Oletko sinut oman ikäsi kanssa, ymmärrätkö olevasi sen ikäinen

Olen 19. Nuori mutta huomaan jo tässä iässä, että aika tuntuu menevän vuosi vuodelta nopeammin. Kohta sitä ollaan haudassa. Odotan ikävuosia 20-30 innolla.

Viimenen 15 vuotta meni liian nopeesti. Joku nopeutti aikaa prkl 44v

Olen 50 v, en ole sinut, olen henkisesti kolmekymppinen. Tosi outoa että olen yhtäkkä näin vanha.

Juuri tänään mietin että olen tismalleen sama tyyppi kuin 21-vuotiaana. M42

En ja en. En lainkaan tajua ikääni enkä sitä mihin se nuoruus meni, hieman lohduttaa se kuinka minua luullaan 30-35v ikäiseksi, varmaan siksi ettei tupakka tai auringossa kärtsääminen ole kuuluneet repertuaariini enkä pukeudu mummomaisesti (juu en myöskään teinitytön tavoin). Katselen kauhuissani esim.vanhempainiltojen naisia, en ikinä halua olla kuin he, tätejä, tanttoja, keski-ikäisiä ja jotenkin kurpahtaneita. Ovat toki keskimäärin 10v minua vanhempiakin, mutta silti *hrrrrrhpuistatus*.

Täytin juuri 43v, lapseni täyttävät ensivuonna 16v ja 18v.

Olen 27v ja vastuun ottaminen on edelleen hankalaa, tuntuu oudolta että olen esimerkiksi rikosoikeudellisessa vastuussa enkä voisi vedota siihen että en tiennyt jonkin asian olevan laitonta... En sentään koe oikeasti olevani alle 15-vuotias enkä edes harrasta mitään laittomuuksia, mutta silti tuo ajatus tuntuu hurjalta. Tai se, että teinien ja 20-vuotiaidenkin mielestä olen ihan ikäloppu aikuinen täti. Enkä taida ihan nuorelta enää näyttääkään.

Tuntuu olevan kuitenkin aika yleisiä sukupolveni tuntemuksia.

Olen viisikymppinen mutta luonteeni leikkisyys ja happamannäköiseksi rupsahtanut ulkomuoto eivät mitenkään vastaa toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

En ja en. En lainkaan tajua ikääni enkä sitä mihin se nuoruus meni, hieman lohduttaa se kuinka minua luullaan 30-35v ikäiseksi, varmaan siksi ettei tupakka tai auringossa kärtsääminen ole kuuluneet repertuaariini enkä pukeudu mummomaisesti (juu en myöskään teinitytön tavoin). Katselen kauhuissani esim.vanhempainiltojen naisia, en ikinä halua olla kuin he, tätejä, tanttoja, keski-ikäisiä ja jotenkin kurpahtaneita. Ovat toki keskimäärin 10v minua vanhempiakin, mutta silti *hrrrrrhpuistatus*.

Täytin juuri 43v, lapseni täyttävät ensivuonna 16v ja 18v.

Kuule minua luullaan myös nuoremmaksi, vaikka olen tupakoinut. Geenit ihon suhteen nääs. 

Ikä on muutenkin paljolti mielentila. Äläpä halveksi muita noin paljon.

Olen 47 ja isoisä.

t. Vaari

Koen asian ristiriitaisena,  Mua luullaan jatkuvasti 15 v nuoremmaksi mikä hämmentää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ja en. En lainkaan tajua ikääni enkä sitä mihin se nuoruus meni, hieman lohduttaa se kuinka minua luullaan 30-35v ikäiseksi, varmaan siksi ettei tupakka tai auringossa kärtsääminen ole kuuluneet repertuaariini enkä pukeudu mummomaisesti (juu en myöskään teinitytön tavoin). Katselen kauhuissani esim.vanhempainiltojen naisia, en ikinä halua olla kuin he, tätejä, tanttoja, keski-ikäisiä ja jotenkin kurpahtaneita. Ovat toki keskimäärin 10v minua vanhempiakin, mutta silti *hrrrrrhpuistatus*.

Täytin juuri 43v, lapseni täyttävät ensivuonna 16v ja 18v.

Kuule minua luullaan myös nuoremmaksi, vaikka olen tupakoinut. Geenit ihon suhteen nääs. 

Ikä on muutenkin paljolti mielentila. Äläpä halveksi muita noin paljon.

En halveksi vaan pelkään näkeväni heissä itseäni. Kun en tosiaankaan näe itseäni "niin vanhana" ja jotenkin luovuttaneena tms vaikka samaan aikaan toivonkin, että saan vanheta ja terveenä. Hirveä ristiriita.

Mitä tupakoimiseen tulee niin se on kiistämätön ja tieteellinen fakta, että tupakka ja sen sisältämät myrkyt on ihon vihollinen ja vanhentaa sitä, samoin aurinko. Ei siis ole mitään mutua tai omaa keksintöäni.

Täytin 40v ja olen liian vanha hankkimaan lapsia. En ole edes nytkään mielestäni tarpeeksi kypsä äidiksi, joten minne ne vuodet ovat menneet. Aivan kuin olisin mennyt lakkiaisten jälkeen nukkumaan ja herännyt 20 vuotta myöhemmin.

41v, enkä tunne oloani ikäisekseni, olen sutjakka ja tyttömäiseksi kutsuvat. Valmistun uuteen ammattiin yliopistosta, olen säilyttänyt leikkimielisyyteni, hassuttelun taidon sekä jonkinlaisen epäkorrektiuden asioiden suhteen, ystäväni (oman ikäiseni ja vanhemmat) ovat samanlaisia. Minut arvioidaan usein n. 35-vuotiaaksi. Toki välissä on ollut minullakin ajanjaksoja, jolloin elämä on kolhinut kovalla kädellä ja leikkisyys ollut tuolloin kaukana. Kun katson ikäisiäni, ovat monet tätiytyneet, ylipainoisia ja suorittavat elämää ns. normien mukaan. Jotenkin pettyneiltä elämään vaikuttaa osa ikäisistäni, toki poikkeuksiakin löytyy.

jollain tasolla koen edelleen käyttäytyväni kuin teini vaikka olen ihan aikainen ihminen

En. Olen 23, mutta tunnen itseni 20-vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täytin 40v ja olen liian vanha hankkimaan lapsia. .

Miten niin? Tuossa iässä on vielä täysin mahdollista. Vai onko jokin muu syy?

Olen 45 ja tunnen itseni 60 vuotiaaksi, voi kun parikymmentä vuotta menisivät nopeasti ja pääsisin eläkkeelle

Pelottavaa, että tämän tyyppiset ajatukset ovat niin monelle tuttuja. Itse olen 29 ja täytän ensi vuonna 30. Hurjalta tuntuu. Tuntuu että hetki sitten olin teini. Omia lapsia ei ole, joten siksikin on vaikeaa hahmottaa omaa vanhenemista.

Joskus pari vuotta sitten oli vauvakuumettakin, nyt sekin on kadonnut kun se merkittävä ihmissuhde loppui. Olenko yksin lopulta sitten. Sekin pelottaa.

Olen ja ymmärrän. Tunnen olevani henkisesti nuori. Mutta kun mietin elämäntilannettani, ymmärrän olevani keski-ikäinen, enkä edes haluaisi olla nuorempi. Olen saavuttanut kaiken ja paljon enemmänkin kuin kuvittelin tähän päivään mennessä saavani.

Minua on aina luultu vanhemmaksi,ilmeisesti rupsahdin nuorena.Toivon että vuoteni ovat kohta yhtä naamani kanssa.Sieluni on nuorempi kun kuoreni. Toivottavasti näin jatkossakin.

48 v.