Perheväkivalta saa uskomattomat muodot. Joulukuuseni seioo Senaatintorilla 36 vuoden väkivallan komistuksena.

Laskekaa tänä Jouluna surukynttilä Helsingin Senaatintorille Ison kuusemme juurelle. Surkaa kanssamme väkivaltaisen arkemme tuhovoimaa hitaasi menehtyvän kuusen kohtalon symboloimana. ME kaikki olemME ansainneet parempaa.
Jos näette Helsingissä Senaatintorilla Suurkirkon kynnyksellä tämän hienon ja upean puun, suokaa hetki sen kauneudelle ja samalla myös julmalle kohtalolle. Tämä puu ei ole vain Joulun puu. Koristeltu valaiseva tähtilatvainen rauhan puu. Se on tosiasiassa väkivaltaisen historian vanki - loppuunsa asti. Se on seissyt vanhan rintamamiestalon pihassa ja nähnyt ja kuullut paljon - liikaakin. Se on ollut perheen äidin ja lasten syvänvihreä varmuuden symboli. Se on seissyt. Vaikka kaikki muu kaatuisi. Mutta nyt se on joutunut luovuttamaan. Luopumaan paikastaan talon nurkalla. Luopunut kauneudestaan, joka jo rapistuu siinä Kirkkopihassa. Se on katkaistu ja sen varsi on nostettu isoin metelöivin konein ja rautaisin hampain pois paikaltaan. Se on kokenut väkivaltaisen loppunsa. Yhtäkkiä, juuri kauneimman vuodenajan ja rauhan juhlan kynnyksellä. Se koki väkivallan kohtalon. Saman kuin sen ikioma perhe jo vuosikymmeniä.Sen perheen arkea ja pyhiä tämä kuusi on ollut paikallaan todistamassa ja kaiken kuulemassa. Läheltä ja totena. Kansa voi nyt ihailla sen kauneutta ja suomalaisen kuusen symboloimaa rauhaa ja vakautta. Ja vielä kirkon edessä. Rauhan tyyslehdon kainalossa. Mutta sen perhe itkee. Se kärsii ja suree. Paitsi tätä kuusta niin omaa kohtaloaan. Jo kymmenien vuosien kokemuksena tuttua. Tämä tarina ei ole Joulusatua. Tämä tarina on totta. Tämä kuusi oli minun kuuseni - ja minun lapsieni kuusi. Se vietiin meiltä kuten koko elämämmekin. Väkivallan voimalla ja minkään sitä koskaan mitenkään tai kenenkään avulla estämättä. Viestit ja voitonriemuiset kaatajan voittokuvat kannon päällä leveässä hymyssä tavoittivat kohteensa. Ahdistus täytti päät. Ajatukset. Ne sitoutuivat pahaan, julmaan ja tuhoavaan. Kuten ennenkin.Aina. Ilman mistään löytyvää apua. Ilman kenenkään kyetessä tai edes halutessa yrittää katkaista tätä loppumatonta kauheuden jatkumoa. Perhe oli aina yrittänyt kaikkensa. Joka ikiseltä suunnalta. Mutta kuusesta tuli sen voimattomuuden symboli.Tämän ihanan kuusen kokemuksena on todellisuus, jossa vahva voittaa. Aina. Jos kävelette tämän kuusen ohi, jättäkää sen juurelle hautalyhty palamaan. Ja laittakaa siitä valokuva someen. Merkiksi väkivallan tuhovoiman turhuudelle.Merkiksi paremman elämän mahdollisuudelle. MEille.