Onko säälittävää kutsua lapsen synttäreille myös omia aikuiskavereita joilla lapsia/ei lapsia

Eikös juhlissa ole tärkeintä hyvä mieli ja ilo? Joten pääasia, että on mukavia vieraita riippumatta siitä kuka on kyseessä. Joten anna miehesi märmättää. Parisuhde on molempien toiveiden huomioimista etenkin, kun perustelet omat ratkaisusi niin tarkkaan, Onko miehesi osannut selittää sinulle yhtä tarkkaan, miksi hän haluaa sukulaisensa mukaan? 

Kutsut, ketä haluat. Ei ole oikeaa ja väärää. Älä kysele muiden mielipiteitä. Meidän lasten synttäreillä on ollut mun äitinsä kavereita lapsineen. Mutta en edes hetkeäkään miettinyt, saako heitä kutsua. Elämään ei ole sääntökirjaa.

Miehesi kuulostaa rasittavalta nipolta. Mitä sun ukkos on päättämään, mitä muut muka ajattelevat? Luulot eivät ole tiedon väärti.

Monetko synttärit lapselle järjestetään? Tuleeko lapsen omia kavereita? Eli miten teille mahtuvat lapsen kaverit, sinun ystäväsi ja miehen sukulaiset?

Itse olen lapseton, mutta olen alusta asti saanut kutsun kavereitten lapsien synttäreille. Minusta on ihan mukavaa kun pääsee kahvin ääreen kavereiden kanssa juttelemaan.

”Säälittävä” on outo sanavalinta tässä kohtaa. Eivätkö lapselliset kaverit ja heidän lapsensa muutenkin ole sinun ja lastesi vapaa-ajan seuraa?

Minut (lapseton) on aina kutsuttu erään ystäväni lapsen synttäreille. Ajattelen vähän samoin kuin sinä, että ihan kiva, että pääsee siinä samalla vaihtamaan kuulumisia, kun muuten en niin usein ehditä tavata.

Mutta sanon myös, että ei lasten synttäreillä aikuiset kuitenkaan ehdi mitään syvällisiä puhumaan. Eihän se ole lähellekään sama tilanne kuin vain kahvitella rauhassa. Aina siinä on hälyä ja vieraita tulee ja menee. 

Joten kutsu vaan, mutta älä odota liikoja ko. tapahtumalta. Lasten juhla se loppujen lopuksi on. 

Kutsun aina myös hyviä ystäviäni, joilla on suunnilleen saman ikäisiä lapsia, vaikka lapset eivät varsinaisesti kavereita olisikaan keskenään. 

Outo ajatus, että siinä olisi jotain säälittävää? Vai tarkoitatko vieraan kannalta? 

Lapsettomia en kutsu, elleivät ilmaise haluaan tulla. Eli jos kerron synttärijuhlista ja he vaikuttavat kiinnostuneilta tulemaan, niin voi heittää: "tuu säkin mukaan". Tähän lisään aina, ettei lahjaa tarvitse tuoda. 

Tuovat kuitenkin, mutta usein esim. kukkia, suklaata tai viiniä meille vanhemmille. Lapset saavat aina niin älyttömästi lahjoja, että parempi vain, ettei sellaista pikkusälää tuoda yhtään. 

Meillä kutsutaan myös vanhempien läheiset ystävät, lapsineen jos niitä on. Ystävät ovat kuitenkin sen verran elämässämme mukana, että ovat lapsillemmekin läheisiä.

Jos ovat tuttuja lapsellekin, niin ihan hyvä idea.

Kuulostaisi lahjojen kerjäämiseltä minusta.

Olen lapseton ja luojan kiitos minut kutsutaan kavereiden lasten juhliin. Miten muuten pääsisin leikkimään ja touhuamaan lasten kanssa kuin kavereiden kautta? Tällaiset lapsitapahtumat tuovat lohtua lapsettomuudesta kärsivän elämään.

Consuel kirjoitti:

Onko säälittävää kutsua lapsen 0-10v synttäreille myös omia kavereita joilla on lapsia/ei vielä lapsia.

Itse olen ajatellut että kiva nähdä omia kavereita myös lapsen synttäreiden yhteydessä kun nykyisin kaikilla niin kiirettä ruuhkavuosissa töiden ja muiden asioiden kanssa. Ja lapsetkin pääsee leikkimään/tutustumaan toisiinsa ja yhteys säilyy myös näin .

Mieheni ei pidä kavereitteni villeistä lapsista ja pitää säälittävänä että haluan kutsua kavereitani ja heidän lapsia lasteni synttäreille. Mieheltä tulee aina vain sukulaisia, itselläni ei ole sukulaisia , vanhempia enää joita kutsua , joten tavallaan kutsun siksi myös kavereita. Tuntuisi hassulta että minun ”puolelta” ei tulisi ketään . Ja miestäni sosiaalisenpana tapauksena en ole koskaan edes ajatellut että tässä kutsumisessa olisi mitään vikaa..miehen mielestä kukaan ei kehtaa olla tulematta.

Samoin minun pitäisi yhtäkkiä tavata näitä kavereitani ihan erikseen ja ilman heidän lapsiaan ainakaan meillä kotona koska ei kestä hälinää tai kaaosta mitä lasten synttäreillä on.

Ehdottomasti pitää kutsua. Mut on lapset itse pyytänyt juhliinsa jo viisi vuotiaana, kun itsellä ei ollut lapsista tietoakaan. Nyt kun ne on vanhempia ollaan kavereita.

Meillä taas ei kutsuta sukulaisia vaan pelkästään aikuiskavereita perheineen.

Ensin pahoitin tästä tosi paljon mieleni koska mies tietää että mulla ei ole niitä sukulaisia jotka tulisi ja kaverit on tärkeitä.

Joo sanoin miehelle että todellakin aion kutsua ne joita haluan jatkossakin enkä tähän ala pyytämään mitään lupia. Mies siihen että sitten vahtaat kaveris lapsia kun ne on meillä ettei ne hajota mitään että hän kuulemma aina joutuu vahtimaan että muuten olis vaikka mitä särkynyt kun ovat villejä. Käytännössä hän istuu murjottaa yksin sohvalla tai muualla itsekseen eikä juttele kavereitteni kanssa eikä edes ole kiinnostunut juttelemaan ja nyt sanoo että vahtaat niitä lapsia sitten etkä juorua kavereittes kanssa. Kukaan lapsi ei ole enää taaperoiässä ja pienimmätkin jo eskari iässä joten aivan älytöntä nipotusta taas mieheltä.

Ei ole koskaan pitänyt kavereistani ja nyt on kuulemma mitta täynnä että eikö vois jo nähdä kavereita muualla jos hän ei niitä halua..

Consuel ap kirjoitti:

Ensin pahoitin tästä tosi paljon mieleni koska mies tietää että mulla ei ole niitä sukulaisia jotka tulisi ja kaverit on tärkeitä.

Joo sanoin miehelle että todellakin aion kutsua ne joita haluan jatkossakin enkä tähän ala pyytämään mitään lupia. Mies siihen että sitten vahtaat kaveris lapsia kun ne on meillä ettei ne hajota mitään että hän kuulemma aina joutuu vahtimaan että muuten olis vaikka mitä särkynyt kun ovat villejä. Käytännössä hän istuu murjottaa yksin sohvalla tai muualla itsekseen eikä juttele kavereitteni kanssa eikä edes ole kiinnostunut juttelemaan ja nyt sanoo että vahtaat niitä lapsia sitten etkä juorua kavereittes kanssa. Kukaan lapsi ei ole enää taaperoiässä ja pienimmätkin jo eskari iässä joten aivan älytöntä nipotusta taas mieheltä.

Ei ole koskaan pitänyt kavereistani ja nyt on kuulemma mitta täynnä että eikö vois jo nähdä kavereita muualla jos hän ei niitä halua..

Mies pellolle! Jssap!

Minä olen lapseton ja oikeastaan kaikilla ystävilläni on jo lapsia iältään 0-6 v.

Valitettavasti minua ei koskaan kutsuta ystävieni lasten juhliin, ei silloin kun lapselliset ystävät tulevat tai edes erikseenkään.

En ole kehdannut tästä ystävilleni sanoa, koska muuten olemme kyllä tekemisissä. Ehkä he sitten ajattelevat etten halua tulla silloin kylään, vaikka joka kerta kun olen heillä kylässä, niin minä olen se joka istuu lattialla ja leikkii lasten kanssa.

Olen tyytynyt tähän, koska en voi itse itseänikään kutsua juhliin.

Aina jos näemme muuten jonkun lapsen synttäreiden tai nimipäivien ihan lähellä niin vien jonkun pienen lahjan heille.

Meillä kutsutaan lapsen kaverit. Suku on noin 300-500 km päässä.