Kärsiikö ainoa lapsi sisarusten puutteesta?

Mulla ei ollut. Sisaruksia mulla on kolme ja lapsuus oli yhtä riitaa ja tappelua. Emme ole olleet puheväleissä kymmeneen vuoteen.

Sisarus on varmasti hyvä kasvukumppani jokaiselle lapselle.

Silti jokainen lapsi ei kärsi sisaruksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut. Sisaruksia mulla on kolme ja lapsuus oli yhtä riitaa ja tappelua. Emme ole olleet puheväleissä kymmeneen vuoteen.

Kuulostaa dramaattiselta, millainen riita voi johtaa puhevälien sabotoimiseen?

Ei kärsi.

Varmaan aika lailla saman verran, kuin sisaruksellinen lapsi kärsii sisaruksistaa.

Jos kasvaa ilman sisaruksia, ei opi vaatimaan itselleen ns. lebensraumia, eli elintilaa. Koska ei tarvitse tapella huomiosta ja tavaroista joidenkin sisarusten kanssa. Toisin sanoen siitä voi olla myös haittaa myöhemmässä elämässä sellaisen tietyn "sosiaalisen kyynerpään" puuttumisena. Voi tulla "liian" kiltti ja vaatimaton lapsi...

Olen itse sellainen.

Omalla kohdallani olisi ollut parempi jos ei olisi ollut sisarruksia.

Itellä on yksi lapsi koska en voinut saada enempää. Hyvät puolet: rahat riittää ja aikaa paneutua esim. koulunkäynnissä tukemiseen. Huonot puolet: tylsää kotona jos on esim. kipeänä pitkään ilman kavereita.

Sosiaaliset taidot ovat hyvät, ja kavereita on paljon. Empaattinen ja solidaarinen lapsi.

Yksi sisko maailman tärkein ihminen, toinen oli kylmä, ilkeä ja laskelmoiva. Veljeni taas oli väkivaltainen.

Onni on tuo yksi.

Oma sisareni on ollut hyvin tärkeä läpi koko elämän ja olen hänestä kiitollinen. Mutta eihän se välttämättä olisi niin, vaikka sisarus olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Itellä on yksi lapsi koska en voinut saada enempää. Hyvät puolet: rahat riittää ja aikaa paneutua esim. koulunkäynnissä tukemiseen. Huonot puolet: tylsää kotona jos on esim. kipeänä pitkään ilman kavereita.

Sosiaaliset taidot ovat hyvät, ja kavereita on paljon. Empaattinen ja solidaarinen lapsi.

Niin ja sekin on huono puoli, että uimakaveria yms. pitää kysellä aina erikseen tai sitten itse olla lapselle kaverina. Meistä on kyllä tullut aika läheisiä, koska niin paljon olen ollut seurana sisaruksen tai kaverin puuttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvaa ilman sisaruksia, ei opi vaatimaan itselleen ns. lebensraumia, eli elintilaa. Koska ei tarvitse tapella huomiosta ja tavaroista joidenkin sisarusten kanssa. Toisin sanoen siitä voi olla myös haittaa myöhemmässä elämässä sellaisen tietyn "sosiaalisen kyynerpään" puuttumisena. Voi tulla "liian" kiltti ja vaatimaton lapsi...

Olen itse sellainen.

Paljolti myös temperamenttikysymys. Kyllä päiväkodissa oppii käyttämään ns. kyynärpäitä ja siellä oppii myös huomioimaan toiset lapset ym.

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvaa ilman sisaruksia, ei opi vaatimaan itselleen ns. lebensraumia, eli elintilaa. Koska ei tarvitse tapella huomiosta ja tavaroista joidenkin sisarusten kanssa. Toisin sanoen siitä voi olla myös haittaa myöhemmässä elämässä sellaisen tietyn "sosiaalisen kyynerpään" puuttumisena. Voi tulla "liian" kiltti ja vaatimaton lapsi...

Olen itse sellainen.

Voi sitä tulla tuollainen, vaikka olisi sisaruksiakin. Itse olen kolmesta sisaresta nuorin, ja olen myöskin liian kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvaa ilman sisaruksia, ei opi vaatimaan itselleen ns. lebensraumia, eli elintilaa. Koska ei tarvitse tapella huomiosta ja tavaroista joidenkin sisarusten kanssa. Toisin sanoen siitä voi olla myös haittaa myöhemmässä elämässä sellaisen tietyn "sosiaalisen kyynerpään" puuttumisena. Voi tulla "liian" kiltti ja vaatimaton lapsi...

Olen itse sellainen.

Erittäin monet naiset ovat liian kilttejä ja vaatimattomia, vaikka olisivat kasvaneet suurperheessä. Taitaa sukupuoli vaikuttaa paljon enemmän kuin sisarusten puuttuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut. Sisaruksia mulla on kolme ja lapsuus oli yhtä riitaa ja tappelua. Emme ole olleet puheväleissä kymmeneen vuoteen.

Kuulostaa dramaattiselta, millainen riita voi johtaa puhevälien sabotoimiseen?

Minulla on isosisko ja isoveli, ikäeroa muutama vuosi. Ihan pikkulapsina oli kivaa leikkiä yhdessä, sen jälkeen ei.

Olin meistä pienin, joten koin ehkä rajuimpana nuo tappelut 10-14v:nä. Ei ollut mitään pikku sisarustappeluita, vaan päähän lyömistä, maahan heittelyä, mahaan potkimista ym. Joskus ala-asteella repesi jalasta nivelsiteet, kun siskoni hyppi sen päällä. Myöskin kynsistä tulleet arvet koristavat yhä käsiäni aikuisiällä.

Emme vain ikinä jostain syystä tulleet toimeen. Olimme kolme täysin erilaista ihmistä, jotka sattuvat olemaan sukua. En olisi muutenkaan väkivaltaisten ja epämiellyttävien ihmisten kanssa tekemisissä, miksi siis heidän kanssaan olisin?

- eri

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani olisi ollut parempi jos ei olisi ollut sisarruksia.

Mikä lie. Mut entäs sisaruksia?

Itse ainoana lapsena kärsin kovasti tästä. Eihän se toki olisi sanottua, että lämpimät välit olisi, mutta silti olen kovasti aina kaivannut siskoa tai veljeä.

En ole ikinä kärsinyt. Sen sijaan muille se on ollut ongelma. Monilapsisten perheiden lapset kertoivat, että minä olen itsekäs enkä osaa jakaa, koska olen ainokainen. Toistivat vanhempiensa kommentteja. Tajusin vasta n. 25-vuotiaana, etten itse asiassa ole yhtään sen itsekkäämpi kuin kukaan muukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvaa ilman sisaruksia, ei opi vaatimaan itselleen ns. lebensraumia, eli elintilaa. Koska ei tarvitse tapella huomiosta ja tavaroista joidenkin sisarusten kanssa. Toisin sanoen siitä voi olla myös haittaa myöhemmässä elämässä sellaisen tietyn "sosiaalisen kyynerpään" puuttumisena. Voi tulla "liian" kiltti ja vaatimaton lapsi...

Olen itse sellainen.

Minä olen myös kiltti ja vaatimaton, puuttuu juuri tollanen sosiaalinen kyynärpää. Sisaruksia minulla on 3.

Itse olen ainut lapsi ja vielä serkuksistakin nuorin että ihan hyvin oli asiat. Ei mitään valittamista ja hyvin olen elämässä pärjännyt.

Miehellä on kaksi siskoa ja eivät ole kovin läheisiä mutta asialliset välit.

Meillä on kaksi lasta mutta emme tehneet 2 lasta vain sen takia että olisi sisarus/leikkikaveria vaan siksi että halusimme 2 lasta. Ikäerokin on "suuri" eli 5 vuotta.