tuoreena sellaisenaan.
Ostin juuri salaattiainekset lohen kanssa syötäväksi :-) jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä, suippopaprikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä aikuinen ihminen vingut? Saat syödä noin 360 päivänä vuodessa ihan just niitä salaatteja ja hedelmiä mitä haluat. Ei vanhat ihmiset välttämättä tajua, ei heidän lapsuudessaan ollut juuri kaalia kummempaa vihannesta. Talo elää tavallaan, vieraat kiittää kauniisti tarjoiluista tai mököttää parsatankonsa kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni kainuulaisessa kodissa oli tuollaista. Vähitellen opetin syömään tuoreita kasviksia ja hedelmiä, sekä puolison kotona, että hänen äitinsä viemällä niitä sinne. Appi ei oikein välittänyt. Kyllä heillä juureksia oli, mutta ne kaikki piti aina keittää. Kaikenlisäksi minua syytettiin nirsoudesta, kun ei heidän herkkunsa pottumaito maistunut. Kasviksia sai vieroksua, mutta pottumaitoa ei saanut. Inhoan pottumaitoa yhä, puoliso saa tehdä sitä itselleen niin paljon kuin lystää.
Salaatteja ei miehen kotona opittu syömään, mutta kun vaan laittoi kasviksia yksitellen pilkottuna pöytään, alkoi ne siitä mennä. Minä en kysellyt, menin ja laitoin. Ei anoppi siitä tykännyt, mutta minä sanoin, että minä olen tottunut syömään tuoreita vihanneksia lapsesta asti enkä osaa olla ilman. Marjoja heillä käytettiin, mutta nekin hilloina tai mehuina pääasiassa. Minua pidettiin outona, kun tykkäsin syödä mustikoita tuoreena sellaisenaan.
Minun appivanhempani tekivät yllätyskäyntejä meille ja penkoivat ruokakaapit tarkistaakseen että poikansa saa lihaa, perunaa ja pullaa ruoaksi.
Siis heille ei riittänyt se,että siellä heillä on epäterveellinen ruokavalio. He riehuivat meillä kotona kun me emme syöneet itse samoin.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni kainuulaisessa kodissa oli tuollaista. Vähitellen opetin syömään tuoreita kasviksia ja hedelmiä, sekä puolison kotona, että hänen äitinsä viemällä niitä sinne. Appi ei oikein välittänyt. Kyllä heillä juureksia oli, mutta ne kaikki piti aina keittää. Kaikenlisäksi minua syytettiin nirsoudesta, kun ei heidän herkkunsa pottumaito maistunut. Kasviksia sai vieroksua, mutta pottumaitoa ei saanut. Inhoan pottumaitoa yhä, puoliso saa tehdä sitä itselleen niin paljon kuin lystää.
Salaatteja ei miehen kotona opittu syömään, mutta kun vaan laittoi kasviksia yksitellen pilkottuna pöytään, alkoi ne siitä mennä. Minä en kysellyt, menin ja laitoin. Ei anoppi siitä tykännyt, mutta minä sanoin, että minä olen tottunut syömään tuoreita vihanneksia lapsesta asti enkä osaa olla ilman. Marjoja heillä käytettiin, mutta nekin hilloina tai mehuina pääasiassa. Minua pidettiin outona, kun tykkäsin syödä mustikoita tuoreena sellaisenaan.
Täytyykin ottaa lauantaina possunkyljykset mukaan, kun mennään pojalla ja miniällä käymään. Siellä ollaan vegaaneja enkä ole tähän asti puuttunut tarjouluihin, mutta jospa sanon, että "minä olen lapsesta asti tottunut lihaa syömään enkä osaa olla ilman". Jos sopii Kainuussa urputtaa tarjoiluista, niin kai se sopii Kalliossakin?
Mulle oli joulu myös todella ikävää aikaa. Olin erikseen sopinut äitini kanssa että hankkisi runsaasti kasviksia kun niitä nykyään paljon tarvitsen. Oli niitä joo mutta ei lähellekään riittävästi. 48 h huonoa oloa ja nälän tunnetta nyt takana.
Tänä päivänä on ihan fiksua katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ensi vuonna pakko mennä kaupan kautta ja laittaa itse ruokansa. En juurikaan nauttinut tästä joulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
---En ole tottunut syömään leipää ja pullaa montaa kertaa päivässä. Olo on turpea ja tukkoinen.
Eli sä et pysty kieltäytymään yhdestäkään pullasta tai voikkarista? Se sit huonompi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni kainuulaisessa kodissa oli tuollaista. Vähitellen opetin syömään tuoreita kasviksia ja hedelmiä, sekä puolison kotona, että hänen äitinsä viemällä niitä sinne. Appi ei oikein välittänyt. Kyllä heillä juureksia oli, mutta ne kaikki piti aina keittää. Kaikenlisäksi minua syytettiin nirsoudesta, kun ei heidän herkkunsa pottumaito maistunut. Kasviksia sai vieroksua, mutta pottumaitoa ei saanut. Inhoan pottumaitoa yhä, puoliso saa tehdä sitä itselleen niin paljon kuin lystää.
Salaatteja ei miehen kotona opittu syömään, mutta kun vaan laittoi kasviksia yksitellen pilkottuna pöytään, alkoi ne siitä mennä. Minä en kysellyt, menin ja laitoin. Ei anoppi siitä tykännyt, mutta minä sanoin, että minä olen tottunut syömään tuoreita vihanneksia lapsesta asti enkä osaa olla ilman. Marjoja heillä käytettiin, mutta nekin hilloina tai mehuina pääasiassa. Minua pidettiin outona, kun tykkäsin syödä mustikoita tuoreena sellaisenaan.
Täytyykin ottaa lauantaina possunkyljykset mukaan, kun mennään pojalla ja miniällä käymään. Siellä ollaan vegaaneja enkä ole tähän asti puuttunut tarjouluihin, mutta jospa sanon, että "minä olen lapsesta asti tottunut lihaa syömään enkä osaa olla ilman". Jos sopii Kainuussa urputtaa tarjoiluista, niin kai se sopii Kalliossakin?
Senkus. Meillä oli kuitenkin matkaa ja oltiin useampi yö. Mulla siitä valtavasta rasvan, sokerin ja suolan määrästä tuli maha kipeäksi, pakko saada kevyempää. Eikä siellä nyt muutenkaan viittinyt vain olla. Anoppi tottui vihanneksiin ja siihen, että toin ja tein ruokaa ja että minulle ei maitokeitot mene alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo elää tavallaan vieraat käyvät ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu, mutta ollaan Helsingissä sukuloimassa. Kinkkua tai laatikoita ei ole nähty, sen sijaan on erilaista linssi-ruusukaali-taateli -salaattia ja bataattisoseita. Tuoreinta lienee koristeena käytetyt tölkkihedelmät. Rusinoita ja pähkinöitä on joka välissä, tuoresuklaakakkua haudutetun teen kanssa (kaurakermalla koristeltuna tietty), mutta ei kurkkua, tomaattia, punakaalia - ei mitään tuoretta! Eikö täällä pääkaupungissa myydä edes tuoreita porkkanoita, onko ne kaikki sokerikuullotettuja?
Tuota, mitäs nuo ruusukaalit ja bataatit sitten on?
Ne on ihan yhtä tuoreita kuin ap:n keitetyt perunat ja etikkapunajuuret
No jos tarkoittaa tuoreella raakaa, niin sitten ehkä. Yleensä ei tarkoiteta. Ei kyllä oikein muutenkaan vertaus ihan osu, peruna nyt ei ole raikas kasvis missään muodossa, ja etikkapunajuuret on säilyke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni kainuulaisessa kodissa oli tuollaista. Vähitellen opetin syömään tuoreita kasviksia ja hedelmiä, sekä puolison kotona, että hänen äitinsä viemällä niitä sinne. Appi ei oikein välittänyt. Kyllä heillä juureksia oli, mutta ne kaikki piti aina keittää. Kaikenlisäksi minua syytettiin nirsoudesta, kun ei heidän herkkunsa pottumaito maistunut. Kasviksia sai vieroksua, mutta pottumaitoa ei saanut. Inhoan pottumaitoa yhä, puoliso saa tehdä sitä itselleen niin paljon kuin lystää.
Salaatteja ei miehen kotona opittu syömään, mutta kun vaan laittoi kasviksia yksitellen pilkottuna pöytään, alkoi ne siitä mennä. Minä en kysellyt, menin ja laitoin. Ei anoppi siitä tykännyt, mutta minä sanoin, että minä olen tottunut syömään tuoreita vihanneksia lapsesta asti enkä osaa olla ilman. Marjoja heillä käytettiin, mutta nekin hilloina tai mehuina pääasiassa. Minua pidettiin outona, kun tykkäsin syödä mustikoita tuoreena sellaisenaan.
Täytyykin ottaa lauantaina possunkyljykset mukaan, kun mennään pojalla ja miniällä käymään. Siellä ollaan vegaaneja enkä ole tähän asti puuttunut tarjouluihin, mutta jospa sanon, että "minä olen lapsesta asti tottunut lihaa syömään enkä osaa olla ilman". Jos sopii Kainuussa urputtaa tarjoiluista, niin kai se sopii Kalliossakin?
Senkus. Meillä oli kuitenkin matkaa ja oltiin useampi yö. Mulla siitä valtavasta rasvan, sokerin ja suolan määrästä tuli maha kipeäksi, pakko saada kevyempää. Eikä siellä nyt muutenkaan viittinyt vain olla. Anoppi tottui vihanneksiin ja siihen, että toin ja tein ruokaa ja että minulle ei maitokeitot mene alas.
Oisit käynyt kävelemässä välillä, helpottaa tukkoisuutta.
Se nyt tuppaa olemaan niin, että talvisaikaan se tuoreruoka jää vähemmälle. Sehän ei silti estä syömästä kevyesti ja kasviksetkin voi syödä kypsennettynä.
Eipä ollut meilläkään koko jouluna muuta tuoretta kuin omenoita, nyt kun mainitset. Puolukkasurvosta ja jollain lailla säilöttyä kaikki muu.
Vanhempani ovat kuusikymppisiä maalaisia eikä heillä/meillä ole ikinä syöty noin. Totta kyllä, että lounaalla on lihaa ja perunaa, mutta on myös tomaattia, kurkkua, salaattia, raasteita. Sen sijaan mieheni kaupunkilaisvanhemmat syövät pelkkiä eineksiä, koska ennen sai edullisen työpaikkalounaan, nyt ei viitsitä tehdä ruokaa. Tomaatin pilkkominen on ruuanlaittoa.