Yksinäinen lapseton eronnut kaveri piinaa koko ajan, kun on joulu
Ymmärrän, että hänellä vaikeaa (ollut jo viime helmikuusta saakka, silloin siis eronnut kun miehensä löysi toisen. Ymmärrän, on rankkaa varmasti.)
Olen todella, oikeasti, tukenut ja auttanut häntä. Yötä myöten vastaillut itkuisiin puheluihinsa, lohduttanut, tsempannut, viettänyt aikaa kanssaan. Omankin jaksamiseni kustannuksella.
Eilen hän kysyi, voisiko tulla aatoksi ja joulupäiväksi meille. (!) Kieltäydyin kohteliaasti, koska TIEDÄN että hän vain itkisi koko ajan, ja minun pitäisi lohduttaa ja istua sohvalla häntä lohdutellen koko ajan. Mitenköhän oma mieheni ja lapseni tuumaisivat moisesta joulusta.. kaverini siis on monta kertaa aiemminkin tullut kylään meille, ja tosiaan itkenyt sohvalla vaikka muu perheeni läsnä. Ajatuksiaan ei saa mitenkään käännettyä muihin asioihin, vatvoo taukoamatta eroaan ja ex-miestään.
Ehkä olen sydämetön, mutta haluan ihan iloisen, rauhallisen joulun vain perheeni kesken.
No, hän "ymmärsi" asian, mutta nyt puhelimeni soi koko ajan (tänään olen puhunut hänen kanssaan jo kolme kertaa puhelimessa), ja viestiä tulee. Kertoo kuinka itkee vain ja samalla pahoittelee ettei halua pilata jouluani, että "mutta nauttikaa te ydinperheenä joulusta!".
Ja nyt laittoi taas viestiä että eikö voisi tulla vain hetkeksi huomenna kahville. Ja että minä voisin sitten joulupäivänä mennä hänen luokseen "juomaan viiniä murheeseen" yhdessä hänen kanssaan. Että enkö jo tarpeeksi ole sitten viettänyt aikaa perheeni kanssa. Hänellä kun ei kuulemma ole ketään.
Apua... laitan kohta kännykkäni kiinni...
Kommentit (27)
Kiitos kommenteista, sain rohkaisua siihen, että tosiaan voin jättää vastaamatta tai en ainakaan ole velvollinen ottamaan kaveria tänne.
Ap
Olet jo tukenut häntä paljon. Mutta jos hän on nyt juuttunut ankeisiin ajatuksiin ja saa jotain tyydytystä siitä että märehtii niitä ja saa sillä tavoin sulta myötätuntoa, niin silloin se ei oikeasti enää ole hänen auttamistaan että mahdollistaa itsesäälissä vellomisen. Jos hän loukkaantuu siitä, että et halua loputtomiin kuunnella samaa jankkausta ja romahtelua, niin älä pode syyllisyyttä.
Jäänyt jumittamaan erokriisissään, eikä oikein päästy hyväksymisvaiheeseen.
Pyhien jälkeen ohjaa kriiseihin perehtyneelle terapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Näin ratkaisukeskeisenä miehenä kutsuisin paikalle jonkun reppanan sukulaismiehen tai vaimoni reppanan sukulaisen pitämään naikkoselle seuraa ja iskemään tätä.
Tämä olis hyvä.Mullakin olis peräti kuusi pokamiestä tarjolla suvussa,kyllä neitokaiselle ottajia riittäis. Hevosen selkään vaan takasin äkkiä.
Juu, itsellä myös taustalla traumaattinen ero ja vaikka ystäviä paljon pahimmassa vaiheessa kuormitinkin, tajusin myös itse, etten voi näitä koko ajan häiritä. Jo tietoisuus ystävien olemassaolosta helpotti usein. Soitin muutaman kerran kriisipuhelimeen ja sain sieltä apua. Muuten kärvistelin yksin tuskissani tajuten, että olo vielä joskus helpottuu.
Nyt vietät siis joulun hyvällä omallatunnolla perheesi kanssa. Jos ystäväsi on ns. oikea ystävä, hän ymmärtää yskän ja lopettaa asialla painostamisen ja uhriutumisen.
Kuulostaa kylmältä, mutta jokainen on joskus tiukassa paikassa, josta pitää vaan selvitä yksin ts. käsitellä paska itse läpi. Sinun ystäväsi on nyt siinä tilanteessa ja joutuu kohtamaan kaikki tunteensa, hän ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ihminen tuossa tilanteessa ja muutkin ovat selvinneet siitä hengissä. Ammattiavun piiriin suosittelen häntä myös.
Eroa kaverista vaihtamalla numero. Osaa hän soittaa kriisipuhelimeen pahimmilla hetkillä, kun kehoitat. Hänellä on varmasti äiti vielä elossa jolle soittaa?
Eihän tuollainen onnistu. Märisee kuitenkin, joten en antaisi tulla. Kävisin itse joulun jälkeen, jos tämä ystävä vain malttaa olla häiritsemättä. Jos häiritsee niin välien katkaisu on ainoa vaihtoehto. Tiukat rajat nyt. Kumma katkeruuskib tuntuu nousseen tälle ystävälle, kun kuittailee ydinperheestä.