Opettaja, mitä ajattelet kiusatusta?

Kaikkea kivaa ja kamalaa.

Mun tuntema ope ainakin sanoi läheisestä lapsesta, että hänellä on hyvin sosiaalisia valmiuksia ja luokassa vaan ei oo sopivia kavereita.

Piti paikkansa. Yläkoulussa ja lukiossa on ollut suosittu.

Yritän tukea hienotunteisesti ja myös puuttua ulkopuolelle jättämiseen.

Toisaalta opettajana olen itse kiusattu: nykykoululaiset kuvaavat opettajaa ja keksivät sitten kaikkia hauskoja maneereita, joista vitsailla, ikään kuin kaikilla ei tällaisia olisi. Opettaja on kuin joku pelle luokan edessä, josta on lupa vitsailla, ja se ei ole muka kiusaamista.

Törmäsin jo opettajakoulutuksessa varsin valikoiviin käsityksiin kiusaamisesta. Omasta mielestään opettajaopiskelijoiden tarmokas ydinryhmä vastusti kiusaamista kaikissa muodoissaan, mutta silti tekivät valituksen didaktikostamme pyrkimättä ensin keskustelemaan suoraan hänen kanssaan hänen opetuksestaan. Lisäksi didaktikon oppitunneilla opiskelijaryhmän whatsapissa kiersi "hauskoja" pilakuvia hänestä.

Nykyihmiset ilmeisesti luulevat, ettei edessä oleva opettaja, didaktikko tai esiintyjä huomaa, mitä kuulijoilla on meneillään, ja että tuollaisten viestien lähettäminen ja huonosti peitelty naureskelu ei ole kiusaamista. Typeriä ihmisiä puhelimineen.

Myötätuntoni on aina kiusatun puolella, ja täytyy myöntää, että jos huomaan, että joku jätetään ulkopuolelle, se näkyy arvosanoissa. Ulkopuolelle jättäjien ja jätetyn. Jätetty saa helpommin hyvän arvosanan. Huomioin siis, että vaikeammissa olosuhteissa sama suoriutuminen on enemmän arvoinen kuin helpommissa olosuhteissa.

Opetan yläastelaisia ja yhdellä luokalla on tyttö, joka on jäänyt muusta luokasta vähän ulkopuoliseksi. Muuten siellä on mahtava luokkahenki mutta tämä tyttö kokee että on hyvän luokkahengen ulkopuolella. Ei varsinaisesti kiusaamista mutta hän on sanonut ettei tunnu kivalta kun muut voivat ryhmätöissäkin ryhmittäytyä miten vain mutta sitten se yksi tyttö joutuu olemaan kolmantena pyöränä. Tyttö on hiukan erikoinen ja välillä ärsyttäväkin, jonka on myös itse myöntänyt. Hän nauraa paljon ja on todella huomionkipeä, jonka takia jotkut opettajatkin välttelee häntä. Minä mukaan lukien. En oikein itsekään tiedä miten suhtautua häneen, mutta mielestäni hän voisi itse tehdä yksinäisyydelle jotain menemällä mukaan porukkaan.

9luokkienope kirjoitti:

Opetan yläastelaisia ja yhdellä luokalla on tyttö, joka on jäänyt muusta luokasta vähän ulkopuoliseksi. Muuten siellä on mahtava luokkahenki mutta tämä tyttö kokee että on hyvän luokkahengen ulkopuolella. Ei varsinaisesti kiusaamista mutta hän on sanonut ettei tunnu kivalta kun muut voivat ryhmätöissäkin ryhmittäytyä miten vain mutta sitten se yksi tyttö joutuu olemaan kolmantena pyöränä. Tyttö on hiukan erikoinen ja välillä ärsyttäväkin, jonka on myös itse myöntänyt. Hän nauraa paljon ja on todella huomionkipeä, jonka takia jotkut opettajatkin välttelee häntä. Minä mukaan lukien. En oikein itsekään tiedä miten suhtautua häneen, mutta mielestäni hän voisi itse tehdä yksinäisyydelle jotain menemällä mukaan porukkaan.

Ensin sanot, että jopa jotkut opettajatkin sinä mukaan lukien välttelevät tyttöä ja sitten kehotat vain menemään porukkaan. Mitä se auttaa, kun kaikki välttelevät ja jättävät vain huomioimatta? Ymmärrän hyvin että olo silloin tuntuu ulkopuoliselta, eikä siinä auta väkisin roikkua jossain porukassa mukana näön vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

9luokkienope kirjoitti:

Opetan yläastelaisia ja yhdellä luokalla on tyttö, joka on jäänyt muusta luokasta vähän ulkopuoliseksi. Muuten siellä on mahtava luokkahenki mutta tämä tyttö kokee että on hyvän luokkahengen ulkopuolella. Ei varsinaisesti kiusaamista mutta hän on sanonut ettei tunnu kivalta kun muut voivat ryhmätöissäkin ryhmittäytyä miten vain mutta sitten se yksi tyttö joutuu olemaan kolmantena pyöränä. Tyttö on hiukan erikoinen ja välillä ärsyttäväkin, jonka on myös itse myöntänyt. Hän nauraa paljon ja on todella huomionkipeä, jonka takia jotkut opettajatkin välttelee häntä. Minä mukaan lukien. En oikein itsekään tiedä miten suhtautua häneen, mutta mielestäni hän voisi itse tehdä yksinäisyydelle jotain menemällä mukaan porukkaan.

Ensin sanot, että jopa jotkut opettajatkin sinä mukaan lukien välttelevät tyttöä ja sitten kehotat vain menemään porukkaan. Mitä se auttaa, kun kaikki välttelevät ja jättävät vain huomioimatta? Ymmärrän hyvin että olo silloin tuntuu ulkopuoliselta, eikä siinä auta väkisin roikkua jossain porukassa mukana näön vuoksi.

Hän on itse sanonut että ei uskalla mennä porukkaan kun luulee ettei häntä oikeasti haluta mukaan. Se ei ole kuitenkaan mikään syy sillä minun mielestäni tuollainen yksinäisyys on oma vika kun sille voisi jotain tehdä. Tai sitten tytön pitäisi lopettaa se huomionhaku.

9luokkienope kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9luokkienope kirjoitti:

Opetan yläastelaisia ja yhdellä luokalla on tyttö, joka on jäänyt muusta luokasta vähän ulkopuoliseksi. Muuten siellä on mahtava luokkahenki mutta tämä tyttö kokee että on hyvän luokkahengen ulkopuolella. Ei varsinaisesti kiusaamista mutta hän on sanonut ettei tunnu kivalta kun muut voivat ryhmätöissäkin ryhmittäytyä miten vain mutta sitten se yksi tyttö joutuu olemaan kolmantena pyöränä. Tyttö on hiukan erikoinen ja välillä ärsyttäväkin, jonka on myös itse myöntänyt. Hän nauraa paljon ja on todella huomionkipeä, jonka takia jotkut opettajatkin välttelee häntä. Minä mukaan lukien. En oikein itsekään tiedä miten suhtautua häneen, mutta mielestäni hän voisi itse tehdä yksinäisyydelle jotain menemällä mukaan porukkaan.

Ensin sanot, että jopa jotkut opettajatkin sinä mukaan lukien välttelevät tyttöä ja sitten kehotat vain menemään porukkaan. Mitä se auttaa, kun kaikki välttelevät ja jättävät vain huomioimatta? Ymmärrän hyvin että olo silloin tuntuu ulkopuoliselta, eikä siinä auta väkisin roikkua jossain porukassa mukana näön vuoksi.

Hän on itse sanonut että ei uskalla mennä porukkaan kun luulee ettei häntä oikeasti haluta mukaan. Se ei ole kuitenkaan mikään syy sillä minun mielestäni tuollainen yksinäisyys on oma vika kun sille voisi jotain tehdä. Tai sitten tytön pitäisi lopettaa se huomionhaku.

En ihmettele yhtään että lapset ei viihdy koulussa kun opetkin on ilkeitä ja inhottavia

Yläkoulun opettajana jakaisin kiusatut kolmeen lokeroon. On herkkänahkaisia jotka kokevat ihan kaiken kiusaamisena, semmoisia asioita mille monet vain kohauttavat olkiaan ja jatkavat eteenpäin. Sitten on hyvin epäsosiaaliset oudot oppilaat jotka voivat kaveroitua vain keskenään samanlaisten outojen kanssa. Kolmantena sitten ne jotka ovat vain ”sattumalta” joutuneet kiusatuiksi joille voi jotain omalla toiminnalla tehdäkin. Mutta kaikkeen ei opettajatkaan voi vaikuttaa, valitettavasti

Opettaja kirjoitti:

Yläkoulun opettajana jakaisin kiusatut kolmeen lokeroon. On herkkänahkaisia jotka kokevat ihan kaiken kiusaamisena, semmoisia asioita mille monet vain kohauttavat olkiaan ja jatkavat eteenpäin. Sitten on hyvin epäsosiaaliset oudot oppilaat jotka voivat kaveroitua vain keskenään samanlaisten outojen kanssa. Kolmantena sitten ne jotka ovat vain ”sattumalta” joutuneet kiusatuiksi joille voi jotain omalla toiminnalla tehdäkin. Mutta kaikkeen ei opettajatkaan voi vaikuttaa, valitettavasti

Sä mikään opettaja ole.

Opettaja kirjoitti:

Yläkoulun opettajana jakaisin kiusatut kolmeen lokeroon. On herkkänahkaisia jotka kokevat ihan kaiken kiusaamisena, semmoisia asioita mille monet vain kohauttavat olkiaan ja jatkavat eteenpäin. Sitten on hyvin epäsosiaaliset oudot oppilaat jotka voivat kaveroitua vain keskenään samanlaisten outojen kanssa. Kolmantena sitten ne jotka ovat vain ”sattumalta” joutuneet kiusatuiksi joille voi jotain omalla toiminnalla tehdäkin. Mutta kaikkeen ei opettajatkaan voi vaikuttaa, valitettavasti

👊En mäkään voi vaikuttaa reaktiooni mitenkään, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuntema ope ainakin sanoi läheisestä lapsesta, että hänellä on hyvin sosiaalisia valmiuksia ja luokassa vaan ei oo sopivia kavereita.

Piti paikkansa. Yläkoulussa ja lukiossa on ollut suosittu.

Kuinka pieni luokka? Täällä stadissa alakoulussa luokat ovat vähintään 20 lasta. Jos siitä jengistä ei yhden yhtä kaveria löydy, niin tuskin on koko porukan vika.

Ka ei kaverittimuus ole mitään kiusaamista sinänsä.

Opettaja kirjoitti:

Yläkoulun opettajana jakaisin kiusatut kolmeen lokeroon. On herkkänahkaisia jotka kokevat ihan kaiken kiusaamisena, semmoisia asioita mille monet vain kohauttavat olkiaan ja jatkavat eteenpäin. Sitten on hyvin epäsosiaaliset oudot oppilaat jotka voivat kaveroitua vain keskenään samanlaisten outojen kanssa. Kolmantena sitten ne jotka ovat vain ”sattumalta” joutuneet kiusatuiksi joille voi jotain omalla toiminnalla tehdäkin. Mutta kaikkeen ei opettajatkaan voi vaikuttaa, valitettavasti

👼🧚‍♀️Opettajan kuuluisi ylläpitää elämää ja arvostaa sen moninaisuutta sekä ihmisten erilaisuutta. Opettaa huomaavaisuutta ja toimia esimerkkinä. Opettaa, että aina kaikki ei mene oman mielen mukaan sekä avarakatseisuutta ja empatiaa. Lapseni opettaja on tällainen. Kunnioitan.

obe kirjoitti:

Kaikkea kivaa ja kamalaa.

:D

Koululuokka on vaativa yhteisö. Vuodesta toiseen joka päivä samat tyypit tuntitolkulla yhdessä.

Ei ole hyvä kaikille.

Ryhmässä verrataan, kilpaillaan, ollaan parempia tai huonompia kuin muut, ollaan kauniimpia tai tavallisempia, fiksumpia tai tyhmempiä, mukavampia tai ilkeämpiä, varakkaampia tai köyhempiä jne.

Löydä siinä sitten paikkasi ja kaverisi.

Ja tosiaan, opettajien kesken sama peli suosituimmista menossa.

UP

Että ne liian tosikoita eikä osaa ottaa asioita huumorilla

Mikä olisi opettajien yhteinen aate. Voisiko tukea toisiaan vai ovatko ahneusyhteiskunnan edustajia.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kirjoitti:

Yläkoulun opettajana jakaisin kiusatut kolmeen lokeroon. On herkkänahkaisia jotka kokevat ihan kaiken kiusaamisena, semmoisia asioita mille monet vain kohauttavat olkiaan ja jatkavat eteenpäin. Sitten on hyvin epäsosiaaliset oudot oppilaat jotka voivat kaveroitua vain keskenään samanlaisten outojen kanssa. Kolmantena sitten ne jotka ovat vain ”sattumalta” joutuneet kiusatuiksi joille voi jotain omalla toiminnalla tehdäkin. Mutta kaikkeen ei opettajatkaan voi vaikuttaa, valitettavasti

👼🧚‍♀️Opettajan kuuluisi ylläpitää elämää ja arvostaa sen moninaisuutta sekä ihmisten erilaisuutta. Opettaa huomaavaisuutta ja toimia esimerkkinä. Opettaa, että aina kaikki ei mene oman mielen mukaan sekä avarakatseisuutta ja empatiaa. Lapseni opettaja on tällainen. Kunnioitan.

Pitäisihän sitä. Silti kun minua kiusattiin, eräskin opettaja jotakuinkin laittoi sen minun "outouteni" syyksi. Ilmeisesti minun olisi pitänyt muuttua ja oma vika koko kiusaaminen kun en ollut tarpeeksi massaan sulautuva, vaikka toki kiusaaminen oli oikeasti alkanut jo vuosia sitten kun kaikki oltiin perus alakoululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Yritän tukea hienotunteisesti ja myös puuttua ulkopuolelle jättämiseen.

Toisaalta opettajana olen itse kiusattu: nykykoululaiset kuvaavat opettajaa ja keksivät sitten kaikkia hauskoja maneereita, joista vitsailla, ikään kuin kaikilla ei tällaisia olisi. Opettaja on kuin joku pelle luokan edessä, josta on lupa vitsailla, ja se ei ole muka kiusaamista.

Törmäsin jo opettajakoulutuksessa varsin valikoiviin käsityksiin kiusaamisesta. Omasta mielestään opettajaopiskelijoiden tarmokas ydinryhmä vastusti kiusaamista kaikissa muodoissaan, mutta silti tekivät valituksen didaktikostamme pyrkimättä ensin keskustelemaan suoraan hänen kanssaan hänen opetuksestaan. Lisäksi didaktikon oppitunneilla opiskelijaryhmän whatsapissa kiersi "hauskoja" pilakuvia hänestä.

Nykyihmiset ilmeisesti luulevat, ettei edessä oleva opettaja, didaktikko tai esiintyjä huomaa, mitä kuulijoilla on meneillään, ja että tuollaisten viestien lähettäminen ja huonosti peitelty naureskelu ei ole kiusaamista. Typeriä ihmisiä puhelimineen.

Myötätuntoni on aina kiusatun puolella, ja täytyy myöntää, että jos huomaan, että joku jätetään ulkopuolelle, se näkyy arvosanoissa. Ulkopuolelle jättäjien ja jätetyn. Jätetty saa helpommin hyvän arvosanan. Huomioin siis, että vaikeammissa olosuhteissa sama suoriutuminen on enemmän arvoinen kuin helpommissa olosuhteissa.

Minun aikanani oli joka vuosi kevätlehti, johon suosituimmat oppilaat kirjoitti juttuja muun muassa opettajista, pilkaten näiden maneereja. Ne oli omasta mielestäni todella hauskoja, vaikka olin itsekin kiusattu.. yksi syy, miksen itse halua opettajaksi, ei kiinnosta olla (joidenkin) pilkan kohteena työkseen.

Enpä oikein mitään. Ei kuulu mun osaamisalueeseen/kiinnostusten kohteisiin. Kunhan nyt ei oppituntia häiritse kiusatuksi tulemisellaan