Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana, enkä tiedä haluanko lasta
23.12.2018 |
Ehkäisy petti, mutta otin jälkiehkäisyn. Nyt olen silti siitä huolimatta raskaana. Olen jo 39 ja lapset ovat isompia. En yhtään jaksaisi aloittaa alusta enää. Tykkään työstäni ja elämä on nyt mukavaa. Silti ajatus abortin tekemisestä hirvittää. Eihän sitä tiedä, vaikka tämä raskaus menisi kesken, mutta on myös mahdollista, että se ei mene... Onko kokemuksia abortista tällaisessa tilanteessa? Entä lapsen pitämisestä? Onko kaduttanut? Oliko äidiksi tulo tämän ikäisenä raskasta?
Kommentit (32)
Täällä tulee tietysti kommentoimaan näitä 40+ v oman elämänsä sankari Kirsejä jotka Iltatähden teki, mutta sanoisin että jos olet epävarma lapsen saannista tässä vaiheessa elämääsi niin abortti on hyvä vaihtoehto. Haluatko oikeasti olla lähemmäs kuusikymppinen kun lapsesi täyttää parikymmentä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 13 vuotias lapsi ja en kyllä kadu pätkääkään häntä.
N50+
Oliko sinulla muita lapsia ennen? Olimme jo ajatelleet, että lapsilukumme olisi täynnä. Olisi myös vaikeaa saada vielä yksi lapsi mahtumaan nykyiseen kotiimme, autoon jne. Olemme jo aikoja sitten luopuneet kaikista vauvatarvikkeista, nekin pitäisi hankkia vaunuista ja pinnasängyistä alkaen. Oma jaksaminen myös hirvittää kuten myös se mitä käy hyvälle työuralle. Aborttikin tuntuu silti hyvin vaikealta päätökseltä, ja pelkään, että se jäisi mieleen kummittelemaan. :/
Ap
Aloin odottamaan kuopustani 37-vuotiaana. Kyllähän se vähän hirvitti, kun oli juuri lapset ehtineet kasvaa, töissä sujui hyvin ja elämä muutenkin raiteillaan.
Tiedän kuitenkin, että olisin tullut aborttia katumaan aina. Olen sellainen ihminen, että aina olisin tullut miettimään, minkä ikäinen nyt olisi, miltä näyttäisi ym.
Nyt lapsi on jo ylä-asteella, eikä päivääkään ole kaduttanut hänen pitämisensä. Ei tuo 40v kuitenkaan mikään ikäloppu ole, ettei olisi lapsen perässä enää pysynyt.
En vain ymmärrä miten ihmiset saavat noistakin asioista noin vaikeita? Eikö ole aika selvää että jos seksiä harjoitetaan, niin silloin on "riski" saada lapsi? Mikä tuossa on epäselvää?
Vierailija kirjoitti:
En vain ymmärrä miten ihmiset saavat noistakin asioista noin vaikeita? Eikö ole aika selvää että jos seksiä harjoitetaan, niin silloin on "riski" saada lapsi? Mikä tuossa on epäselvää?
Eiköhän se ole selvää kaikille. Mutta ei sitä lasta silti välttämättä toivo. Ap mainitsi ottaneensa jopa jälkiehkäisypillerinkin. Ei kaikki aina mene niin kuin saduissa kerrotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini sai minut 38 vuotiaana. En tiedä, mitä hänen päässään tuolloin liikkui, mutta ihan kivaa meillä on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini sai minut 38 vuotiaana. En tiedä, mitä hänen päässään tuolloin liikkui, mutta ihan kivaa meillä on ollut.
Ihanasti sanottu. Oliko sinulla vanhempia sisaruksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini sai minut 38 vuotiaana. En tiedä, mitä hänen päässään tuolloin liikkui, mutta ihan kivaa meillä on ollut.
Ihanasti sanottu. Oliko sinulla vanhempia sisaruksia?
On isoveli. Ikäero 8 vuotta.
Täällä toinen 38-vuotiaalle äidille syntynyt lapsi. Kaksi vanhempaa sisarusta on, ikäeroa 2 ja 3v.
Ihmetyttää aina nuo kommentit, että "haluaisitko olla lähemmäs 60v, kun lapsesi on 20v". Minun äitini on nyt sen kamalan 60v:n iässä, eikä haittaa minua tai häntä. Miksi haittaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tilanteessa muiden kokemukset auta. Itse joudut päättämään, mutta tee se päätös oikein. Muista että jokaisella lapsella on oikeus olla toivottu ja rakastettu.
Itse olen tehnyt saman tyyppisessä tilanteessa abortin. En tiedä kadunko, mutta kyllä se mieleen jää pyörimään. Väittäisin tällä kokemuksella, että loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein abortin 12 vuotta sitten enkä ole katunut sekuntiakaan.
En olisi jaksanut tuossa iässä enää yövalvomisia ja mahdollista koliikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ei ole oikeasti ongelma vaikka moni tuntuu ajattelevan että 40-v on jo toinen jalka haudassa. Mutta jos vaan ei yksinkertsisesti halua lasta, niin silloin ei ole kenenkään etu että lapsi syntyy kärsimään siitä että on ikuinen rasite vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
En olisi jaksanut tuossa iässä enää yövalvomisia ja mahdollista koliikkia.
Mä taas jaksan nyt 39-vuotiaana paljon paremmin kuin nuorena. Nuorena olin kärsimätön ja mukavuudenhaluinen. Nykyään paljon tasaisempi ja rauhallisempi. Fyysinen kunto nyt ei ole vielä tässä iässä sentään niin rapistunut ettenkö sen vuoksi jaksaisi.
Yksikään lapsi ei ansaitse mummoäitiä.
ABORTTI ehdottomasti. Maassa jossa kaikki kiusaa toisinsa, sanotaan että empatia on huono asia, sivistys, käytöstapoja ja koulutusta ei arvosteta niin sellainen maa ei ansaitse muuta kuin kuolla sukupuuttoon!
Olen niin vihainen tälle kansalle joka on kukoistuksen tilalla valinnut itsetuhoisuuden.
Ihmisillä on häiriökäytäytymistä, työpaikoilla yhtä selviytymistä, palvelu esim. Synnytysosastoilla saattaa olla tyly ja traumatisoiva, kouluissa kiusataan toisinsa, rehtorit ja vanhemmat nälvivät opettajat.
Elämä suoritetaan, jos elät omaa polkuasi niin heti ihmetellään.
Tämä maa on niin tuhontuomittu.
Vaikka kuinka puristan niin en vain löydä mitään hyvää! Parasta on vain se että Suomessa on tilaa, hyvää vesi ja ne iloiset väsymättömät positiiviset yksilöt.
Ei liity aiheeseen, mutta tuntuu niin epäreilulta, kun olemme miehen kanssa yrittäneet lasta nyt 1,5 vuotta tuloksetta ja sitten joku nelikymppisenä raskautuu tosta vaan kertalaakista katumuspillereistä huolimatta.
Mulla on 13 vuotias lapsi ja en kyllä kadu pätkääkään häntä.
N50+