Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oman elämän tiukka hallitseminen
26.12.2018 |
Onko täällä muita joilla on todella vahva tarve hallita omaa elämäänsä?
Minua ahdistaa kaikki tilanteet joihin en voi vaikuttaa. Inhoan epätietoisuutta, yllättäviä tilanteita ja epäreiluutta.
Tässä esimerkkejä;
-kokoukset, joissa jokaiselta odotetaan osallistumista. Puheenvuorot jaetaan yllättäen.
-lapsiperhe. Minulta löytyy mies ja kaksi lasta. Inhoan tätä hallinnan ajoittaista menettämistä. Pakko yrittää tsempata itseä ja antaa lasten elää lapsuutta. Yritän silti elää mahdollisimman vähällä vaate- ja lelumäärällä. Eniten ärsyttää lelut pitkin lattiaa. Kaaos lamaannuttaa ajatukseni.
-lasten syntymäajan ja sukupuolen valitseminen.
-kodin siivoaminen. Miksi muut sotkee eikä arvosta järjestystäni.
-yövieraat, lasten kaverit. Kaaos on valmis.
-yllättävät tilanteet. Kodinkone hajoaa, joku ostaa jotain väärää, joku on hukassa...
Näitä riittäisi. Kaikista esimerkeistä huolimatta olen todellisuudessa iloinen ja positiivinen ihminen. Nämä ajatukset ovat vain omassa päässäni, enkä koskaan nipota miehelleni enkä lapsilleni. Tämä on oma sisäinen kamppailuni, josta yritän selvitä. Parhaillaan luen uutta tutkintoa koska työssä en enää jaksa keskeneräisyyttä ja yllättävyyttä.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Moten se lasten sukupuolen valitseminen suoritetaan noin kiin kun käytännössä?
Tämä olikin niitä esimerkkejä joita en minä,eikä kukaan pysty vaikuttamaan. Ja kontrollifriikkiä tämä tietysti sapettaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni. Epäilen että esimerkiksi minimalismi ja kaiken maailman konmaritukset ovat meidän kaltaisten ihmisten pelastus ja keksintö. Pakko hallita elämää jollain tapaa ja pienellä tavaramäärällä tämä onnistuu. Kaikki häiritsevä pois silmistä.
Jotenkin vaikea uskoa, että olet aidosti iloinen ja positiivinen. Hankitko lapsia, koska "niin kuuluu tehdä", vaikka varmasti tiesit, että hajoat pienestäkin sotkusta?
Kun sitä ei voi hallita, paitsi tietenki hoitaa perusasiat kuntoon.
Sellaisista, joilla on kaikki aina tiptop ja se hemmetin minimalismi, tulee jotenkin surullinen olo. Mitä sillä nipottamisella saavutetaan, oikeasti? Kulissien ylläpitämistä?
Oletko koskaan nähnyt tieteen ja luovien alojen työtiloja ja toimistoja, ja koteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sitä ei voi hallita, paitsi tietenki hoitaa perusasiat kuntoon.
Sellaisista, joilla on kaikki aina tiptop ja se hemmetin minimalismi, tulee jotenkin surullinen olo. Mitä sillä nipottamisella saavutetaan, oikeasti? Kulissien ylläpitämistä?
Oletko koskaan nähnyt tieteen ja luovien alojen työtiloja ja toimistoja, ja koteja?
Arvaa mitä, meitä ihmisiä on erilaisia. Toiset rakakastavat runsautta. Heille mikään ei ole liikaa. Astioita on oltava heti montaa eri merkkiä ja väriä, vaatteita joka tunnetilaan ja koriste-esineitä niin että joka puolella on joku yllätävä katseenvangitsija. Sitten on heitä jotka todella nauttii siitä että tietävät kaikkien tavaroidensa paikat ja tavarat on helposti otettavissa. Tälläiset ihmiset pitävät siitä että tavaroista pidetään huolta.
Ihminen voi olla onnellinen kummallakin tavalla. Luovuuskaan ei ole riippuvainen rojun määrästä. Monet taiteilijat voivat elää sotkussa siksi että ovat luonteeltaan niin "leväperäisiä". Mutta tunnen kyllä todella luovia ihmisiä jotka elävät hyvinkin nuikasta lähes tyhjässä valkoisessa kerrostaloasunnossa. Meitä kun on niin moneen.
Alue: Aihe vapaa
Moten se lasten sukupuolen valitseminen suoritetaan noin kiin kun käytännössä?