Lue keskustelun säännöt.
Joulufarssi by me
24.12.2018 |
Nyt kaipaisin päähän silittelyä. Alakouluikäinen lapseni sukujoulussa repi pukilta parran, tunnisti pukin. Jakoi lahjat, kaikki oli kuulemma paskaa. Muut sai hyviä lahjoja mutta hän vain "paskaa" ja koko joulu oli kuulemma "paskaa". Jäähyt ei auttaneet ja itku silmässä palasimme kotiin häpeämään. Ne lahjat oli suoraan hänen lahjalistastaan eivätkä lainkaan paskempia.. Miten selviän häpeästä? Miten pitäisi ymmärtää lasta joka tähän asti on uskonut pukkiin ja on muutenkin yleensä hyväkäytöksinen?
Kommentit (26)
Täällä on kyllä taas ilkee meininki. Ei tosin yllätä.. yritä pärjätä ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tämä joulu semmoinen kiva kasvattava kokemus.
Taisi vaan olla jännitys lapselle liikaa.
Häpeästä ja koko episodista selviätte ehkä parhaiten niin, että mietitte, mikä tämän epätavallisen käytöksen aiheutti. Romahtiko lapsen pukkiusko tänään (siksi että hän keksi kiskoa pukkia parrasta tai jo aikaisemmin??) ja siksi muutkin jouluun liittyvät asiat tuntuivat menettäneen entisen merkityksensä? Vai menikö jokin muu jouluun liittyvä seikka - voi olla aikuisesta pieneltä tuntuva, mutta lapselle iso - eri tavalla kuin oli ajateltu? Tapahtuiko jotain muuta ikävää esim. kaveriasioissa juuri ennen joulua?
Kiitos ihanat kanssaelämästä. Päästiin jo ennen unta tilanteeseen, ettei kaikki ollut paskaa. Ja kyllä, innostuin nyt itsekin käyttämään tätä sanaa keskustelussa! Sanoin, että jos ei huomenna pyydä anteeksi käytöstään sukulaisilta, syömme ensi jouluna äidin pahaa nakkikastiketta, se vasta paskaa onkin.
Pyytää anteeksi mitä todennäköisimmin, ja toivottavasti saa myös anteeksi. Veikkaan että päivä on ollut kaikkineen tosi stressaava. Ja sitten vaan toivotaan ettei toistu kuten uhmisten kanssa.
Meillä myös lapset koko aamun riitelivät, itkivät ja olivat ylikierroksilla. Nyt ne on taas normaaleja kun pahin hössötys ohi. Ei tuo maailmanloppu ole, taisi vain se jouluntaika ja lapsenusko kadota.
Uusi yritys ensi vuonna. Meillä on nyt 3-vuotias, jolla on viime viikon aikana alkanut ihan kunnon uhmaikä ja tänään oli kyllä aivan hirveä aamusta asti.
Kiukutteli jatkuvasti milloin mistäkin, kuten koko viime viikon. Hän lopettaa kyllä nopeasti, kun jämäkästi käskee, mutta on se silti raskasta kun suurin piirtein joka tunti tulee jostakin raivari, hermohan niihin palaa, tietysti.
Nyt on nukkumassa ollut hetken, nukkui hieman huonosti viime yön joten se toi vielä lisämaustetta noihin raivareihin. Nyt rentoudun ja nautin hiljaisuudesta ja lataan akkuja huomisen raivareita varten. Hetken tämäkin kuitenkin vain kestää ja pakko tämäkin on käydä läpi kehityksessä, yleensä käyttäytyy hyvin ja on helppo lapsi.