Koeaikapurku soveltumattomuuden vuoksi, vaikka henkilöllä on pitkä työkokemus työssä?

Voi kuule kyllähän näitä on! Itse olen saanut lähteä kun en syönyt päivittäistä PULLAA mitä kollegat toivat. Kaikki ylipainoisia keski-ikäisiä tätejä ja heitä ärsytti kun itse olen pysynyt hoikkana. Tästä jouduin oikein puhutteluun esimiehen kanssa :D

Onneksi sain paremman työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule kyllähän näitä on! Itse olen saanut lähteä kun en syönyt päivittäistä PULLAA mitä kollegat toivat. Kaikki ylipainoisia keski-ikäisiä tätejä ja heitä ärsytti kun itse olen pysynyt hoikkana. Tästä jouduin oikein puhutteluun esimiehen kanssa :D

Onneksi sain paremman työpaikan.

Siitäkin voi joutua puhutteluun, että on liian kaunis ("tulet näyttelemään itseäsi töihin, että voisitko olla meikkaamatta", vaikka about kaikki meikkasivat, joten meikkaus ei ollut kiellettyä) ja miehellä on liian hieno ja kallis auto ("voisiko se hakea sinut töistä josta muualta kuin henkilökunnan ovelta autoaan esittelemässä", vaikka sieltä kaikki muutkin haettiin).

Todella työsuoritteen kannalta tärkeitä asioita. Ruma työntekijähän on tietenkin osaavampi kuin kivannäköinen ja halvalla koslalla ajava mies pätevöittää heti vaimon paremmaksi ammatissaan :DDDDDD

Olen luonteeltani hiljainen ja varjelen yksityisyyttäni. En siis koe tarpeeksi olla äänessä koko ajan, enkä myös koe tarpeelliseksi kertoa yksityisistä asioistani töissä. Olen siellä tekemässä työnantajani määrittelemiä tehtäviä. Työpaikkani on naisvaltainen, joten kollegat kokevat, että käytökseni on törkeää. En ole koskaan saanut työantajaltani moitteita tehtävien laiminlyönnistä, vaan päinvastoin, olen saanut paljon kiitosta työpanoksestani. Mutta kollegojen hyeenalaumalle se ei riitä, pitäisi aina olla hölöttämässä ja olla naama hangonkeksinä, että kelpaisi!

En tiedä yhtäkään osaavaa, pätevää ja sopivaa, jolle olisi tullut eteen koeaikapurku. Sen sijaan tiedän monta ilkeää, laiskaa, osaamatonta ja suulasta, joiden työsuhde on päättynyt koeajalla.

Burnoutin partaalla kirjoitti:

Olen luonteeltani hiljainen ja varjelen yksityisyyttäni. En siis koe tarpeeksi olla äänessä koko ajan, enkä myös koe tarpeelliseksi kertoa yksityisistä asioistani töissä. Olen siellä tekemässä työnantajani määrittelemiä tehtäviä. Työpaikkani on naisvaltainen, joten kollegat kokevat, että käytökseni on törkeää. En ole koskaan saanut työantajaltani moitteita tehtävien laiminlyönnistä, vaan päinvastoin, olen saanut paljon kiitosta työpanoksestani. Mutta kollegojen hyeenalaumalle se ei riitä, pitäisi aina olla hölöttämässä ja olla naama hangonkeksinä, että kelpaisi!

Tämä.

Naisvaltaisilla työpaikoilla voi yleistäen sanoa olevan yhdentekevää, millainen on työntekonsa suhteen kunhan lässyttää ulkonäöstä, tekokynsistä, meikeistä, miehistä, lapsista, ihmettelee jos jollakulla ei ole tekokynsiä, miestä, lapsia ja miksei ole ja muusta typerääkin typerämmästä ja työhön liittymättömästä. Jos et ole kiinnostunut kertoilemaan omia asioitasi kaikille saati ole kiinnostunut muiden asioista, olet kaikin tavoin huono työntekijä, työkaveri ja jotenkin omituinen ihmisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuliko vamiiksi tietävänsä kaiken paremmin? Entä kuunteliko ohjeet

No jos menen tekemään jotakin työtä, joka on samanlaista työpaikasta riippumatta, ja olen sitä ennenkin tehnyt, tiedän valmiiksi miten työ tehdään enkä myöskään tarvitse ohjeita.

Ei tässä kai mistään harjoittelijasta ollut kyse vaan kokemusta omaavasta työntekijästä ja uudesta työsuhteesta.

Aika harvassa työpaikassa työ on aivan sataprosenttisen samaa kuin "vastaavassa" toisessa, eli nimenomaan tuollainen kovakorvaisuus voi olla soveltumattomuutta työhön. 

Ei kuulosta asialliselta. Jos työtehtävät ovat samoja, mutta vain työnantaja vaihtuu ja aikaisemmin on oltu tyytyväisiä työntekijään ja jopa kehuttu, kyse ei erittäin todennäköisesti ole osaamisesta ja työtaidosta vaan henkilöstä. Se, onko koeaikapurun syy sitten kateus (kuten vaikka työntekijän ulkonäkö tai parempi työtaito, joka saa oman työnteon näyttämään hitaalta ja kömpelöltä kuten usein vaikkapa tietotekniikan käyttö on vanhemmilla henkilöillä) tai se, ettei uusi työntekijä osaa/viitsi/halua leikkiä työpaikan sosiaalisia leikkejä keskinäisine kehumisineen ja juoruiluneen, onkin eri asia.

Toisaalta, ei tuollainen naurettava "meidän tyttöjen" kehu-juorukerho työpaikkana kummoinen ole ja parempia löytyy vaikka kuinka paljon jos on osaava ammattilainen. Vähän isompia yrityksiä kannattaa mieluummin suosia, niissä on yleensä vähemmän ns. nurkkakuntaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä yhtäkään osaavaa, pätevää ja sopivaa, jolle olisi tullut eteen koeaikapurku. Sen sijaan tiedän monta ilkeää, laiskaa, osaamatonta ja suulasta, joiden työsuhde on päättynyt koeajalla.

Kai ymmärrät, että sopivuus on katsojan silmässä. Eikä ole mikään rikos päätyä vahingossa "vääränlaiseen" työyhteisöön, haastattelussa kun ei kerrota / kysytä kaikkea. Silloin täysin osaava ja asiallinenkin henkilö voi olla "soveltumaton" ja saada potkut. Ja tiedät varmaan myös laiskureita, jotka ovat vakituisessa työssä.

Itse sain potkut edellisestä työstä koeajalla, nykyinen työnantaja otti määräaikaisuuden jälkeen vakituiseksi. Että sellanen huligaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuliko vamiiksi tietävänsä kaiken paremmin? Entä kuunteliko ohjeet

No jos menen tekemään jotakin työtä, joka on samanlaista työpaikasta riippumatta, ja olen sitä ennenkin tehnyt, tiedän valmiiksi miten työ tehdään enkä myöskään tarvitse ohjeita.

Ei tässä kai mistään harjoittelijasta ollut kyse vaan kokemusta omaavasta työntekijästä ja uudesta työsuhteesta.

Aika harvassa työpaikassa työ on aivan sataprosenttisen samaa kuin "vastaavassa" toisessa, eli nimenomaan tuollainen kovakorvaisuus voi olla soveltumattomuutta työhön. 

Jos otetaan esimerkki ns. pienemmästä erityisalasta niin farmaseutin työ on. Sitä säätelee laki, joten pääsääntöisesti työ on kaikkialla samanlaista. No jossakin voi joutua rahastamaan asiakkaat kun taas toisessa paikassa on tekninen henkilökunta (siis se, jolla ei ole mitään koulutusvaatimusta vaan kuka tahansa voi mennä tekniseksi apteekkiin vaikka peruskoulusta periaatteessa) kassalla sitä varten. Jos olet ollut yhdessä apteekissa työssä, osaat olla toisessakin.

Sopimattomuus tehtävään ei ole sama kuin pätevyys. Vaikka olisi huippupätevä, mutta jos on v*ttumainen jankuttaja ja inttäjä niin koeaikapurku tulee oli osaaminen mitä tahansa huippua. Henkilö on ollut luonteensa/toimintansa osalta sopimaton.

T. Hr-johtaja, useita koeaikapurkuja tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuliko vamiiksi tietävänsä kaiken paremmin? Entä kuunteliko ohjeet

No jos menen tekemään jotakin työtä, joka on samanlaista työpaikasta riippumatta, ja olen sitä ennenkin tehnyt, tiedän valmiiksi miten työ tehdään enkä myöskään tarvitse ohjeita.

Ei tässä kai mistään harjoittelijasta ollut kyse vaan kokemusta omaavasta työntekijästä ja uudesta työsuhteesta.

Meillä on kyllä työpaikalla ollut huono kokemus ihmisistä, jotka kysyvät liikaa tai eivät kysy tarpeeksi.

Liikaa kyselevät ovat olleet liian epävarmoja (vaikka ovat olleet päteviä) ja rasittavia, eikä heitä ole kauaa jaksettu katsoa. Liian vähän kyselevät taas ovat luulleet tietävänsä kaiken ja sitten on jouduttu jälkikäteen paikkailemaan virheitä, mikä on johtanut myös siihen, ettei ole palkattu pidemmäksi aikaa. Olisiko se niin vaikea osoittaa vähän nöyryyttä, vaikka luulisi tietävänsä kaiken? Mistä voit tietää, oletko tosiaan tiennyt kaiken myös tuon työpaikan käytännöistä? Uudistuksia voi ruveta ajamaan sitten koeajan päätyttyä, jos on varma asiastaan.

En jaksanut lukea keskustelua, mutta nykyäänhän työelämässä "soveltuvuus" tarkoittaa sitä, että jaksaa koko ajan olla juoruilemassa muiden kanssa. Hiljaiset tekevät työt sillä välin kun muut jauhavat paskaa. Ihmeellistä kun nykyään ei työnteko riitä, vaan pitäisi vielä viihdyttää työkavereita samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuliko vamiiksi tietävänsä kaiken paremmin? Entä kuunteliko ohjeet

No jos menen tekemään jotakin työtä, joka on samanlaista työpaikasta riippumatta, ja olen sitä ennenkin tehnyt, tiedän valmiiksi miten työ tehdään enkä myöskään tarvitse ohjeita.

Ei tässä kai mistään harjoittelijasta ollut kyse vaan kokemusta omaavasta työntekijästä ja uudesta työsuhteesta.

Meillä on kyllä työpaikalla ollut huono kokemus ihmisistä, jotka kysyvät liikaa tai eivät kysy tarpeeksi.

Liikaa kyselevät ovat olleet liian epävarmoja (vaikka ovat olleet päteviä) ja rasittavia, eikä heitä ole kauaa jaksettu katsoa. Liian vähän kyselevät taas ovat luulleet tietävänsä kaiken ja sitten on jouduttu jälkikäteen paikkailemaan virheitä, mikä on johtanut myös siihen, ettei ole palkattu pidemmäksi aikaa. Olisiko se niin vaikea osoittaa vähän nöyryyttä, vaikka luulisi tietävänsä kaiken? Mistä voit tietää, oletko tosiaan tiennyt kaiken myös tuon työpaikan käytännöistä? Uudistuksia voi ruveta ajamaan sitten koeajan päätyttyä, jos on varma asiastaan.

Joo, ei ole ihme että työttömiä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Sopimattomuus tehtävään ei ole sama kuin pätevyys. Vaikka olisi huippupätevä, mutta jos on v*ttumainen jankuttaja ja inttäjä niin koeaikapurku tulee oli osaaminen mitä tahansa huippua. Henkilö on ollut luonteensa/toimintansa osalta sopimaton.

T. Hr-johtaja, useita koeaikapurkuja tehnyt

Eihän henkilössä silloin ole mitään vikaa ollut eikä hän ole ollut sopimaton henkilönä yleisesti, jos hänellä kerran on aikaisempia työsuhteita, joista on saanut jopa hyviä arvosteluja ja suosituksia. Hän on ollut sopimaton vain kyseiseen työyhteisöön. Voidaan siis sanoa, että "vika" on ollut työyhteisössä, ei työntekijässä.

Tosin voidaan kysyä, millaisia leikkipuiston hiekkalaatikoita jotkut työpaikat ovat jos on varaa irtisanoa osaavia henkilöitä vain siksi, että joku tai jotkut työkaverit ei tykkää leikkiä sen kanssa tai se ei leiki työkavareiden mieleisiä leikkejä, käytännössä jo muissa viesteissä mainittuja kehuleikkejä ja juorupelejä. Vielä oudompaa on, minkä vuoksi esimiehet ja työnantajatkin lähtevät mukaan tällaiseen lapselliseen "mä en tykkää tosta kun se ei sano mua nätiksi vaikka kuinka koetan saada siltä kehuja byää"-tuubaan ja vielä siinä määrin, että osaaminen (jonka perusteella luultavasti on aikanaan työhön otettu) onkin yhdentekevää kun ei tyhjäpäinen länkytys suju toivotulla tavalla.

Aika paljon on ihmisiä "tekemässä töitä", joita ei ilmeisesti kuitenkaan ole tarpeeksi kun työpaikalla joutaa keskittymään asioihin, jotka eivät liity mitenkään työhön ja vielä tekemään niistä irtisanomisen arvoisia ongelmia. Jos kaikki tekisivät sitä mistä heille maksetaan, siis töitä, olisi kaikilla työpaikalla viihtyisämpää. Omalla ajalla sitten voisi juoruilla, vaikka työkavareiden kanssa, jos ne nyt haluaisivat mitään ystävyyttä työajan ulkopuolella. Mutta tokihan sekin tarkoittaisi naisvaltaisen työpaikan logiikalla, että ei ole "soveltuva työtehtäviin" jos ei haluaisi lähteä "tyttöjen kesken istumaan iltaa töiden jälkeen" vaan haluaisi mieluummin viettää vapaa-aikansa perheensä ja itse valitsemiensa ystävien kanssa.

Kuinka pienet on oltava ympyrät ja ilmeisen vähän ystäviä jos työkaverin kehumiset tai kehumatta jättämiset ja se, kuinka kiinnostunutta se esittää kun toinen sille omia tuikitavallisia asioitaan selittää kuin suurenakin uutisena, ovat niin isoja juttuja että niiden perusteella koko työkuviot määritellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuliko vamiiksi tietävänsä kaiken paremmin? Entä kuunteliko ohjeet

No jos menen tekemään jotakin työtä, joka on samanlaista työpaikasta riippumatta, ja olen sitä ennenkin tehnyt, tiedän valmiiksi miten työ tehdään enkä myöskään tarvitse ohjeita.

Ei tässä kai mistään harjoittelijasta ollut kyse vaan kokemusta omaavasta työntekijästä ja uudesta työsuhteesta.

Meillä on kyllä työpaikalla ollut huono kokemus ihmisistä, jotka kysyvät liikaa tai eivät kysy tarpeeksi.

Liikaa kyselevät ovat olleet liian epävarmoja (vaikka ovat olleet päteviä) ja rasittavia, eikä heitä ole kauaa jaksettu katsoa. Liian vähän kyselevät taas ovat luulleet tietävänsä kaiken ja sitten on jouduttu jälkikäteen paikkailemaan virheitä, mikä on johtanut myös siihen, ettei ole palkattu pidemmäksi aikaa. Olisiko se niin vaikea osoittaa vähän nöyryyttä, vaikka luulisi tietävänsä kaiken? Mistä voit tietää, oletko tosiaan tiennyt kaiken myös tuon työpaikan käytännöistä? Uudistuksia voi ruveta ajamaan sitten koeajan päätyttyä, jos on varma asiastaan.

How about: "hei, olet ollut meillä nyt noin puolet koeajasta, joten tässä välissä voitaisiin keskustella, miten sinulla on mennyt tähän asti. Miltä itsestäsi tuntuu? Onko jokin tuntunut vaikealta? Okei. Me toivoisimme tässä vaiheessa hieman enemmän oma-aloitteisuutta ja rohkeutta päätöksentekoon. Sellaista odotamme työntekijöiltä."

Mutta palautteenantohan on ihan liian vaikeaa... Hymistellään ja ilmoitetaan vikana päivänä, että kiitos riittää, hei hei.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti osaavampi ja pätevämpi kuin muut. Varsinkin kielitaito ja tietotekninen osaaminen ovat sellaisia, joiden erityisen hyvä osaaminen ärsyttää niitä, jotka eivät osaa. Eräälläkin työpaikalla olisi pitänyt ehdottomasti kysyä neuvoa ja kirjoittaa muistiin, kuinka tietokone käynnistetään ja sammutetaan, vaikka tiedossa oli työntekijän tietotekniikasta suorittama tutkinto. Niinpä ns. varttuneempien täti-ihmisten mielestä osaava työntekijä oli "itseään täynnä ja kuvitteli liikoja eikä oikein hommat suju" kun ei kirjoittanut paperille muistiin, kuinka kone käynnistetään ja sammutetaan ja kuinka monta kertaa hiirellä klikataan milloin mitäkin tehdessä ja kuinka päin cd-levy laitetaan koneeseen.

Nämä omituiset irtisanomiset ovat yleensä sellaisia, jotka johtuvat muusta kuin työnteosta. Työntekijä on liian nuori, liian hyvännäköinen, liian osaava, liian koulutettu, liian fiksu = ei jaksa länkyttää turhanpäiväisyyksiä, tekee työnsä eikä kuluta aikaa työpaikalla länkyttäen tyhjänpäiväisyyksiä. Ja naisvaltainen työpaikkahan on sellainen, jossa työteho ja -taito on usein toissijaista, tyhjänpäiväinen länkytys sen sijaan ehdoton edellytys työyhteisön hyväksynnälle.

Paljon mahdollista että jotain tälläistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuliko vamiiksi tietävänsä kaiken paremmin? Entä kuunteliko ohjeet

No jos menen tekemään jotakin työtä, joka on samanlaista työpaikasta riippumatta, ja olen sitä ennenkin tehnyt, tiedän valmiiksi miten työ tehdään enkä myöskään tarvitse ohjeita.

Ei tässä kai mistään harjoittelijasta ollut kyse vaan kokemusta omaavasta työntekijästä ja uudesta työsuhteesta.

Aika harvassa työpaikassa työ on aivan sataprosenttisen samaa kuin "vastaavassa" toisessa, eli nimenomaan tuollainen kovakorvaisuus voi olla soveltumattomuutta työhön. 

Miten niin harvassa?? Kaikki suorittava työ on yleensä samanlaista joka paikassa. Kukat istutetaan, lattiat pyyhitään, sähköt kytketään, kuormat lastataan, maidot myydään, hiukset leikataan jne. samoin periaattein joka paikassa. Samoin voi kuvitella, että pappi saarnaa eri kirkoissa samalla tavalla, opettaja opettaa, sossu tekee huostaanoton, kirurgi leikkaa elimen jne...

Vierailija kirjoitti:

Sopimattomuus tehtävään ei ole sama kuin pätevyys. Vaikka olisi huippupätevä, mutta jos on v*ttumainen jankuttaja ja inttäjä niin koeaikapurku tulee oli osaaminen mitä tahansa huippua. Henkilö on ollut luonteensa/toimintansa osalta sopimaton.

T. Hr-johtaja, useita koeaikapurkuja tehnyt

Samoin jos ei ole kaikenaikaa ihastelemassa milloin mitäkin työkaverin puseroa, lasta, kesämökkiä, sohvaa, lomakuvia, harrastussaavutuksia (omia tai lasten) jnejne tai supattamassa muiden kanssa työpaikan yh:n miesystävistä, velan lastenhankkimattomuudesta tai laskutuksen leenan vuokralla asumisesta oman oston sijaan. Ihan oikeasti, millaista ihmistä edes kiinnostaa niin paljon että a) viitsii tällaisia pohtia ja b) tuo vielä pohdintansa muidenkin pohdittavaksi?

Sopimattomuus tarkoittaa usein sopimattomuutta työyhteisöön, ei sopimattomuttaa työhön. Ja sehän nyt on p-seestä, koska töihin mennään tekemään töitä ja soveltuvuutta työhön pitäisi arvioida nimenomaan työsuoritteen mukaan. Tästä syystä etätyöt ovatkin loistava asia, niissä ratkaisee osaaminen ja ammattitaito, ei tyhjänpäiväinen lässytystaito. Samoin oma työhuone, jossa on ovi, on myös kätevä, koska sinne voi ottaa kahvinkin mukaan jos ei halua jälleen kerran kuunnella pohdintaa siitä, miksi joku ei ole naimisissa vaikka on jo 40v tai miksi joku ei leikkaa hiuksiaan kananpeeksi kun on jo sentään 5-kymppinen. Tai muuta tälläistä todella merkittävää ja ammattitaitoa osoittavaa ja edellyttävää törkyä ei kun siis tärkeää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sopimattomuus tehtävään ei ole sama kuin pätevyys. Vaikka olisi huippupätevä, mutta jos on v*ttumainen jankuttaja ja inttäjä niin koeaikapurku tulee oli osaaminen mitä tahansa huippua. Henkilö on ollut luonteensa/toimintansa osalta sopimaton.

T. Hr-johtaja, useita koeaikapurkuja tehnyt

Niin että teille otetaan mieluummin esim. asiantuntijatehtäviin vähemmän pätevä kuin huippuosaaja, jos huippuosaaja ei osallistu työpaikan leikkeihin ja peleihin vaan käy töissä tekemässä - tadaa - töitä, jotka hän kuitenkin osaa ja hallitsee? Mutta kun ei kiinnosta penan golftasoitus ja irmelin huulitäytteet niin ei kun koeaikapurku, sopimaton tehtävään selkeästi.

Täällä on soimattu paljon naisvaltaisia työpaikkoja, mutta sama se voi olla miesvaltaisissakin, vaikka aiheet olisikin vähän erit. Toki esim insinöörit ovat usein asiakeskeisiä, mutta entäpä myyntitykit...