Kohdunsuu auki 5cm, mutta kanava pitkä ja takana..
Uudelleensynnyttäjillähän kohdunsuu voi aueta useampia senttejä, ennekuin kanava häviää. Huolestuttaa tässä kovinkin se, että kun on jo noin paljon auki, niin lähteekö synnytys etenemään nopsaan. Kävin yhden turhan reissun jo supistelujen takia synnärillä. Hermot on kireällä, kun koko ajan saa miettiä, että millon ja onkohannämä nyt niitä jne... Luulisin, että ne " oikeat" supparit on sitten ihan erilaisia. Matkaakin kun on synnärille ihan tarpeeksi. Pelottaa, että en kerkiä sairaalaan asti jne... edellinen synnytys kesti 3 tuntia. Silloin kerkesin sairaalaan, mutta kipulääkkeet sain unohtaa ihan täysin. Onko kellä kokemuksia tällaisesta? Olisi ihan mukava, että joku sais minun mieltä rauhoitettua ees vähän. Kaikki tuttavat on ihan ihmeissään, että miten sinut on kotiin päästetty laitokselta jne... kun on 5cm kohdunsuu auki. Lisää vain itseä hermostuttaa nuo ihmettelyt.
Mutta olisin tarkalleen viikon ollu jo sairaalassa, jos sinne olisin jääny sillä turhalla reisulla. Supisteluja on, välillä kipeitä ja välillä ei niin kipeitä. Viime yön sain nukkua hyvin, toissa yönä taas valvoskelin pari tuntia ja laskin suppareiden välejä. Ja mietin, että lähdenkö vai enkö. Turhaampa olisin lähtenyt. Tässä vielä kokonaisena istun. Huomenna on siis se maaginen laskettu päivä ja tämä on neljäs synnytys.
Olisin kiitollinen jos saisin joltakin jotain kommenttia asiasta.
Kommentit (8)
minulla ei ole antaa sinulle tietoa eikä vielä ihan kokemusta, mutta tuli tunne, että muistutan sinua rauhoittumaan ja luottamaan omaan intuitioosi. Ja toki puhu asiasta synnärin kätilön kanssa. Tuollainen ressi ja pelko itsellä pidettynä ei ole hyvästä sinulle eikä vauvalle joka tuntee ja aistii huolesi. Iso Enkeli turvaksesi:) varmsti saat Lahjasi turvallisena sykkyyn ihmettelemään:)
Minulla oli ensimmäisen raskauden aikana maha sekaisin yön, aamulla soitin terveydenhoitajalle ja tarkistivat asian 4 cm auki. Minkäänlaisia supistuksia ei ollut, mutta synnärille pistivät menemään. Iltaan sielä meni ennen ku alko tapahtua ja kalvojen puhkaisu edistivät synnytystä.
Toinen synnytyksen aikaan tuli supistukset ja tiesi milloin pitää mennä. Kolmannen aikana oli taas sama ongelma kuin ekan, maha oli sekasin ei supistuksia. Käskivät kuitenkin käydä synnärillä ( olen myös nopea synnyttäjä 3-4 tuntia synnytys) mennessä mahaa vähän kipristi ja kun tarkistettiin oli 7 cm auki. Sisätutkimuksen jälkeen alkoivat sitten supistuksetkin. Nyt odotan neljättä, joulukuussa la. Ja vaikka kolme synnytystä on takana niin luulen että joudun taas soittelee synnärille, että pitäiskö lähteä tulemaan. Sitä on kyllä niin vaikea tietää millon lähteä, varsinkin kun ei supistele ku vasta lopussa ja paikat saattaa olla jo paljon auki. No mutta eiköhän se siitä. Koitahan pärjäillä ja toivottavasti ne jo ottavat sinut sinne synnärille. Tsemppiä :)
Kyllä ne paljolti ne paineet tulee ulkopuolisilta. Kauhistelut ym.. Kävin tarkistuksessa tänään synnärillä, kun on noita suppareita ollu. kanava oli lyhentynyt 1,5senttiin ja suu 5cm auki edelleen. Olisinhan minä sinne saanut jäädä, mutta kätilökin sanoi, että voi mennä päiviä vielä. Kanava kun oli " jämäkkä" kuulemma ja vauvakaan ei kunnolla laskeutunut. Teki kuitenkin sisätutkimuksen vähän " kovakouraisemmin" . Saas nähä antaako se tulta. Täytyy luottaa omaan vaistoon. Kyllä sen varmasti sitten tuntee, kun on aika. Ja en kuitenkaan ole kalvojen puhkaisun kannalla, kun sitten voit tulla niitä virhetarjontoja. Rauhallisempi mieli kuitenkin nyt, kun sain kätilön kanssa jutella. Tietty todennäköisempää on, että jos olisin jääny synnärille odottamaan, niin ehtisin paremmin saamaan kipulääkkeen. Haikailisin sen intratekaalin suhteen. Mutta täällä kotona, kun käynnistyy, niin tietty voi olla, että kerkee aueta ns. liikaa, että puudutteet saa unohtaa. Mutta kuten sanoin, mieli on rauhallisempi. Tuonne kohdunsuulle vain juimii välillä ilkeästi se sisätutkimus.
Täyttyy painua pikku neidin kanssa saunomaan ja kätilö kehoitti niitä vanhoja poppaskonsteja kokeilemaan. Isännällä tietty silmä kirkastui, mutta mulla kun ei päällimmäisenä ole ollut mielessä :o)
Voi miten lähellä sulla on jo vauvan syliin saaminen! Ja hyvin sulla on kyllä tuo kohdunsuu jo auennut, vaikka tänäänkös sulla oli " vasta" LA.
Voisin kertoa omat kokemukseni kuopuksen synnytyksestä. Mulla oli yliaikaiskontrolli rv 42+0. Kohdunsuu oli 3 cm auki ja kanavaa jäljellä 1-2 cm. Lääkäri soitti synnärille, että voisko tulla käynnistykseen. Sanoivat, että on aika täyttä, että jos vois seuraavana aamuna tulla. No, sitten lähdettiin kaupungille asioille ja mulla alkoi sattua tosi ikävästi. Sanoin miehelle, että mitä järkeä on lähteä 30 km:n päähän kotiin, kun niin kipeästi sattuu. Soitin synnärille ja käskivät tulla sinne. Säännöllisiä supistuksia tuli koko iltapäivän ja illan, kohdunsuu aukesi 5 senttiin, mutta siihen ne supistukset loppui (ihan omillani olin siis siinä mielessä, että kivunlievitystä en pyytänyt eikä sitä tarjottu eikä myöskään oksitosiinia annettu, vaan omat supistukset sai tehdä rauhassa työtään, mutta loppuivat sitten kesken). Koska kello oli jo 10, käynnistys päätettiin tehdä seuraavana aamuna kuten aiempi suunnitelma oli. Nukuttiin sitten miehen kanssa siellä synnytyssalissa ja aamulla aamiaisen jälkeen puhkaistiin kalvot. Noin tunti meni ennen kuin supistukset alkoi. Supistusten alkamishetkestä kaikki oli 1,5 tunnissa ohi. Kätilöt eivät halunneet antaa mulle kivunlievitystä, kun sanoivat, että voivat häiritä supistuksia. Ihan hyvin pärjäsin ilokaasulla ja tietysti, kun kaikki sujui niin nopeasti, niin ei tarvinnut pitkään kärvistellä. Ponnistusvaihe kesti 2 min. Minun mielestä vauva tuli oikeastaan syöksymällä ulos, koska tunsin, että nyt se vauva tulee ja siinä ei kyllä pystynyt estämään sitä vauvan syntymää, ponnistimpa tai en.
Eli mulla tosiaan kesti 1,5 tuntia tuosta, kun kohdunsuu oli 5 cm auki, mutta käynnistelyssä tarvittiin siis apuja. Sullakin on kyllä varmasti odotettavissa nopea synnytys. Voithan yrittää lohduttautua sillä, että vaikka et ehtisi saada kivunlievitystä, niin ainakin kaikki on nopeasti ohi. Pääasia, että ehtisit kuitenkin sairaalaan.
Tsemppiä sulle tosi paljon! Aika stressaavaahan se on odottaa sitä oikeaa hetkeä ja miettiä, että onko se nyt vai eikö sittenkään.
Iltapuuhat kutsuu, pakko mennä. Ilmoittelehan sitten vauvauutisia :-).
neronja rv 23+6 (mullakin jo näinkin paljon viikkoja :-)
Siis sen turhan reissun tein sillon lauantaina, ja heti seuraavana yönä tuli lähtö. Kätilön " kovakouraisuus" taisi auttaa. Supparit olivat säännöllisiä vasta sen jälkeen kun mies soitti ambulanssin(klo 3 aamuyöstä). Vielä siinä vaiheessa en ollut varma, että oliko nämä nyt niitä. Ambulanssissa rupesivat tulemaan kivuliana ja säännöllisinä. 4-5min oli väliä. Prinsessamme syntyi kuitenkin vasta 10.24. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan reilun 7 tuntia. Ehdin siis synnärille ja sain intratekaali puudutteen, joka kesti ponnistusvaiheeseen asti. Supistuskivut alkoivat siinä vaiheessa tuntua. Mutta 4min ponnistusvaiheen jälkeen nekin kivut loppuivat. Ja synnytin muuten jakkaralla. Suosittelen lämpimästi :O)
Eli mitä tästä opimme? Että Jokainen synnytys on omanlaisensa ja ei pidä turhaan murehtia etukäteen, että miten se menee.
S@ga & äitienpäivä lahja 2vrk
Eli lämpimät onnittelut ihanaakin ihanemmasta äitienpäivälahjasta :´-).
neronja
Kiitos :o) laitoin sulle sp:täkin asiaan liittyen
Siis sekin huolettaa, että älyänhän minä lähteä ajoissa tms... tuntuu vähän hölmöltä tällaista pähkäillä, kun tuntuu, että pitäis jo tietää, kun neljättä meen tekemään :o(