Lue keskustelun säännöt.
Mulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus. Mitä haluat kysyä?
23.12.2018 |
" Potilas täyttänyt Scid II, missä esiin pakko-oireista persoonallisuutta, passiivis-vihamielisiä pers.piirteitä, depressiivisiä piirteitä, epäluuloisia piirteitä, narsistisia piirteitä, epävakaita ja epäsosiaalisia piirteitä. "
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Eli olet se, joka polkee kilttejä jalkoihinsa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Et vaan osaa.
Mä olen hyvinkin ystävällinen ja reilu eikä kukaan edes yritä kyykyttää mua. Jos joku sun kaltainen edes yrittää, mä näytän sille paikan hyvin selkeästi. Mun seurassa kukaan ei ole kenenkään yläpuolella. Eikä alapuolella.
Mulla on tosi paljon tässä asiassa samanhenkisiä kavereita ja ystäviä joiden kanssa meillä on terve ja tasavertainen suhde. Kukaan ei pomota ketään ja jos joku edes yrittää, eipä näy kutsua seuraan tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Eli olet se, joka polkee kilttejä jalkoihinsa :(
En pyri ketään polkemaan tahallani jalkoihini, en ole enää kiusaaja. Poljen ainoastaan silloin kun koen vääryyttä ja kyllä mua kieltämättä ihmetyttää sellaset ihmiset jotka ei osaa aikuisena edes puolustaa sanallisesti itseään! Pitäis vähän reipastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Eli olet se, joka polkee kilttejä jalkoihinsa :(
Juuri siksi hän ei pysty ymmärtämään että joku muu ei polje. Hän on itse se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Eli olet se, joka polkee kilttejä jalkoihinsa :(
En pyri ketään polkemaan tahallani jalkoihini, en ole enää kiusaaja. Poljen ainoastaan silloin kun koen vääryyttä ja kyllä mua kieltämättä ihmetyttää sellaset ihmiset jotka ei osaa aikuisena edes puolustaa sanallisesti itseään! Pitäis vähän reipastua.
Kunnon energiasyöppö siellä. Just sun kaltaiset on rasittavan raskaita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Eli olet se, joka polkee kilttejä jalkoihinsa :(
En pyri ketään polkemaan tahallani jalkoihini, en ole enää kiusaaja. Poljen ainoastaan silloin kun koen vääryyttä ja kyllä mua kieltämättä ihmetyttää sellaset ihmiset jotka ei osaa aikuisena edes puolustaa sanallisesti itseään! Pitäis vähän reipastua.
Ai, että saisit syyn haukkua, uhkailla ja räyhätä? Sehän siitä seuraa, jos sulle yrittää sanoa vastaan.
Oletko niitä ihmisiä jotka luulee että se ”voittaa” kun saa viimeisen sanan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Et vaan osaa.
Mä olen hyvinkin ystävällinen ja reilu eikä kukaan edes yritä kyykyttää mua. Jos joku sun kaltainen edes yrittää, mä näytän sille paikan hyvin selkeästi. Mun seurassa kukaan ei ole kenenkään yläpuolella. Eikä alapuolella.
Mulla on tosi paljon tässä asiassa samanhenkisiä kavereita ja ystäviä joiden kanssa meillä on terve ja tasavertainen suhde. Kukaan ei pomota ketään ja jos joku edes yrittää, eipä näy kutsua seuraan tulevaisuudessa.
No ei mua haittaa jos sä et pidä minusta ihmisenä, mä vaan oon dominoiva luonne. :D se on sun menetys jos et näe niitä hyviä puolia myös minussa eli ystävällinen, empaattinen, avoin, puolustava, hauska, luotettava, rehti... Jokaisessa ihmisessä on hyvää sekä pahaa. Tuskin sinäkään oot täydellinen? ja kyllä luen itseni enemmän niiden hyvien ihmisten kirjoihin, koska ei mulla oo ees rikosrekisteriä eli en pahoinpitele, tapa, raiskaa yms... Luotan siihen että vielä löytyy ihmisiä jotka minustakin tykkää aitona omana itsenäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Eli olet se, joka polkee kilttejä jalkoihinsa :(
En pyri ketään polkemaan tahallani jalkoihini, en ole enää kiusaaja. Poljen ainoastaan silloin kun koen vääryyttä ja kyllä mua kieltämättä ihmetyttää sellaset ihmiset jotka ei osaa aikuisena edes puolustaa sanallisesti itseään! Pitäis vähän reipastua.
Ai, että saisit syyn haukkua, uhkailla ja räyhätä? Sehän siitä seuraa, jos sulle yrittää sanoa vastaan.
Räyhäänkö nyt esimerkiksi sulle? En. Hyväksyn eriävän mielipiteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Et vaan osaa.
Mä olen hyvinkin ystävällinen ja reilu eikä kukaan edes yritä kyykyttää mua. Jos joku sun kaltainen edes yrittää, mä näytän sille paikan hyvin selkeästi. Mun seurassa kukaan ei ole kenenkään yläpuolella. Eikä alapuolella.
Mulla on tosi paljon tässä asiassa samanhenkisiä kavereita ja ystäviä joiden kanssa meillä on terve ja tasavertainen suhde. Kukaan ei pomota ketään ja jos joku edes yrittää, eipä näy kutsua seuraan tulevaisuudessa.
No ei mua haittaa jos sä et pidä minusta ihmisenä, mä vaan oon dominoiva luonne. :D se on sun menetys jos et näe niitä hyviä puolia myös minussa eli ystävällinen, empaattinen, avoin, puolustava, hauska, luotettava, rehti... Jokaisessa ihmisessä on hyvää sekä pahaa. Tuskin sinäkään oot täydellinen? ja kyllä luen itseni enemmän niiden hyvien ihmisten kirjoihin, koska ei mulla oo ees rikosrekisteriä eli en pahoinpitele, tapa, raiskaa yms... Luotan siihen että vielä löytyy ihmisiä jotka minustakin tykkää aitona omana itsenäni.
Hienoa, ettei ole rikosrekisteriä. Tällä minun tuntemallani on. Ja hänkin oli kyllä sellainen suht kiltti ja auttavainen(liikaakin...), ehkä hauskakin välillä. MUTTA. Se, että kokoajan piti olla kieli keskellä suuta ja varpaillaan, ettei vaan vahingossakaan sanoisi jotain, mistä hän suuttuu, pyyhkäisi pois kaikki nuo positiiviset luonteenpiirteet täysin. Lopulta näin hänessä vain pelottavan, kontrolloivan energiasyöpön, jota oli pakko paeta toiselle paikkakunnalle. Eikä me tunnettu kuin reilu kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko niitä ihmisiä jotka luulee että se ”voittaa” kun saa viimeisen sanan?
Lapsena ja teininä olin tälläinen, en enää. Aikuisena mun tempperamenttinen luonne pikkusen tasoittunut ja ehkä tulee tasoittumaan jopa lisää kun ikää tulee lisää who knows... Netissä törmää usein väittelyihin ja jotkut yrittää tahallaan provosoida toisia, tunnistan heidän idiotisminsä, en anna mitään arvoa ja sen takia pystyn laittamaan heidän juttunsa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :) antaa lasten kinata.
Se ei todellisuudessa mene niin että vaikka saisi sanoa viimeisen sanan niin olisi aina oikeassa, tyhmät ajattelee vaan näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritätkö tulla paremmin toimeen itsesi ja muiden kanssa? Tekisikö maisemanvaihdos sulle oikeasti hyvää? Toki muuttaminen on varmaan se yleinen epävakaan selviytymiskeino kun sukset menee tarpeeksi pahasti ristiin liian monen ihmisen kanssa, mutta asuinympäristösi ei vaikuta tukevan minkäänlaista muutosta.
Oon sua vuoden vanhempi, luultavasti epävakaa, sitä on pari lääkäriä väläytellyt mutta diagnoosi on vain keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Hoidon piirissä olen ollut kohta kymmenen vuotta, käynyt terapiassakin, josta en oikein saanut mitään irti kun kemiat ei pidemmän päälle kohdanneetkaan terapeutin kanssa. Silti sain terapiasta ainakin joitain keinoja pohtia ja analysoida omaa käytöstäni.
Mulla menee ihan hyvin: oon vakituisessa parisuhteessa, opiskelen yliopistossa ja muutamia ystävyyssuhteitakin olen saanut viime vuosina rakennettua, vaikka melkein kaikki vanhat on katkenneet. Vikaa oli paljon minussa, mutta joissain ”ystävissäkin”: tulin helposti hyväksikäytetyksi, minkä toisaalta mahdollistin omalla roikkumisellani. Nykyisille ystävilleni en räjähtelee, koska tiedän, että vaikka tuntuisi kuinka paskalta, mulla ei yksinkertaisesti ole varaa menettää heitäkin. Synkimmältä näyttää tulevaisuus ja työelämä, koska työkokemusta ei oikein ole päässyt kertymään kun työkyky on koko ajan enemmän tai vähemmän vajaa enkä osaa puhua itseäni töihin yleensä silloinkaan, jos haastatteluun pääsen.
Kaikkea hyvää sulle, tunnistan teksteistäni itseni siinä 18-20v, mutta sunkin olisi aika mennä eteenpäin. Suosittelen sitä psykoterapiaa hyvin valitun terapeutin kanssa. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea jonkun vanhemman ja kokeneemman epävakaan kertomuksia siitä, miten tämän kanssa selviää työ- ja ehkä perhe-elämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Eli olet se, joka polkee kilttejä jalkoihinsa :(
En pyri ketään polkemaan tahallani jalkoihini, en ole enää kiusaaja. Poljen ainoastaan silloin kun koen vääryyttä ja kyllä mua kieltämättä ihmetyttää sellaset ihmiset jotka ei osaa aikuisena edes puolustaa sanallisesti itseään! Pitäis vähän reipastua.
Ai, että saisit syyn haukkua, uhkailla ja räyhätä? Sehän siitä seuraa, jos sulle yrittää sanoa vastaan.
Räyhäänkö nyt esimerkiksi sulle? En. Hyväksyn eriävän mielipiteesi.
Niin, no se on vähän eri asia näin viestitellessä. Voit rauhassa miettiä mitä sanot, ennenkuin lähetät viestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Et vaan osaa.
Mä olen hyvinkin ystävällinen ja reilu eikä kukaan edes yritä kyykyttää mua. Jos joku sun kaltainen edes yrittää, mä näytän sille paikan hyvin selkeästi. Mun seurassa kukaan ei ole kenenkään yläpuolella. Eikä alapuolella.
Mulla on tosi paljon tässä asiassa samanhenkisiä kavereita ja ystäviä joiden kanssa meillä on terve ja tasavertainen suhde. Kukaan ei pomota ketään ja jos joku edes yrittää, eipä näy kutsua seuraan tulevaisuudessa.
No ei mua haittaa jos sä et pidä minusta ihmisenä, mä vaan oon dominoiva luonne. :D se on sun menetys jos et näe niitä hyviä puolia myös minussa eli ystävällinen, empaattinen, avoin, puolustava, hauska, luotettava, rehti... Jokaisessa ihmisessä on hyvää sekä pahaa. Tuskin sinäkään oot täydellinen? ja kyllä luen itseni enemmän niiden hyvien ihmisten kirjoihin, koska ei mulla oo ees rikosrekisteriä eli en pahoinpitele, tapa, raiskaa yms... Luotan siihen että vielä löytyy ihmisiä jotka minustakin tykkää aitona omana itsenäni.
Hienoa, ettei ole rikosrekisteriä. Tällä minun tuntemallani on. Ja hänkin oli kyllä sellainen suht kiltti ja auttavainen(liikaakin...), ehkä hauskakin välillä. MUTTA. Se, että kokoajan piti olla kieli keskellä suuta ja varpaillaan, ettei vaan vahingossakaan sanoisi jotain, mistä hän suuttuu, pyyhkäisi pois kaikki nuo positiiviset luonteenpiirteet täysin. Lopulta näin hänessä vain pelottavan, kontrolloivan energiasyöpön, jota oli pakko paeta toiselle paikkakunnalle. Eikä me tunnettu kuin reilu kuukausi.
Teidän kohdalla ongelma oli luultavasti myös se ettei luonteenne sopineet yhteen. Esimerkiks jos oot sarkasmista tykkäävä ihminen niin et tule herkän ihmisen kanssa toimeen. Joudut aina kävelemään varpaillaan ja kieli keskellä suuta ettet loukkaa, joten on parempi että pysyt omanlaistesi seurassa. :)
Herkät ja voimakkaasti tunteelliset ihmiset ei kestä provosointia ja sarkasmia! mä en tuu yhtään provosoivien ja sarkastisten ihmisten kanssa toimeen he ärsyttää mua suuresti... oon hitusen tosikko ehkä, mutta lääkärikin sanoi että vaikka mulla on tää epävakaa persoonallisuus niin mulla on oikeus olla oma itseni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan meillä töissä? Tiedätkö kun me ei jakseta sun kans! Kaikki on ihan loppu ja sun jokakeväiset sairaslomaa odotetaan että koska olis taas aika. Voitais hetki keskittyä ihan näihin töihin ja saataisiin olla rauhassa. Me tosiaan ollaan täällä vaan töissä.
Kenelläkään ei myöskään ole mitään erityistä koulutusta tai energiastaan ” miten tulla toimeen”-sun kanssa. Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä ihan omine murheinemme nimittäin.
Se jatkuva draama, aina jokin jupakka jossain, tulkitset sanomiset omalla tavallasi, luet työehtosopimusta kurjainellisesti ja vaadit lain voimalla että sitä noudatetaan. Luottamusmies saa soittaja sulta yötä päivää, siis soitat sille yöllä kun joku vääryys niin häiritsee.
Milloin ketäkin yrität syödä pois, ja olet aina uhri.
Paitti silllin kun sulla menee lujaa ja hyvin. Ei tosin kauaa.
Tosiaan toivottais että hakeudut kunnolla hoitoon , ne sairaanhoitajan kans juttelut ei oikein auta.
En edes ymmärrä miksi haluat käydä meillä töissä kun kaikki on koko ajan niin paskaa!?Kuulostaa vähän sille, että teidän ei kannattaisi olla tekemisissä hankalan työkaverin kanssa. Mites hän voi teitä häiritä, jos ette ole tekemisissä? Väkisinkö hän teidän juttusille tulee? Jos hoidatte vain ne pakolliset työasiat mahdollisimman asiallisesti ja korrektisti niin hyvä tulee.
Niin ja siis tarkoitin tuon niin, että tunne on varmaan molemminpuolinen. Teette varmaan sille toisellakin palveluksen jos olisitte vain mahdollisimman asiallisesti tekemisissä. Supinat, mustamaalaamiset ja valheet ei ikinä kanna kivun pitkälle, sillä varsinkin virallisella tasolla ne ei päde millään muotoa.
Vierailija kirjoitti:
Yritätkö tulla paremmin toimeen itsesi ja muiden kanssa? Tekisikö maisemanvaihdos sulle oikeasti hyvää? Toki muuttaminen on varmaan se yleinen epävakaan selviytymiskeino kun sukset menee tarpeeksi pahasti ristiin liian monen ihmisen kanssa, mutta asuinympäristösi ei vaikuta tukevan minkäänlaista muutosta.
Oon sua vuoden vanhempi, luultavasti epävakaa, sitä on pari lääkäriä väläytellyt mutta diagnoosi on vain keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Hoidon piirissä olen ollut kohta kymmenen vuotta, käynyt terapiassakin, josta en oikein saanut mitään irti kun kemiat ei pidemmän päälle kohdanneetkaan terapeutin kanssa. Silti sain terapiasta ainakin joitain keinoja pohtia ja analysoida omaa käytöstäni.
Mulla menee ihan hyvin: oon vakituisessa parisuhteessa, opiskelen yliopistossa ja muutamia ystävyyssuhteitakin olen saanut viime vuosina rakennettua, vaikka melkein kaikki vanhat on katkenneet. Vikaa oli paljon minussa, mutta joissain ”ystävissäkin”: tulin helposti hyväksikäytetyksi, minkä toisaalta mahdollistin omalla roikkumisellani. Nykyisille ystävilleni en räjähtelee, koska tiedän, että vaikka tuntuisi kuinka paskalta, mulla ei yksinkertaisesti ole varaa menettää heitäkin. Synkimmältä näyttää tulevaisuus ja työelämä, koska työkokemusta ei oikein ole päässyt kertymään kun työkyky on koko ajan enemmän tai vähemmän vajaa enkä osaa puhua itseäni töihin yleensä silloinkaan, jos haastatteluun pääsen.
Kaikkea hyvää sulle, tunnistan teksteistäni itseni siinä 18-20v, mutta sunkin olisi aika mennä eteenpäin. Suosittelen sitä psykoterapiaa hyvin valitun terapeutin kanssa. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea jonkun vanhemman ja kokeneemman epävakaan kertomuksia siitä, miten tämän kanssa selviää työ- ja ehkä perhe-elämässäkin.
Tottakai pyrin tulemaan paremmin toimeen itseni ja muiden kanssa, haluan onnellisen elämän, kukapa ei haluaisi!? Kotiseuduilta oon muuttanut pois jo useampi vuosi sitten kun loppui tila elää siellä, mutta oon edelleen eristäytynyt koska mulla on muitakin sairauksia. Mun muita diagnooseja on myös nuo keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö. Olen saanut apua psykologilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta, erikoislääkäriltä, toimintaterapeutilla ja ryhmäterapiasta. Kotikuntoutus nyt myös alkamassa. Yksilöterapiaan haluaisin myös mennä mutta en tiedä millon on oikea aika kun sen aloittaessa voinnin pitäisi olla kuulemma vakaa.
Mietin että kuka mies haluaa olla naisen kanssa jolla on ollut huono maine? häpeän itseäni, pidän itseäni likaisena, olen arka läheisyyden suhteen vaikka haluaisin onnellisen parisuhteen enemmän kuin mitään muuta... :/
Ammattia mulla ei oo kun jouduin kiusaamisen takia keskeyttämään koulunkäynnin ja terveys meni! että henkisellä sekä fyysisellä väkivallalla joka sisältää esim kiusaamisen ja parisuhdeväkivallan saadaan TUHOTTUA helposti monen ihmisen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todettu (ihan ammattilaisen toimesta) että mulla on piirteitä epävakaasta, muttei diagnoosiin asti. Inhoan itsessäni juuri niitä piirteitä ja teen kovasti töitä parantuakseni niistä.
Teetkö sinä?
Tottakai yritän olla paras mahdollinen ihminen jota pystyn vain olemaan.
Mutta esim saat nautintoa siitä että sua pelätään? Mun mielestä tuo on juuri sitä häiriintynyttä käytöstä mistä pitäisi opetella pois.
Saan, koska turhauduin jo ala-asteella siihen että mun poljetaan jalkoihinsa ja en jaksa olla liian kiltti enää koska sellaset ihmiset ei pärjää tässä maailmassa. Ala-asteella esimerkiks jos oli ryhmätyö niin ikinä en saanut piirtää tai kirjoittaa koska mulla oli kuulemma niin huonot kädentaidot ja työstä ois tullut ruma, värittäminen jäi mun tehtäväksi ja sillonkin "kaverit" saneli että mitä väriä laitan minnekkin eli sain huomata että maailma ei toimi reilulla tavalla, kaikki ei pääse vuorollaan kokeilemaan eri asioita vaikka ala-asteen pitäis olla se paikka jossa taitoja opetellaan ja tärkeää että jokaisen jälki näkyy ryhmätyössä sillä se on nimenomaan RYHMÄtyö ja ei kädentaidotkaan parane jos niitä ei pääse ikinä opettelemaan!
Aha, eli aikuisena käytöstäsi ohjaa (silloisten) lasten kohtelu? No kannattaisko kasvaa aikuiseksi?
Maailmassa pärjää kilttinäkin, mutta ei esim sun seurassa ja siksi et pysty näkemään maailmaa muuten kuin häiriintyneiden lasien läpi.
Vai nii, olipa nätisti todettu. :D aikuisia tässä ollaan mutta ei aikuisten maailmassakaan kilpailu asetelma katoa. Kilpailu asetelma on töissä, kumppanin hankinnassa, ystävyyssuhteissa... jokainen haluaa loistaa ja olla paras! Jos oot liian kiltti niin sut poljetaan jalkoihin ja sitä minä en suostu enää olemaan. Mielummin pomotan.
Et vaan osaa.
Mä olen hyvinkin ystävällinen ja reilu eikä kukaan edes yritä kyykyttää mua. Jos joku sun kaltainen edes yrittää, mä näytän sille paikan hyvin selkeästi. Mun seurassa kukaan ei ole kenenkään yläpuolella. Eikä alapuolella.
Mulla on tosi paljon tässä asiassa samanhenkisiä kavereita ja ystäviä joiden kanssa meillä on terve ja tasavertainen suhde. Kukaan ei pomota ketään ja jos joku edes yrittää, eipä näy kutsua seuraan tulevaisuudessa.
No ei mua haittaa jos sä et pidä minusta ihmisenä, mä vaan oon dominoiva luonne. :D se on sun menetys jos et näe niitä hyviä puolia myös minussa eli ystävällinen, empaattinen, avoin, puolustava, hauska, luotettava, rehti... Jokaisessa ihmisessä on hyvää sekä pahaa. Tuskin sinäkään oot täydellinen? ja kyllä luen itseni enemmän niiden hyvien ihmisten kirjoihin, koska ei mulla oo ees rikosrekisteriä eli en pahoinpitele, tapa, raiskaa yms... Luotan siihen että vielä löytyy ihmisiä jotka minustakin tykkää aitona omana itsenäni.
Tuomitsen ihmisen sen perusteella, miten hän käyttäytyy ”heikompia” kohtaan, koska se kertoo ihmisestä eniten.
No onneksi olkoon kun ei ole rekisteriä. Onko se joku saavutus?
En usko että kukaan tykkää susta aidosti niin kauan kun et anna heille tilaa olla mitä ovat, eli mahdollisesti kiltti ja joskus jopa eri mieltäkin jostain. Sua pitää totella ja pelätä. Tykkäisitkö itse?
Ap, mä pidän enemmän susta kuin näistä joistain kommentoijista, jotka eivät edes yritä ymmärtää. Tuntuuko susta, että tunnet kaikki tunteet sietämättömän voimakkaasti? Mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta tunnen sekä hyvät että pahat tunteet aivan sietämättömän kovaa. Kun olen ihastunut, tekisi oikeasti mieli repiä sydän rinnasta, koska en kestä sitä. Nyt olen ollut ihastunut jo yli 3 vuotta samaan naiseen ja koko tämä aika on ollut raastavaa. Rakastan läheisiänikin niin kovaa, että sattuu. Mutta samalla myös vihaan tiettyjä asioita niin kovaa, että veri kiehuu. Olen aika varma, että kuolen sydäninfarktiin, sillä sydän läpättää joko vihasta tai rakkaudesta lähes koko ajan.
N22
Miten kohtelet perheenjäseniäsi? Pyöriikö heidän elämänsä sinun ympärilläsi? (Huom, en tuomitse, yritän vain ymmärtää kun minulla läheisenä tod näk epävakaa ja yritän itse nykyään toimia eri tavalla hänen kanssaan kuin ennen.)
Olipa tyhmä comeback.