Muita, jotka eivät tiedä ovatko älykkäitä vai eivät?
Mua on pohdituttanut monta vuotta, olenko oikeasti älykäs vai en. Olin ns. lahjakas lapsi, joka oppi lukemaan ja kirjoittamaan 4-v. ilman opetusta. Peruskoulusta pääsin 9,7 keskiarvolla. Yliopistossa kielitieteellisessä lävähti ensimmäistä kertaa kasvoille, että täällähän on paljon mua älykkäämpiä ihmisiä ja ihan tosissani sain tentteihin lukea. Nykyään en enää tiedä, miten älykäs olen. Välillä koen olevani samalla tasolla peruspirkkojen kanssa, ja joskus saan hätkähdyttäviä kehuja nopeaälyisyydestäni.
Mun mies on älykäs, mutta hänellä on välillä näitä samantyylisiä ajatuksia että onkohan sittenkin aivan tyhmä.
Ja mitä väliä tällä loppupeleissä on? En tiedä, ehkä olisi vain hyvä saada vastaus ettei tarvitsisi miettiä tai yli-/aliarvioida omaa älykkyyttään.
Kommentit (41)
Silloin kun on vielä nuori, on normaalia ettei pysty hahmottamaan omia kykyjään.
Mutta jos yliopiston käyneenä ei aikuisenakaan pysty arvioimaan omaa älykkyyttään ja osaamistaan, niin voisi sanoa suoralta kädeltä ettet ole kovinkaan älykäs sanan tavanomaisessa merkityksessä.
Olen yllättynyt että biposta puhutaan näinkin positiiviseen sävyyn tai vähintäänkin asiallisesti. Tuli uutta tietoa minullekin. Minä olen aina bipona nimenomaan ajatellut että tämä on eräänlainen erityisherkkyyden muoto. Että jokin palikka aivoissa toimii vähän liiankin hyvin aiheuttaen sitä intensiivisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt että biposta puhutaan näinkin positiiviseen sävyyn tai vähintäänkin asiallisesti. Tuli uutta tietoa minullekin. Minä olen aina bipona nimenomaan ajatellut että tämä on eräänlainen erityisherkkyyden muoto. Että jokin palikka aivoissa toimii vähän liiankin hyvin aiheuttaen sitä intensiivisyyttä.
Niinhän se onkin herkkyys ensisijaisesti ja sitten vasta sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden todella älykkään henkilön jonka tarina on surullinen. Koulut, lukiot ja yliopisto olivat helppja hänelle. Sitten kun elämä heitti kuperkeikkaa ja olisi pitänyt ihan oikeasti tehdä asioita (heiluttaa muitakin lihaksia kuin aivoja) niin mies ei siihen kyvennyt/halunnut/pystynyt/jaksanut ja masentui kaiken työn ja yrittämisen alle. Nykyisin on sellainen puhokas ja yhteiskunnan elätti. Hän ei ollut nuoruudessaan oppinut että asioiden eteen pitää tehdä töitä kun oli kaiken alkumenestyksen saanut helpolla.
Itse et vaikuta kovin älykkäältä, alistaessasi ihmisen elämäntarinan omalle, sanoisinko köyhälle narraatiollesi.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun on vielä nuori, on normaalia ettei pysty hahmottamaan omia kykyjään.
Mutta jos yliopiston käyneenä ei aikuisenakaan pysty arvioimaan omaa älykkyyttään ja osaamistaan, niin voisi sanoa suoralta kädeltä ettet ole kovinkaan älykäs sanan tavanomaisessa merkityksessä.
Miten yliopiston käynyt aikuinen osaisi paremmin arvoida omaa älykkyyttään kuin esimerkiksi raksaduunari? Olisi omituista grandiositeettiä ajatella olevansa älykäs, koska on akateemisesti koulutettu. Joo, yliopistoihin tuskin imbesillit pääsevät, mutta vaatii koulutus pään lisäksi perslihaksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun on vielä nuori, on normaalia ettei pysty hahmottamaan omia kykyjään.
Mutta jos yliopiston käyneenä ei aikuisenakaan pysty arvioimaan omaa älykkyyttään ja osaamistaan, niin voisi sanoa suoralta kädeltä ettet ole kovinkaan älykäs sanan tavanomaisessa merkityksessä.
Miten yliopiston käynyt aikuinen osaisi paremmin arvoida omaa älykkyyttään kuin esimerkiksi raksaduunari? Olisi omituista grandiositeettiä ajatella olevansa älykäs, koska on akateemisesti koulutettu. Joo, yliopistoihin tuskin imbesillit pääsevät, mutta vaatii koulutus pään lisäksi perslihaksia.
Johtuisko vaikka siitä, että yliopisto tähtää kriittiseen ajatteluun. Amis käytännönläheiseen lähestymistapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun on vielä nuori, on normaalia ettei pysty hahmottamaan omia kykyjään.
Mutta jos yliopiston käyneenä ei aikuisenakaan pysty arvioimaan omaa älykkyyttään ja osaamistaan, niin voisi sanoa suoralta kädeltä ettet ole kovinkaan älykäs sanan tavanomaisessa merkityksessä.
Miten yliopiston käynyt aikuinen osaisi paremmin arvoida omaa älykkyyttään kuin esimerkiksi raksaduunari? Olisi omituista grandiositeettiä ajatella olevansa älykäs, koska on akateemisesti koulutettu. Joo, yliopistoihin tuskin imbesillit pääsevät, mutta vaatii koulutus pään lisäksi perslihaksia.
Johtuisko vaikka siitä, että yliopisto tähtää kriittiseen ajatteluun. Amis käytännönläheiseen lähestymistapaan.
Eli yliopiston käynyt voi suhtautua kriittisesti myös omaan älykkyyteensä.
Mulla on usein häpeä ja morkkis siitä, että olen enemmänkin hassu kuin älykäs. Vaikka joskus olen saanut palautetta että olisin muka älykäs... Kohtuullisen viisaana pidän kyllä itseäni, siis vain kohtuullisen. Ja jos pitäis valita että olenko mielummin viisas vai älykäs, niin arvostankin kyllä viisautta korkeammalle. Jotkut hyvinkin yksinkertaiset ihmiset voivat olla varsin viisaita puheissaan ja teoissaan, olematta siis kuitenkaan älyllisellä tavalla analyyttisiä, kyseenalaistavia, tiedon janoisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun on vielä nuori, on normaalia ettei pysty hahmottamaan omia kykyjään.
Mutta jos yliopiston käyneenä ei aikuisenakaan pysty arvioimaan omaa älykkyyttään ja osaamistaan, niin voisi sanoa suoralta kädeltä ettet ole kovinkaan älykäs sanan tavanomaisessa merkityksessä.
Miten yliopiston käynyt aikuinen osaisi paremmin arvoida omaa älykkyyttään kuin esimerkiksi raksaduunari? Olisi omituista grandiositeettiä ajatella olevansa älykäs, koska on akateemisesti koulutettu. Joo, yliopistoihin tuskin imbesillit pääsevät, mutta vaatii koulutus pään lisäksi perslihaksia.
No kyllähän elämänkokemus yleensä lisää mahdollisuuksia vertailla älykkyyttään muihin ja tuo kokemuksia, joista selviää älyllään tai ei. Aikuinen ihminen on kykenevä nimenomaan introspektioon.
Yliopistossa sitä älykkyyttä tulee arvioitua ihan käytännössä ei pelkästään sen kautta että suorituksiasi arvioidaan vaan myös koska joudut tekemään sitä aivotyötä ja kehittymään siinä. Lisäksi opiskellessa kehittää myös älyään sitä kautta että havainnoi omaa oppimistaan ja kehittää oppimistaktiikoita. Yliopistoissa itsearviointia tehdään myös osana opintoja varsinkin korkeammalla tasolla, ja tietenkin sun suorituksia myös arvioidaan lehtorien ja professorien sekä ohjaajiesi toimesta. Joten akateemisten opintojen luonteen takia saa paljon tietoa omista kyvyistään ja on myös tekemisissä aivotyötä tekevien kanssa.
Raksaduunarin työ ei välttämättä aseta samanlaisia älyllisiä haasteita eikä introspektion vaatimuksia. Työtä arvioidaan taidon ja tulosten mukaan, muttei niinkään älyn perusteella. Hänen pitäisi osallistua johonkin älylliseen suoritukseen harrastuksena, esimerkiksi shakinpeluuseen, että hänellä olisi mahdollisuus vertailla älyään muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on usein häpeä ja morkkis siitä, että olen enemmänkin hassu kuin älykäs. Vaikka joskus olen saanut palautetta että olisin muka älykäs... Kohtuullisen viisaana pidän kyllä itseäni, siis vain kohtuullisen. Ja jos pitäis valita että olenko mielummin viisas vai älykäs, niin arvostankin kyllä viisautta korkeammalle. Jotkut hyvinkin yksinkertaiset ihmiset voivat olla varsin viisaita puheissaan ja teoissaan, olematta siis kuitenkaan älyllisellä tavalla analyyttisiä, kyseenalaistavia, tiedon janoisia...
Niinpä, ollapa vanha ja viisas. Kaikki vanhat kun eivät ole ihan viisaita.
Älykkyys on enemmänkin työväline, apukeino saavuttaa tiettyjä asioita. Viisaus on henkinen tila, johon harva pääsee.
Minua osa kehuu suoraan älykkääksi (lääkärit, insinöörit ja arkkitehdit) ja osa pitää puolestaan yksinkertaisena tollukkana (sosionomit, sairaanhoitajat ja monet perinteisten miehisten ammattien harjoittajat) eli mitä tästä pitäisi oikein ajatella?
Viihdyn omissa nahoissani enkä juurikaan pohdi olenko älykäs vaiko vähemmän älykäs. Olen kyllä huomannut, että pohdiskelen mielessäni paljon näkemääni ja lukemaani. Joskus ihmiset eivät ymmärrä mitä tarkoitan ja joudun vääntämään asian rautalangasta. Se selvästi ärsyttää ihmisiä. Siksi valikoin nykyään kenelle alan selittämään arkiasioita mutkikkaampia asioita.
Moni tuntematon tuomitsee minut ulkonäön perusteella juntiksi koska minulla ovat pyöreät posket, siansilmät ja töpselikärsä. Olen todella vaaleakarvainen ja ripset tai kulmakarvat eivät näy jollen sitten värjää tai meikkaa niitä. Rumana naisena minulla ei ole sellaista luksusta, että voisin valikoida vaatteita koska tämän näköisille ei suunnitella vaatteita koska ei ole mitään korostettavaa. Siksi kuljen pitkälti klassisissa perusvaatteissa, jotka ovat mieluiten luonnonkuitua. Tiedän tuokin, että luonnonkuidut ovat usein ryppyisemmän näköisiä kuin tekokuidut. Ihoni on nin herkkä etten kestä sitä, että tekokuidut hautovat ihoani. Kotiin päästyäni otan aina rintsikat pois päältä ja vaihdan lökövaatteisiin.
Muuten ihmisten suhtautuminen ei vaikuta elämääni mutta rehellisesti sanottuna välillä on todella loukkaavaa jos joku asiakaspalvelija kuvittelee minun olevan jostain maaseudun perämetsästä kotoisin ja alkaa väkisin vääntämään minulle jotain murretta ilmeisesti saadakseen paremman kontaktin minuun. Se on merkillistä niissä tapauksissa kun olen jonossa ollessani kuullut saman asiakaspalvelijan puhuvan yleiskieltä edellisen asiakkaan kanssa.
Koulut ja opiskelut menivät helposti ja ponnistelematta. En ole ikinä lukenut yhteenkään kokeeseen tai tenttiin. Monesti muusta lukemistani on ollut minulle hyötyä tenttitilanteissa.
Sanon aika usein, että mulla on älliä vain sen verran, että tunnistan älykkään ihmisen, kun sellaisen kohtaan - ja tajuan, etten itse kuulu noihin älykkäisiin. Siinä se. Vähän haikeaksi välillä vetää, mutta onneksi seurani ei kaikkia älykkäitä häiritse.
Niin, mitä väliä sillä oikeastaan on? Jos haluat virallisen tuloksen mene Mensan testiin. Tämä testi ei kuitenkaan mittaa kaikkia älykkyyden lajeja eikä älykkyys välttämättä tarkoita sitä että pärjäsit elämässä erityisen hyvin - joskaan et huonostikaan. Tunnen noin 30 mensalaista eikä heistä kenestäkään loista mikään erityinen fiksuus, osaa veikkaisin jopa heikkolahjaisiksi. Itseäni veikkaisin jotain 120-130 pisteiseksi. Kaverini jolla on törkeän kovat viralliset äö-pisteet on sosiaalisesti täysin sokea.
Luin jostain (anteeksi viitteen puuttuminen) että suurin osa ihmisistä luulee olevansa keskimääräistä älykkäämpiä. Jokin toinen tutkimus tiesi kertoa, että selkeästi keskiarvoa vähemmän älykkäät arvioivat älykkyytensä yläkanttiin. Tämän näkee kun katsoo esimerkiksi iltalehtien kommenttiosioita;).
Niin, sehän tässä maailmassa onkin aina mättänyt, kun tyhmät luulee olevansa fiksut ja fiksut tyhmiä.
PS:ÄO....
En ajattele koko asiaa, en omaa enkä toisten älykkyyttä. Jostakin ihmisestä saattaa tulla mieleen, että alisuoriutuu, olisi ehkä ollut rahkeita enempään. Elämä on täynnä haasteita, ja jos tämän sivuston älymystö olisi sitä, mitä sanovat olevansa, he olisivat muualla kuin vauva piste fi -palstalla miettimässä älyään, eikö? :D
”Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu”, on joku joskus sanonut. Älykkyys voisi näin ollen olla hyödyllinen ominaisuus, mutta viisaus suurin.
Ihmisistä puolet on keskimääräistä tyhmempiä.
Ai mistäkö minä sen tiedän? No nyt tiedän ainakin sen, kumpaan ryhmään kysyjä kuuluu.
Mää en olee älykääs mutta pyrin totuudenmukaiisuteeen ja oikeudenmukaisuuteeen.
Vierailija kirjoitti:
Mää en olee älykääs mutta pyrin totuudenmukaiisuteeen ja oikeudenmukaisuuteeen.
Musta toi onkin kaikkein tärkein juttu. Kaltaisiasi tarvitaan!
Tunnen yhden todella älykkään henkilön jonka tarina on surullinen. Koulut, lukiot ja yliopisto olivat helppja hänelle. Sitten kun elämä heitti kuperkeikkaa ja olisi pitänyt ihan oikeasti tehdä asioita (heiluttaa muitakin lihaksia kuin aivoja) niin mies ei siihen kyvennyt/halunnut/pystynyt/jaksanut ja masentui kaiken työn ja yrittämisen alle. Nykyisin on sellainen puhokas ja yhteiskunnan elätti. Hän ei ollut nuoruudessaan oppinut että asioiden eteen pitää tehdä töitä kun oli kaiken alkumenestyksen saanut helpolla.