Ahdistaa nähdä äitiä jouluna!

Ok

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään, rakastan äitiäni, mutta on todella raskasta viettää joulua hapannaaman kanssa, joka on koko ajan niin työlääntyneen tuntuinen. Ei ole kyse siitä että joutuisi yksin tekemään joulun. Mutta pelkästään meidän tapaaminen tuntuu olevan suuri rasitus äidille. Ymmärrän että äiti on varmaan masentunut ja ehkä fyysisestikin kolottaa, mutta hän on "vasta" 70-vuotias, moni sen ikäinen vielä nauttii oman lapsen ja lastenlasten tapaamisesta. On niin ankeaa jos vaikka lapset vähän ilakoivat niin hän laittaa naaman ihan ruttuun. Lapset ovat siis jo isoja koululaisia, ihan kivoja ja hyvinkäyttäytyviä. Ja mikään ei hymyilytä. Väillä äiti painaa pään käsiin. En tiedä onko se jotain teatteria vai onko äiti oikeasti aivan loppu. Tekisi mieli peruuttaa koko juhlat, soittaa vaan kaikille joulupäivän vieraille, että nyt ei voidakaan kokoontua mummilla (siis äidilläni). Mutta pelkään että silloin olen vain äitini tytär, joka ei jaksa ja pysty... Vihaan joulua. Kaikki masentuneet ja mielenterveydeltään heikot ja sosiaalisesti vaivautuneet ihmiset ovat aivan pyllystä jouluna, eli koko meidän suku.

Ensi joulu ja jatkossa muutenkin sitten sukutapaamiset teillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään, rakastan äitiäni, mutta on todella raskasta viettää joulua hapannaaman kanssa, joka on koko ajan niin työlääntyneen tuntuinen. Ei ole kyse siitä että joutuisi yksin tekemään joulun. Mutta pelkästään meidän tapaaminen tuntuu olevan suuri rasitus äidille. Ymmärrän että äiti on varmaan masentunut ja ehkä fyysisestikin kolottaa, mutta hän on "vasta" 70-vuotias, moni sen ikäinen vielä nauttii oman lapsen ja lastenlasten tapaamisesta. On niin ankeaa jos vaikka lapset vähän ilakoivat niin hän laittaa naaman ihan ruttuun. Lapset ovat siis jo isoja koululaisia, ihan kivoja ja hyvinkäyttäytyviä. Ja mikään ei hymyilytä. Väillä äiti painaa pään käsiin. En tiedä onko se jotain teatteria vai onko äiti oikeasti aivan loppu. Tekisi mieli peruuttaa koko juhlat, soittaa vaan kaikille joulupäivän vieraille, että nyt ei voidakaan kokoontua mummilla (siis äidilläni). Mutta pelkään että silloin olen vain äitini tytär, joka ei jaksa ja pysty... Vihaan joulua. Kaikki masentuneet ja mielenterveydeltään heikot ja sosiaalisesti vaivautuneet ihmiset ovat aivan pyllystä jouluna, eli koko meidän suku.

Ensi joulu ja jatkossa muutenkin sitten sukutapaamiset teillä?

Sopisi minulle paremmin kuin hyvin, mutta vanhukset eivät suostu tulemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään, rakastan äitiäni, mutta on todella raskasta viettää joulua hapannaaman kanssa, joka on koko ajan niin työlääntyneen tuntuinen. Ei ole kyse siitä että joutuisi yksin tekemään joulun. Mutta pelkästään meidän tapaaminen tuntuu olevan suuri rasitus äidille. Ymmärrän että äiti on varmaan masentunut ja ehkä fyysisestikin kolottaa, mutta hän on "vasta" 70-vuotias, moni sen ikäinen vielä nauttii oman lapsen ja lastenlasten tapaamisesta. On niin ankeaa jos vaikka lapset vähän ilakoivat niin hän laittaa naaman ihan ruttuun. Lapset ovat siis jo isoja koululaisia, ihan kivoja ja hyvinkäyttäytyviä. Ja mikään ei hymyilytä. Väillä äiti painaa pään käsiin. En tiedä onko se jotain teatteria vai onko äiti oikeasti aivan loppu. Tekisi mieli peruuttaa koko juhlat, soittaa vaan kaikille joulupäivän vieraille, että nyt ei voidakaan kokoontua mummilla (siis äidilläni). Mutta pelkään että silloin olen vain äitini tytär, joka ei jaksa ja pysty... Vihaan joulua. Kaikki masentuneet ja mielenterveydeltään heikot ja sosiaalisesti vaivautuneet ihmiset ovat aivan pyllystä jouluna, eli koko meidän suku.

Ensi joulu ja jatkossa muutenkin sitten sukutapaamiset teillä?

Sopisi minulle paremmin kuin hyvin, mutta vanhukset eivät suostu tulemaan. 

Kerrot ystävällisesti huomanneesi äitisi väsymyksen ja kerrot että ensi joulu järjestetään sitten teillä. Jos ei tässä vuoden aikana ole tottunut ajatukseen, sitten vietätte pyhät kukin tahoillanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään, rakastan äitiäni, mutta on todella raskasta viettää joulua hapannaaman kanssa, joka on koko ajan niin työlääntyneen tuntuinen. Ei ole kyse siitä että joutuisi yksin tekemään joulun. Mutta pelkästään meidän tapaaminen tuntuu olevan suuri rasitus äidille. Ymmärrän että äiti on varmaan masentunut ja ehkä fyysisestikin kolottaa, mutta hän on "vasta" 70-vuotias, moni sen ikäinen vielä nauttii oman lapsen ja lastenlasten tapaamisesta. On niin ankeaa jos vaikka lapset vähän ilakoivat niin hän laittaa naaman ihan ruttuun. Lapset ovat siis jo isoja koululaisia, ihan kivoja ja hyvinkäyttäytyviä. Ja mikään ei hymyilytä. Väillä äiti painaa pään käsiin. En tiedä onko se jotain teatteria vai onko äiti oikeasti aivan loppu. Tekisi mieli peruuttaa koko juhlat, soittaa vaan kaikille joulupäivän vieraille, että nyt ei voidakaan kokoontua mummilla (siis äidilläni). Mutta pelkään että silloin olen vain äitini tytär, joka ei jaksa ja pysty... Vihaan joulua. Kaikki masentuneet ja mielenterveydeltään heikot ja sosiaalisesti vaivautuneet ihmiset ovat aivan pyllystä jouluna, eli koko meidän suku.

Ensi joulu ja jatkossa muutenkin sitten sukutapaamiset teillä?

Sopisi minulle paremmin kuin hyvin, mutta vanhukset eivät suostu tulemaan. 

No mitä sitten?!? Justhan haukuit koko sukusi muutenkin! Mitä oikein haluat?

Selvästi se mummo ei halua tuollaista joulua! Antakaa äitisi olla rauhassa.

Ei kukaan pakota sua viettämään joulua mutsis kanssa. Ihan on oma valintasi.On  tyhmää olla velvollisuudentuntoinen masokisti kun ois muitakin vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään, rakastan äitiäni, mutta on todella raskasta viettää joulua hapannaaman kanssa, joka on koko ajan niin työlääntyneen tuntuinen. Ei ole kyse siitä että joutuisi yksin tekemään joulun. Mutta pelkästään meidän tapaaminen tuntuu olevan suuri rasitus äidille. Ymmärrän että äiti on varmaan masentunut ja ehkä fyysisestikin kolottaa, mutta hän on "vasta" 70-vuotias, moni sen ikäinen vielä nauttii oman lapsen ja lastenlasten tapaamisesta. On niin ankeaa jos vaikka lapset vähän ilakoivat niin hän laittaa naaman ihan ruttuun. Lapset ovat siis jo isoja koululaisia, ihan kivoja ja hyvinkäyttäytyviä. Ja mikään ei hymyilytä. Väillä äiti painaa pään käsiin. En tiedä onko se jotain teatteria vai onko äiti oikeasti aivan loppu. Tekisi mieli peruuttaa koko juhlat, soittaa vaan kaikille joulupäivän vieraille, että nyt ei voidakaan kokoontua mummilla (siis äidilläni). Mutta pelkään että silloin olen vain äitini tytär, joka ei jaksa ja pysty... Vihaan joulua. Kaikki masentuneet ja mielenterveydeltään heikot ja sosiaalisesti vaivautuneet ihmiset ovat aivan pyllystä jouluna, eli koko meidän suku.

Ensi joulu ja jatkossa muutenkin sitten sukutapaamiset teillä?

Sopisi minulle paremmin kuin hyvin, mutta vanhukset eivät suostu tulemaan. 

Kuule ehkä  se sun äitis vaan haluais olla rauhassa joulun, ilman että sinä ja laumasi  tungette sinne velvollisuudesta tai että  hänen pitäisi itsensä lähteä omasta kodistaan jottei  loukkais sun tunteita. Pakko olla trolli  jos on noin sokea tilanteelle.

Minä en tuossa iässä (70) haluais enää passata sukua jouluna  enkä kyläillä muilla  vaan  olla rauhassa.Sä et tiedä kuinka hiton rasittavaa tuollainen suvun passaaaminen on.