Sukulaisten edesottamukset jouluna 2018

Anoppihan se oli meidän joulun tähti, taas.

Ensinnäkin tarkoituksena oli käydä aattona hautausmaalla ja kävelemässä yhdessä maisemapolulla, ja silloinhan oli etelässäkin kunnon talvikeli. Anopille sanottiin useita kertoja ennen joulua että ottaa lämpimät vaatteet ja pitäväpohjaiset kengät. No eipä ottanut, vaan ohuen takin ja kuviottomat sisäkengät joita halusi myös pitää. Tämän vuoksi ei sitten uskaltanut tulla hautausmaalle eikä halunnut olla yksin, joten mies joutui kuuntelemaan autossa hänen sairauskertomustaan senkin aikaa. Maisemapolulla hänellä olikin jo kylmä, ja vaati että lähdetään sisälle lämmittelemään. Jäi kaikilta luminen järvimaisema näkemättä.

Anopilla on aina jokin jouluvaiva, joka vaatii koko suvulta erikoishuomiointia. Tällä kertaa oli olkapää. Olkapäätä piti kesken jouluaterian hautoa lämpöisellä ja joulupukin aikana peitellä vällyihin. Tapaninpäivän yönä tyyny oli ollut huonosti ja olkapää unohtui täydellisesti. Anoppi lietsoi itsensä sellaiseen paniikkiin, että miehen piti ajaa hänet kaupunkiin yksityiseen lääkäriin niskaansa näyttämään. Palasivat sitten illansuussa buranapaketin kanssa ja muuta puheenaihetta ei iltaan mahtunutkaan (+ kauhistelu, miten oli kallista vaikka ei tehty mitään).

Ai niin, joulupöydästä nousi mielenosoituksellisesti pois kun huomasi, että lanttulaatikkoa ei ole, vaikka se on hänen herkkuaan. Ilmoitti, että hänelle ei ole joulupöytää ilman lanttulaatikkoa. Palaili sitten myöhemmin pöytään ja söi hyvällä halulla kun olin kantanut sen unohtuneet laatikon pöytään uunista, mutta tunnelmahan saatiin taas siitä mukavasti kärsimään.

Vanhaan tapaansa vietti aamuin illoin 40 min suihkussa (niin että kuuma vesi juoksee) + n. 20 minuuttia laittaen hiuksiaan ja naamaansa. Silloin kun asuttiin yhden kylpyhuoneen kerrostaloasunnossa tuppasi muilla tulemaan kupla otsaan jo tuossa ajassa. Nykyään vaan saa odottaa että lämminvesivaraaja täyttyy.

Meillä äitini joka ei ole koskaan välittänyt minusta tai perheestänikään esim vastapäisen oven naapurin tytår perheineen on tärkeämpi kävi meillä taas viljelemässä huonoa mieltä ja määkymässä siitä kun niin se on että yksin tässä saa olla muilla ne niin auttaa!

Ja tosiaan minä en ole koskaan ollut mitään vaikka olen kaikin mittarein menestynein. Minusta ei koskaan välitetty lapsena eikä nuorena. Esim en olisi koskaan saanut olla sairaana kun siitä on vaivaa esim yskästäni tein lähes rikoksen kun kehtasin olla kuumeessa.

Niin lapsena kuin aikuisena minun piti olla muita varten ja minun tarpeille ja haluille naurettiin. Sisaruksia passattiin ja huomioitiin ja maksettiin heille ajokortit yms.

Aikuisena passatut sisarukset ei koskaan ole laittaneet tikkua ristiin äitini eteen mutta se on ok kun ne on niin kiireisiä ja niillä on perhe ja harrastuksia ja ei niille mahdu jouluna jne. Se on sitten itsestään selvää että minä autan ja teen ja tulen heti avuksi kun äiti soittaa kun eihän minulla ole mitään! Oikeasti tietenkin on mutta ne on niin mitätöntä. Ja jos en auta niin saa kuunnella koko ajan narinaa ja moitteita ja todella ikävää äitini suusta.

Mutta tästä lähtien autan vain jos siitä ei ole minulle tippaakaan vaivaa eli en juuri koskaan.

Ja äitini ei tunne sitä naapurin tytärtä perheineen.

Perinteiset jouluvittuilut sukulaisten kanssa käytiin läpi ja sen jälkeen laskeutui joulurauha eli vieraat poistuivat.

Jostakin syystä puolison sukulaiset kuvittelevat olevansa tervetulleita meille milloin vain ilman mitään etukäteisilmoitusta. Niin kuin vähän kaukaisemmatkin sukulaiset.

Ovat toki maalta mutta on tuo silti outoa...