Lue keskustelun säännöt.
Olisitko mielummin huippukaunis vai huippuälykäs?
23.12.2018 |
Huippukauneuden huono puoli voi olla ei-haluttu huomio ja se, että kauneuteesi kiinnitetään eniten huomiota jolloin muut hyvät ominaisuutesi jäävät varjoon.
Huippuälykkyyden huono puoli voi olla se, että ajattelet niin laajasti/syvällisesti että masennut, lisäksi vaikeaa löytää ihmisiä jotka ovat "samalla aallonpituudella".
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huippukaunis, vitutus on syvä kun sitä ominaisuutta ei ole.
Jos huippukauneuteen sisältyy normaali äly, niin sitten se.
Huippuälykäs, opiskelisin itselleni loistavan hyväpalkkaisen duunin ja sitten muokkaisin itseni huippukauniiksi:D sitten olis molemmat haha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykäs. Kauneudella ei tee mitään.
Älykäs. Voisi keksiä jotakin ihmiskunnalle arvokasta. Kauneus on turhanpäiväinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippukaunis. Olen Mensan testin mukaan erittäin älykäs ja olen elänyt hyvin onnettoman elämän. En näe älykkyydestäni juurikaan käytännön hyötyä, esim. työhöni riittäisi keskivertoälykkyyskin vaikka kyseessä on akateemisen koulutuksen vaativa asiantuntijatyö. Ja sellaisilla joiden ÄO ei ole kovin poikkeava keskiverrosta, tuntuu olevan sosiaalisesti paljon helpompaa kuin muilla. Itse olen aina ollut jotenkin vieroksuttu, pelättykin, ja parittomaksi olen jäänyt kun ei kukaan mies halua kaltaistani outolintua.
Vierailija kirjoitti:
Huippukaunis. Olen Mensan testin mukaan erittäin älykäs ja olen elänyt hyvin onnettoman elämän. En näe älykkyydestäni juurikaan käytännön hyötyä, esim. työhöni riittäisi keskivertoälykkyyskin vaikka kyseessä on akateemisen koulutuksen vaativa asiantuntijatyö. Ja sellaisilla joiden ÄO ei ole kovin poikkeava keskiverrosta, tuntuu olevan sosiaalisesti paljon helpompaa kuin muilla. Itse olen aina ollut jotenkin vieroksuttu, pelättykin, ja parittomaksi olen jäänyt kun ei kukaan mies halua kaltaistani outolintua.
Toisaalta monia kauniita ihmisiä käytetään hyväksi tai heistä ei haluta muuta kuin tyydytystä omille itsekkäille himoille. Tuskin haluat sellaisia ihmisiä lähellesi, vaikka saisitkin pinnallista suosiota olemalla huippukaunis.
Itse lämpenen älykkäille ihmisille, koska heidän kanssaan voi keskustella rakentavasti ja heillä on noin muutenkin paljon annettavaa. Kahden älykkään ihmisen ystävyys/rakkaus on kauniimpi ajatus kuin kahden putkiaivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippukaunis. Olen Mensan testin mukaan erittäin älykäs ja olen elänyt hyvin onnettoman elämän. En näe älykkyydestäni juurikaan käytännön hyötyä, esim. työhöni riittäisi keskivertoälykkyyskin vaikka kyseessä on akateemisen koulutuksen vaativa asiantuntijatyö. Ja sellaisilla joiden ÄO ei ole kovin poikkeava keskiverrosta, tuntuu olevan sosiaalisesti paljon helpompaa kuin muilla. Itse olen aina ollut jotenkin vieroksuttu, pelättykin, ja parittomaksi olen jäänyt kun ei kukaan mies halua kaltaistani outolintua.
Toisaalta monia kauniita ihmisiä käytetään hyväksi tai heistä ei haluta muuta kuin tyydytystä omille itsekkäille himoille. Tuskin haluat sellaisia ihmisiä lähellesi, vaikka saisitkin pinnallista suosiota olemalla huippukaunis.
Itse lämpenen älykkäille ihmisille, koska heidän kanssaan voi keskustella rakentavasti ja heillä on noin muutenkin paljon annettavaa. Kahden älykkään ihmisen ystävyys/rakkaus on kauniimpi ajatus kuin kahden putkiaivon.
Eipä sitä tarvitse hyväksyä sellaista seuraa.
Olisin mieluummin huippukaunis.
En ole mikään Mensan jäsen, mutta tiedän paljon asioista ja maalaisjärki pelaa. Lisäksi on taipumusta pohtia asioita liikaa.
Minusta vanha sanonta "tieto lisää tuskaa" pitää paikkansa. Ahdistaa nytkin maailma ja elämä kun alkaa ajattelemaan, huippuälykkäänä varmasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippukaunis. Olen Mensan testin mukaan erittäin älykäs ja olen elänyt hyvin onnettoman elämän. En näe älykkyydestäni juurikaan käytännön hyötyä, esim. työhöni riittäisi keskivertoälykkyyskin vaikka kyseessä on akateemisen koulutuksen vaativa asiantuntijatyö. Ja sellaisilla joiden ÄO ei ole kovin poikkeava keskiverrosta, tuntuu olevan sosiaalisesti paljon helpompaa kuin muilla. Itse olen aina ollut jotenkin vieroksuttu, pelättykin, ja parittomaksi olen jäänyt kun ei kukaan mies halua kaltaistani outolintua.
Toisaalta monia kauniita ihmisiä käytetään hyväksi tai heistä ei haluta muuta kuin tyydytystä omille itsekkäille himoille. Tuskin haluat sellaisia ihmisiä lähellesi, vaikka saisitkin pinnallista suosiota olemalla huippukaunis.
Itse lämpenen älykkäille ihmisille, koska heidän kanssaan voi keskustella rakentavasti ja heillä on noin muutenkin paljon annettavaa. Kahden älykkään ihmisen ystävyys/rakkaus on kauniimpi ajatus kuin kahden putkiaivon.
Eipä sitä tarvitse hyväksyä sellaista seuraa.
Onneksi ei. Mutta älykkäällä on todennäköisemmin suurempi kyky huomata, kun häntä manipuloidaan, tyhmempi ihminen ei kyseenalaista ihmisten tarkoitusperiä.
Älykkäistä sanotaan että ovat sosiaalisesti lahjattomia, mitenköhän paikkansapitävä väite? Itse tunnen erään tosi tasokkaan henkilön joka on myös tarkkanäköinen... Loistava ihmistuntija, ei voi muuta kuin hattua nostaa.
Vierailija kirjoitti:
Huippukaunis. Olen Mensan testin mukaan erittäin älykäs ja olen elänyt hyvin onnettoman elämän. En näe älykkyydestäni juurikaan käytännön hyötyä, esim. työhöni riittäisi keskivertoälykkyyskin vaikka kyseessä on akateemisen koulutuksen vaativa asiantuntijatyö. Ja sellaisilla joiden ÄO ei ole kovin poikkeava keskiverrosta, tuntuu olevan sosiaalisesti paljon helpompaa kuin muilla. Itse olen aina ollut jotenkin vieroksuttu, pelättykin, ja parittomaksi olen jäänyt kun ei kukaan mies halua kaltaistani outolintua.
Mikäs sun äo on, kun ihan erittäin älykäs Mensankin mittapuulla olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykäs. En tarvitse kauneutta mihinkään.
Mieluummin huippuälykäs. Olen aina ollut ns. huippukaunis ja siitä ei ole ollut mitään mielekästä etua itselleni! Työelämä pskaa: aina työkaverit syrjii ja kiusaa. Ei-toivottua huomiota miehiltä kaikkialla vaikka säkkiin pukeutuis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippukaunis. Olen Mensan testin mukaan erittäin älykäs ja olen elänyt hyvin onnettoman elämän. En näe älykkyydestäni juurikaan käytännön hyötyä, esim. työhöni riittäisi keskivertoälykkyyskin vaikka kyseessä on akateemisen koulutuksen vaativa asiantuntijatyö. Ja sellaisilla joiden ÄO ei ole kovin poikkeava keskiverrosta, tuntuu olevan sosiaalisesti paljon helpompaa kuin muilla. Itse olen aina ollut jotenkin vieroksuttu, pelättykin, ja parittomaksi olen jäänyt kun ei kukaan mies halua kaltaistani outolintua.
Mikäs sun äo on, kun ihan erittäin älykäs Mensankin mittapuulla olet?
Tarkasti ei tiedä, koska silloin kun kävin testissä (en tiedä onko nykyisin vielä näin), kun ÄO oli yli 135, tulokseksi tuli aina "vähintään 135", joka siis on minun tulokseni. Psykologilla suositeltiin teettämään tarkempi testaus jos älykkyyden haluaisi tarkemmin selvittää, mutta ei ole tullut teetettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippukaunis. Olen Mensan testin mukaan erittäin älykäs ja olen elänyt hyvin onnettoman elämän. En näe älykkyydestäni juurikaan käytännön hyötyä, esim. työhöni riittäisi keskivertoälykkyyskin vaikka kyseessä on akateemisen koulutuksen vaativa asiantuntijatyö. Ja sellaisilla joiden ÄO ei ole kovin poikkeava keskiverrosta, tuntuu olevan sosiaalisesti paljon helpompaa kuin muilla. Itse olen aina ollut jotenkin vieroksuttu, pelättykin, ja parittomaksi olen jäänyt kun ei kukaan mies halua kaltaistani outolintua.
Toisaalta monia kauniita ihmisiä käytetään hyväksi tai heistä ei haluta muuta kuin tyydytystä omille itsekkäille himoille. Tuskin haluat sellaisia ihmisiä lähellesi, vaikka saisitkin pinnallista suosiota olemalla huippukaunis.
Itse lämpenen älykkäille ihmisille, koska heidän kanssaan voi keskustella rakentavasti ja heillä on noin muutenkin paljon annettavaa. Kahden älykkään ihmisen ystävyys/rakkaus on kauniimpi ajatus kuin kahden putkiaivon.
Totta, ehkä se on vähän "siitä puhe mistä puute" asia. Eli koska en ole saanut oikein koskaan minkäänlaista seuraa, koulussa jo olin kiusattu, kukaan ei ole huolinut minua parisuhteeseen jne, niin välilä tuntuu että mikä tahansa seura olisi hyvä, vaikka sitten vähemmän vilpitönkin, sellainen joka tykkäisi minusta vain ulkonäön takia. Toisaalta jso olisin sitten sellaisessa tilanteessa jossa minua ei kohdattaisi ihmisenä kuin hyvin pinnallisella tasolla, todennäköisesti en tosiasiassa pitäisi siitä ollenkaan. Mutta: entä jos olisin vähemmän älykäs, ehkä silloin asia ei haittaisi?
Olen jo kumpaakin. (Alapeukkuja satelee)
Toisaalta pieni tyhmennys olisi toisinaan kiva, että löytyisin enemmän "kaltaistani" seuraa. Mutta oma sisäinen maailma on myös niin rikas että en tohtisi siitä luopua. Kaunis olen tottunut olemaan ja sen katoavaisuus kyllä harmittaa, oon alkanu jo vähän rupsahtaa. Kauneus on kyllä tuonut mukanaan epätoivottujakin asioita.
Mutta älykkyys ei katoa. Olen siis mielummin huippuälykäs.
Huippukaunis. Elämä ei tunnu niin raskaalta kun on vähän tyhmempi.