Tuntuu, että minua käsitetään jatkuvasti väärin siksi, etten juurikaan osoita tunteitani kasvojeni ilmeillä.

Sosiaaliselta kömpelyydeltä kuulostaa kyllä. Mutta vähän samaa mutta toisinpäin taitaa olla itsessänikin: minulla on suuria vaikeuksia tunnistaa vitsi jos se heitetään vakavalla naamalla. Minulla on taipumus ottaa ihmisten puhe aina täytenä totena. Siksi tarvitsen ne kasvojen ilmeet tueksi.

Onko tämä sinusta muka todella niin yllättävää, ap? Ihmiset uskovat tulkinnassaan aina enemmän kasvojen ilmettä ja muuta sanatonta viestintää, kuin vain sanoja.

Älykkyysosamäärällä sen sijaan tuskin on vaikutusta kasvojesi ilmeikkyyteen tai sen puutteeseen.

Minulla on ikä tehnyt tehtävänsä ja kasvot roikkuvat. Suun vierestä roikkuvat molemmat posket kohti maata ja näytän yleensä sen vuoksi vihaiselta vaikka en ole vihainen.

Pitäisi voittaa Lotossa ja käydä etelä-Koreassa leikkauttamassa plastiikkakirurgilla suu sievään kestohymyyn niin kukaan ei luule minua masentuneeksi tai vihaiseksi.

Ykkönen jatkaa vielä. Oletko kuullut sellaisesta termistä kuin puolihymy? Se tarkoittaa sitä, että aktivoit hymyillessäsi käyttämäsi kasvojen lihakset juuri ja juuri sen verran, että tiedostat niitä käyttäväsi. Silloin kasvojen ihme pehmenee ihmissilmällä havaittavasti sen verran, että toinen näkee että et ole ihan naama näkkärillä. Eli ihan pikkuriikkinenkin suupielien/poskipäiden liikutus periaatteessa riittää. Mallitermein sanottaisiin, että hymyile silmilläsi. Harjoittele vaikka peilin edessä. Kyse on tavallaan siitä, että kuinka hymyilet "mahdollisimman vähän". Tämä voisi toimia sinulla sellaisen väkinäisen kokohymyn tilalta paremmin. 

Niin, no mikä tähän sitten auttaa? Vääntää väkisin niitä ilmeitä?

Oho! Kuin minun kirjoittamani. Eli et ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, no mikä tähän sitten auttaa? Vääntää väkisin niitä ilmeitä?

Kyllä. Eikun vaan rohkeasti harjoittelemaan!

Sama, vituttaa kaikenlainen teennäinen yliartikuloiminen

Onko autismikirjon häiriö tutkittu? Kuulostaa aspergerilta tai HFA:lta.

Viestinnästä suurin osa on non-verbaalista, joten vaikeuttaahan tuo kommunkointia ja sitä, että tulet ymmärretyksi oikein. Tutkitustkin jos henkilö sanoo yhtä, mutta elekieli kertoo toista, ihmiset uskovat elekieltä.

Sanot, että ihmiset ymmärtävät sinut väärin, koska sinulla ei ole kasvonilmeitä. Entä ymmärrätkö sinä muiden ihmisten ilmeitä? Osaatko lukea sanatonta viestintää?

Sama täällä. Olen ihan perus tyytyväinen, mutta miksi pitäisi koko ajan näyttää se koko maailmalle? Nytkin minua yritetään psykologien ja lääkärien toimesta pakkoauttaa, kun olen mielestäni ihan normaalisti puhunut pikkulapsiajan väsyttävyydestä. Tai ylipäätään jos sanon että mulla menee ihan hyvin, niin se ei taida välittyä ilmeistäni. Tosin mulla on Asperger, mutta mitä sitten? Ei minua silti tarvitse auttaa.

Tuntemuksesi on oikea, ihmisten on vaikea ymmärtää sinua, jos sinulla ei ole kasvojen ilmeitä. Sun peilisolut ei taida toimia.

Onko tutkittu, mistä ilmeettömyytesi johtuu?

Täällä toinen pokerinaama. Se nyt vaan on temperamenttikysymys kuinka voimakkaasti ilmaisee tunteita. Itse näytän niin vihan kuin ilonkin hyvin hillitysti. Toisaalta tulkitsen joitakin vahvemmin tunteita näyttäviä ihmisiä väärin, esim. miten joku voi pikkuasiasta niin raivostua, myöhemmin asiasta kysyttäessä asia vain vähän harmitti ko. ihmistä. Olen huomannut että monet ihmiset jotka tuntevat minut vain kauempaa, ovat alkuun aika penseän oloisia, mutta kun oppivat minua tuntemaan ja myös toisin päin, suhtautuminen muuttuu lämpimämmäksi.