Ymmärrän nyt uhreja väkivaltaisissa suhteissa

Tapasin mukavan miehen jokin aika sitten ja olimme olleet paljon tekemisissä, mies vaikutti fiksulta, vaikutti että hänellä on vakaa elämäntilanne ja ennen kaikkea vaikutti että hän on minusta kiinnostunut.

Oltuani pitkään yksin ja todella varautunut ihmisiä kohtaan välimme lähenivät ja hän pääsi ihmeellisesti kuoreni läpi.

Samalla kuitenkin aloin huomata merkkejä siitä että mies on impulsiivinen, alkoholi ei sovi hänelle ja hän suuttuu helposti tekemisistäni. Olen aina ajatellut että en tulisi sotkeutumaan mieheen jolla on ongelmia noissa asioissa; alkoholin, impulssikontrollin tai tekemisteni kunnioittamisen kanssa, olenhan kasvanut ympäristössä joissa nuo asiat ovat olleet ongelma.

Siinä kuitenkin huomasin olevani, tuollaisen miehen pauloissa ja mikä erikoisinta, näin ja koin kaikki nuo asiat ja tiesin etten niitä halua elämääni. Mutta en halunnut myöskään lähteä.

Käytännössä kaikki se mitä olin päättänyt etten suhteeltani halua oli tapahtunut jo ennen kuin suhde edes oli alkanut. En kuitenkaan jaksanut välittää, en välittänyt itsestäni tarpeeksi jotta mielestäni itseäni olisi rikottu niin että sillä olisi suurempaa väliä.

Ajattelin niin vahvasti että olin nykyisessä elämässäni turvassa, että tietäisin olla sekaantumatta noihin miehiin. Silti siinä ajoittain useampienkin ihmisten silmien alla, kunnollisten ihmisten keskuudessa tuo kaikki tapahtui ilman että hälytyskelloni olisivat alkaneet soida. Eihän tätä minulle, ainakaan täällä tapahtuisi.

Jos vähän sitten kuitenkin tapahtuisi niin kyllä minä voisin sen korjata ja parantaa.