Miten tulla toimeen pienen lapsen kanssa (äitipuoli)?
Olen tapaillut erästä miestä tässä parin viikon ajan. Sovimme, että menen uudeksi vuodeksi hänen luokseen ja viettäisimme myös hänen 2v lapsenkin kanssa aikaa. Lapsi yöpyisi myös miehen luona muutaman yön, ennen kuin palaa äitinsä luokse toiselle puolelle Suomea.
Olen itse melko nuori vielä, vasta 22- vuotias ja mies on 31v. En ole ennen ollut tällaisessa tilanteessa ja siksi mua jännittääkin tosi paljon tavata tuo lapsi. Mitä vinkkejä antaisitte ekaan kertaan? Tiedän, että on hyvä olla oma itsensä, mutta onko jotain muuta mitä tulisi ottaa huomioon?
Mietin myös tuota seksin harrastamista...puhuttiin, että olisi kiva hommailla kunnolla, kun ei ole vielä tilaisuutta ollut siihen. Mielestäni vähän outoa, jos harrastettaisiin seksiä 40m2 yksiösssä, jossa pieni lapsi nukkumassa...
Kommentit (54)
Saattaa olla vähän liian aikaista tavata miehen lapsi. Mun mielestä parasta olisi antaa miehen viettää uusivuosi lapsensa kanssa ja te voisitte tavata sen jälkeen. Sitten jos ja kun suhde kestää ja on vakaammalla pohjalla, voisi olla parempi hetki sinun tavata lapsi.
Jos kuitenki päädyt miehen luokse menemään, niin ole tosiaan oma itsesi ja suhtaudu lapseen ihan normaalisti. Kun hän kertoo sinulle juttujaan/esittelee leluja, kuuntele. Mies on lapsen isä ja hänen tulisi ottaa ohjat käsiin tuossa tilanteessa. Ps. Monet lapset kun ne menee nukkumaan, ne ei sen jälkeen herää ihan tuosta noin vaan. Mutta koittakaa suht hiljaa olla.
Ei muuten kannata alkaa tuollaisen miehen moraalinvartijaksi.
Mieti omalta kannaltasi. 2-vuotias saattaa nukkua sikeästikin mutta olisko susta kiva duunailla estoitta kun vieras lapsi on kuulomatkan sisäpuolella?
Meitä on toki moneen junaan mutta itse en alkais.
Kyse ei ole tilapäispanosta. Pidämme molemmat tosi paljon toisistamme ja mies etsii/haluaisi vakavan parisuhteen. Olen jopa joutunut kehottamaan rauhassa etenemiseen. Hän siis haluaisi jo seurustella ja haluaisi, että tutustuisiin lapseensakin. Minunkin mielestäni tuo on vähän liian aikaista vielä, mutta sitten toisaalta taas miksi ei kun meillä synkkaakin niin hyvin... ja tuon ikäinen on vielä niin pienikin vielä..
Ap
Anteeksi nyt vaan kun kysyn, mutta onko mies ulkkis? Ei voi olla suomalaisesta kyse, ellei ole täysin epätoivoinen kakopää
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole tilapäispanosta. Pidämme molemmat tosi paljon toisistamme ja mies etsii/haluaisi vakavan parisuhteen. Olen jopa joutunut kehottamaan rauhassa etenemiseen. Hän siis haluaisi jo seurustella ja haluaisi, että tutustuisiin lapseensakin. Minunkin mielestäni tuo on vähän liian aikaista vielä, mutta sitten toisaalta taas miksi ei kun meillä synkkaakin niin hyvin... ja tuon ikäinen on vielä niin pienikin vielä..
Ap
Kannattaa ihan rauhassa miettiä miehen motiiveja. Miksi 2-vuotiaan isä haluaa edetä nopeasti? Siis muista syistä kuin että olet vain niin ihana.
Käyt pikaisilla miehen luona tänään, niin saatte homman pois päiväjärjestyksestä. Uutenavuotena mies voi viettää laatuaikaa pienen lapsensa kanssa.
Et ole (vielä) äitipuoli. Vietä uutta vuotta miehen ja lapsen kanssa, jää yöksi jos haluat, mutta jättäkää seksi väliin.
Liian aikaista tavata miehen lasta parin viikon jälkeen. Älä mene. Ole sinä se järkevämpi.
Et ole mikään äitipuoli. Olet vain isän uusi nainen.
Parin VIIKON suhteen jälkeen ei ole mitään syytä vielä edes tavata toisen lapsia. Vasta vakiintuneessa suhteessa lapset mukaan, muuten menevät ihan sekaisin kun jokainen satunnainen tyttöystävä on isin kanssa tapaamisissa.
Mies ei kuulosta tervejärkiseltä. Tutustu nyt mieheen ensin kaikessa rauhassa itseksesi.
Olette deittailleet pari viikkoa ja luulet olevasi äitipuoli?
Et ole. Ja seksiä kerkeää harrastaa kun lapsi ei ole isällään. Lapsi on järkevää tavata vasta kun olette olleet kauemman aikaa yhdessä.
Aina pitäisi soida hälytyskellot kun mies haluaa edetä tosi nopeasti. Tiedän kokemuksesta. Miksiköhän edellinen suhde kariutui..? Ei pienten lasten vanhemmat eroa huvikseen.
Yksiö ja lemmenloma pienen lapsen ollessa samassa tilassa kuulostaa kuvottavalta. Hoitakaa noi asiat muuten ja muualla.
No ei teistä kumpikaan välttämättä nyt ajattele, että "tilapäispano" vain olisit.
Se nyt vain on fakta, että toista ihmistä et opi tuntemaan hyvin parissa viikossa. Voitte puhua vaikka kuinka paljon ja avautua elämästänne, mutta se ei muuta asiaa.
Ihmisestä paljastuu niin paljon uusia puolia vielä, että kahden viikon jälkeen aika mahdoton tietää pysyvänsä yhdessä.
Eli siis sinuna jäisin kotiin, aivan liian aikaista tavata lapsi. Siis lapsen kannalta etenkin.
Lapsi kaipaa elämäänsä pysyvyyttä, ei sitä että vanhemmalla on joka tapaamiskerralla uusi kumppani.
Siksi ei vielä kun
a) suhde voi nyt parin viikon jälkeen tuntua kivalta, mutta on niin alkutekijöissään että seuraavan kahen viikon jälkeen se voikin yhtälailla tuntua huonolta ja päätätte lopettaa tapailun. Miksi siis kiirehtiä lapsen tapaamista.
b) mikäli taas suhteenne jatkuu ja siitä tulisi vaikkapa loppuelämän suhde niin silloin vsrsinkaan ei ole kiire minnekään! Lapseen ehtii tutustua kaikessa rauhassa myöhemmin ja seksinkään suhteen ei ole kiite mihinkään.
Apua, en minä todellakaan luule olevani mikään äitipuoli, vaan musta tuntuu, että mies haluaisi olla jo tasan varma siitä, että tulemme olemaan yhdessä. Hän ei itse näe mitään pahaa siinä, että tutustuisin jo nyt hänen lapseensa. Itseäni taas jännittää ja hieman arveluttaa miten nopeasti kaikki etenee.
Mies vaikuttaa olevan -ja onkin- todella mukava ja ihana. Hän pussailee ja halailee paljon kun näemme, pitää huolta itsestään ja perheestään. On ahkera tekemään töitä, kannustaa minuakin opiskeluun ja sen sellaiseen. Ja joo mies on ulkomaalainen, mitä väliä sillä on?
Lupasin jo mennä sinne hänen luokseen (asumme eri kaupungeissa), hän pettyisi karvaasti, jos en tulisikaan. Siksi kyselinkin vinkkejä siihen, että miten toimia tällaisessa tilanteessa myös sen lapsen kanssa.
Itse kyllä menisin ja katsoisin kortit loppuun. Ethän sä edes tunne vielä tyyppiä kunnolla, joten vaikea sitä kokonaiskuvaa on vielä tässä vaiheesssa saada tai piirtää yhtään kenestäkään. Aika näyttää. Neuvon sinua kuitenkin ottamaan varovasti ja tunnustele tilannetta. Jos näyttää pahalta, niin sit vaan Adiös!
Vierailija kirjoitti:
Apua, en minä todellakaan luule olevani mikään äitipuoli, vaan musta tuntuu, että mies haluaisi olla jo tasan varma siitä, että tulemme olemaan yhdessä. Hän ei itse näe mitään pahaa siinä, että tutustuisin jo nyt hänen lapseensa. Itseäni taas jännittää ja hieman arveluttaa miten nopeasti kaikki etenee.
Mies vaikuttaa olevan -ja onkin- todella mukava ja ihana. Hän pussailee ja halailee paljon kun näemme, pitää huolta itsestään ja perheestään. On ahkera tekemään töitä, kannustaa minuakin opiskeluun ja sen sellaiseen. Ja joo mies on ulkomaalainen, mitä väliä sillä on?
Lupasin jo mennä sinne hänen luokseen (asumme eri kaupungeissa), hän pettyisi karvaasti, jos en tulisikaan. Siksi kyselinkin vinkkejä siihen, että miten toimia tällaisessa tilanteessa myös sen lapsen kanssa.
Etkö huomaa, miten tyylitöntä on kutsua sinut samaan aikaan kuin pieni lapsi on hänen luonaan, jos tarkoituksena on harrastaa ensimmäisen kerran "kunnolla seksiä" kanssasi kuten ilmaisit? Vielä yksiössä.
Kuitenkin miehellä olisi mahdollisuus koska tahansa muulloin harrastaa seksiä kanssasi. Miksi se pitää ajoittaa noin?
Mikä kiire sillä miehellä on siihen, että sinusta parin viikon jälkeen tulee äitipuoli? Tarvitsee selvästi hoitajaa lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole tilapäispanosta. Pidämme molemmat tosi paljon toisistamme ja mies etsii/haluaisi vakavan parisuhteen. Olen jopa joutunut kehottamaan rauhassa etenemiseen. Hän siis haluaisi jo seurustella ja haluaisi, että tutustuisiin lapseensakin. Minunkin mielestäni tuo on vähän liian aikaista vielä, mutta sitten toisaalta taas miksi ei kun meillä synkkaakin niin hyvin... ja tuon ikäinen on vielä niin pienikin vielä..
Ap
Saattaa kiire tutustuttamiseen johtua siittä ettei pärjää yksin lapsensa kanssa ja haluaa sitoa sinut siihen äitipuoleksi huolehtimaan niinkuin naiset osaa.
Isä joka oikeesti ajattelee lapsen parasta ei pidä kiirettä tutustuttaa vieraita naisia lapselleen.. tuo pari viikkoa on niin lyhyt aika ettei voi sanoa että oikeesti tunnette toisianne yhtään.
Siis tapailtu pari viikkoa eikä vielä kunnolla hommailtu, mutta nyt siihen on tilaisuus,kun miehen 2v lapsi on isällään.
Juu, kiva tarina ja voi jopa olla totta, mutta kuka kumma edes miettii lapsen ja tilapäispanon tapaamista?