Lue keskustelun säännöt.
PAHIN joululahjasi ja paskin joulusi, aikuisen?!
20.12.2018 |
Vuosia sitten, olin masentuneena ja pahasti velkaantuneena. Tiedossa oli kurja joulu itselleni jo senkin vuoksi.
Toivoin, että joulu menisi mukavissa merkeissä ja saisin edes kivoja lahjoja.
Sisarukseni olivat ostaneet toisilleen paljon lahjoja, kauniita juttuja. Ja se mitä sain heiltä, musersi minut.
Joulu, tuo yksi päivä vuodessa, jolloin haluaa juhlia ja nauttia, eikä tulla syrjityksi!
Sain 20e lahjakortin minimaniin! Kauppaan, jossa en osotksia edes tee. Tämä siksi, etteivät halunneet antaa sitä osuuskuntaan, jotten ostaisi sillä itselleni jotain turhaa, vaan käyttäisin sen ruokaan!!
Eli he ajattelivat tehneensä minulle hienonkin palveluksen, ostaessaan lahjakortin kauppaan, ruokaan!!
Koin sen joulun paskimmaksi ikina ja itseni nöyryytetyksi.
En todellakaan halunnut tulla muistutsetuksi siitä, että rahaa on liian vähän, ja että siinä sulle 20e ja käytä se ruokaan!
Silläkö saisi ruokaa itselle ja lapselle?! Ei todellakaan!!
Olisin minäkin tykännyt jos olisin saanut uuden pussilakanasetin itselleni tai uusia astioita.
En muista, mitä itse heille annoin, mutta parempaa se oli.
Vaikka siitä onkin kulunut jo noin 10 vuotta, tunnen silti piston sydämessäni :(
Masentuneena ollessani, he ei vät kertaakaan tulleet avukseni tai silloin tuoneet ruokaa kotiini, vaan se piti tehdä noin, jouluna! He eivät ole tukenee minua samoin kuin minä olen heitä.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahja ei ole mieluisa ja siitä joulu pilalla?
Miten tuo joulu noin muuten meni? Sisarusten ajatus oli kuitenkin kaunis.
Ai kaunis?! Antaa 20e lahjakortti, että voit ostaa ruokaa, kun toisiinsa käyttivät yli 100 euroa!!
Eli käyttivät minuun 10r per nuppi ja toisiinsa enemmänkin!!
Mulle ihan sama, mitä muut siitä ajattelevat, kun eivät todellakaan tiedä koko totuutta taustoistamme.
AP
Yksi mätä omena pilaa koko sadon, joten olisiko peiliin katsomisen paikka miksi et ollut enenemmän arvoinen?
Juuri siksi olisikin parempi vain kuolema, sillä kuolema korjaa sadon!
Joten kiitos sinulle!
Sääliäkö haluat? Vaikka jakaisin sinulle kaikki jaxuhalit ja sisaruksesi jakaisi kaikki lahjat mitä SINÄ haluat sinun elämäsi ei muutu paremmaksi kun SINÄ olet päättänut olla se uhri, joita kaikki muut silkkaa pahuttaan vaan kiusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalin joulu oli, kun olin 1,5 kuukautta aiemmin menettänyt vauvan ja miehem veljen vaimo oli raskaana. Koko joulu ihailtiin vauvavatsaa ja tyrkytettiin itkuhälyttimiä sun muita tuleville vanhemmille...
Sain sinä jouluna palapelin, en mitään muuta. Mutta olen jo vuosia saanut vain paskoja lahjoja enkä varmaan koskaan tule edes saamaan enää mitään mieluisaa.
Vierailija kirjoitti:
Kamalin joulu oli, kun olin 1,5 kuukautta aiemmin menettänyt vauvan ja miehem veljen vaimo oli raskaana. Koko joulu ihailtiin vauvavatsaa ja tyrkytettiin itkuhälyttimiä sun muita tuleville vanhemmille...
Sain sinä jouluna palapelin, en mitään muuta. Mutta olen jo vuosia saanut vain paskoja lahjoja enkä varmaan koskaan tule edes saamaan enää mitään mieluisaa.
Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
hilbert kirjoitti:
Mieheni kuoli juuri joulun alla. Äkillisesti. En tiedä voiko sitä sanoa paskimmaksi jouluksi, mutta mieheni sukulaiset saivat päähänsä ryhtyä ihan heti vaatimaan perintöosuuttaan miehen omaisuudesta (meillä ei ollut lapsia, joten perintökaaren mukaisesti heillä oli toki vaateisiinsa oikeus).
Ohis, mutta lapsettoman avioparin ensin kuolleen puolison omaisuus palautuu suvulle vasta lesken kuoleman jälkeen.
Niin... älä vaan sano nimimerkki hilbert että olet mennyt myymään kotisi tai muuta kiinteää omaisuutta noiden vaatimusten takia??
Tämä nyt lähtee ihan typerästi menemään jo ohi aiheen, mutta näköjään täällä on jälleen näitä kiusaajiakin liikenteessä.
En minä ole koskaan sääliä halunnut, enkä sisarilta edes mitään ole enää kaivannut vuosiin! Saati vanhemmiltanikaan. Olen oppinut elämään yksin ja itselleni, sekä lapselle.
En ole surkuttelemassa elämääni muille tai hakemassa huomiota.
Kuinka moni teistä tietää ja miten paljon masennuksesta? Ihan aikuisten oikeasti?!
Sillä kaikkein naurettavinta on juuri tuo ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys.
Oletus, että masentunut on itsekäs, uhri (no onhan hän sairautensa uhri!), hakee huomiota... jne.
Se on sairasu siinä missä syöpäkin. (ja tästä päästäänkin arvatenkin repimään pitkä ketju, kuinka kehtaan verrata siihen!) Kummatkin sairaudet tappaa, tai paranee. Toinen vain tapahtuu luonnollisin keinoin, toinen omankäden kautta!
Kuinka moni edes tietää, mistä se masennus on saanut alkunsa?! Tuleeko sitä koskaan kysyttyä?
No välttämättä masentunut ei kerro sitä... mutta sen on voinut laukaista monikin asia; kiusatuksi tuleminen, uhriksi joutuminen (hyväksikäyttö seksuallisesti, tms.), karu lapsuus, huono parisuhde jne.
Joten kyllä, masentunut on uhri jostain!
Periytyminen on myöskin tapa sairastua masennukseen, jolloin aivoista puuttuu se ainesosa, jonka olisi tarkoitus tuoda sitä mielihyvää.
AP
Ps. Ei, en ole hakemassa huomiota, sääliä, ihaliua, tms. Vaan tietoisuutta mitä masennus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran oli todella kivuliaat kuukautiset. Piti myös aattona jonotella kaupasta jotain turhaketta anopille, joka ei itse viitsinyt lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt lähtee ihan typerästi menemään jo ohi aiheen, mutta näköjään täällä on jälleen näitä kiusaajiakin liikenteessä.
En minä ole koskaan sääliä halunnut, enkä sisarilta edes mitään ole enää kaivannut vuosiin! Saati vanhemmiltanikaan. Olen oppinut elämään yksin ja itselleni, sekä lapselle.
En ole surkuttelemassa elämääni muille tai hakemassa huomiota.
Kuinka moni teistä tietää ja miten paljon masennuksesta? Ihan aikuisten oikeasti?!
Sillä kaikkein naurettavinta on juuri tuo ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys.
Oletus, että masentunut on itsekäs, uhri (no onhan hän sairautensa uhri!), hakee huomiota... jne.
Se on sairasu siinä missä syöpäkin. (ja tästä päästäänkin arvatenkin repimään pitkä ketju, kuinka kehtaan verrata siihen!) Kummatkin sairaudet tappaa, tai paranee. Toinen vain tapahtuu luonnollisin keinoin, toinen omankäden kautta!
Kuinka moni edes tietää, mistä se masennus on saanut alkunsa?! Tuleeko sitä koskaan kysyttyä?
No välttämättä masentunut ei kerro sitä... mutta sen on voinut laukaista monikin asia; kiusatuksi tuleminen, uhriksi joutuminen (hyväksikäyttö seksuallisesti, tms.), karu lapsuus, huono parisuhde jne.
Joten kyllä, masentunut on uhri jostain!
Periytyminen on myöskin tapa sairastua masennukseen, jolloin aivoista puuttuu se ainesosa, jonka olisi tarkoitus tuoda sitä mielihyvää.
AP
Ps. Ei, en ole hakemassa huomiota, sääliä, ihaliua, tms. Vaan tietoisuutta mitä masennus on.
Ihan aikuisten oikeasti luulet että olet ainoa jolla on ongelmia aikana jolloin lähes joka toisella on ongelmia mielenterveyden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt lähtee ihan typerästi menemään jo ohi aiheen, mutta näköjään täällä on jälleen näitä kiusaajiakin liikenteessä.
En minä ole koskaan sääliä halunnut, enkä sisarilta edes mitään ole enää kaivannut vuosiin! Saati vanhemmiltanikaan. Olen oppinut elämään yksin ja itselleni, sekä lapselle.
En ole surkuttelemassa elämääni muille tai hakemassa huomiota.
Kuinka moni teistä tietää ja miten paljon masennuksesta? Ihan aikuisten oikeasti?!
Sillä kaikkein naurettavinta on juuri tuo ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys.
Oletus, että masentunut on itsekäs, uhri (no onhan hän sairautensa uhri!), hakee huomiota... jne.
Se on sairasu siinä missä syöpäkin. (ja tästä päästäänkin arvatenkin repimään pitkä ketju, kuinka kehtaan verrata siihen!) Kummatkin sairaudet tappaa, tai paranee. Toinen vain tapahtuu luonnollisin keinoin, toinen omankäden kautta!
Kuinka moni edes tietää, mistä se masennus on saanut alkunsa?! Tuleeko sitä koskaan kysyttyä?
No välttämättä masentunut ei kerro sitä... mutta sen on voinut laukaista monikin asia; kiusatuksi tuleminen, uhriksi joutuminen (hyväksikäyttö seksuallisesti, tms.), karu lapsuus, huono parisuhde jne.
Joten kyllä, masentunut on uhri jostain!
Periytyminen on myöskin tapa sairastua masennukseen, jolloin aivoista puuttuu se ainesosa, jonka olisi tarkoitus tuoda sitä mielihyvää.
AP
Ps. Ei, en ole hakemassa huomiota, sääliä, ihaliua, tms. Vaan tietoisuutta mitä masennus on.
Aikuisten oikeesti, hohhoijaa
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt lähtee ihan typerästi menemään jo ohi aiheen, mutta näköjään täällä on jälleen näitä kiusaajiakin liikenteessä.
En minä ole koskaan sääliä halunnut, enkä sisarilta edes mitään ole enää kaivannut vuosiin! Saati vanhemmiltanikaan. Olen oppinut elämään yksin ja itselleni, sekä lapselle.
En ole surkuttelemassa elämääni muille tai hakemassa huomiota.
Kuinka moni teistä tietää ja miten paljon masennuksesta? Ihan aikuisten oikeasti?!
Sillä kaikkein naurettavinta on juuri tuo ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys.
Oletus, että masentunut on itsekäs, uhri (no onhan hän sairautensa uhri!), hakee huomiota... jne.
Se on sairasu siinä missä syöpäkin. (ja tästä päästäänkin arvatenkin repimään pitkä ketju, kuinka kehtaan verrata siihen!) Kummatkin sairaudet tappaa, tai paranee. Toinen vain tapahtuu luonnollisin keinoin, toinen omankäden kautta!
Kuinka moni edes tietää, mistä se masennus on saanut alkunsa?! Tuleeko sitä koskaan kysyttyä?
No välttämättä masentunut ei kerro sitä... mutta sen on voinut laukaista monikin asia; kiusatuksi tuleminen, uhriksi joutuminen (hyväksikäyttö seksuallisesti, tms.), karu lapsuus, huono parisuhde jne.
Joten kyllä, masentunut on uhri jostain!
Periytyminen on myöskin tapa sairastua masennukseen, jolloin aivoista puuttuu se ainesosa, jonka olisi tarkoitus tuoda sitä mielihyvää.
AP
Mikä ihmeen uhri ? On ihmeelliset jutut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt lähtee ihan typerästi menemään jo ohi aiheen, mutta näköjään täällä on jälleen näitä kiusaajiakin liikenteessä.
En minä ole koskaan sääliä halunnut, enkä sisarilta edes mitään ole enää kaivannut vuosiin! Saati vanhemmiltanikaan. Olen oppinut elämään yksin ja itselleni, sekä lapselle.
En ole surkuttelemassa elämääni muille tai hakemassa huomiota.
Kuinka moni teistä tietää ja miten paljon masennuksesta? Ihan aikuisten oikeasti?!
Sillä kaikkein naurettavinta on juuri tuo ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys.
Oletus, että masentunut on itsekäs, uhri (no onhan hän sairautensa uhri!), hakee huomiota... jne.
Se on sairasu siinä missä syöpäkin. (ja tästä päästäänkin arvatenkin repimään pitkä ketju, kuinka kehtaan verrata siihen!) Kummatkin sairaudet tappaa, tai paranee. Toinen vain tapahtuu luonnollisin keinoin, toinen omankäden kautta!
Kuinka moni edes tietää, mistä se masennus on saanut alkunsa?! Tuleeko sitä koskaan kysyttyä?
No välttämättä masentunut ei kerro sitä... mutta sen on voinut laukaista monikin asia; kiusatuksi tuleminen, uhriksi joutuminen (hyväksikäyttö seksuallisesti, tms.), karu lapsuus, huono parisuhde jne.
Joten kyllä, masentunut on uhri jostain!
Periytyminen on myöskin tapa sairastua masennukseen, jolloin aivoista puuttuu se ainesosa, jonka olisi tarkoitus tuoda sitä mielihyvää.
AP
Ps. Ei, en ole hakemassa huomiota, sääliä, ihaliua, tms. Vaan tietoisuutta mitä masennus on.
Ihan aikuisten oikeasti luulet että olet ainoa jolla on ongelmia aikana jolloin lähes joka toisella on ongelmia mielenterveyden kanssa?
Olenko väittänyt olevani ainoa? En ole. Äläkä nyt sano että rivienvälistä huokuu niin 😂🤣😂🤣
Ap
hilbert kirjoitti:
Mieheni kuoli juuri joulun alla. Äkillisesti. En tiedä voiko sitä sanoa paskimmaksi jouluksi, mutta mieheni sukulaiset saivat päähänsä ryhtyä ihan heti vaatimaan perintöosuuttaan miehen omaisuudesta (meillä ei ollut lapsia, joten perintökaaren mukaisesti heillä oli toki vaateisiinsa oikeus). Koska puolison kuolema oli jo riittävä syy joutua shokkiin ei miehen sukulaisten käytös ainakaan edesauttanut minua. Olin siis järkyttynyt ja peloissani, sillä siinä mielentilassani kuvittelin heidän ryntäävän ikkunoista ja ovista sisälle repimään kotimme palasiksi.
En sano sitä paskimmaksi jouluksi. Kiitän ihmisiä, jotka minua silloin auttoivat. Myös vieraatkin. TArina siitä joulusta, jos sen kokonaan täällä kertoisin, on niin uskomaton, että harva sen uskoisi. Mutta voin vakuuttaa, että olen nähnyt joulun myötä ahneuden, pahuuden, väkivallan, kovuuden ja miten ihmisen heikkoutta käytetään hyväksi.
Joka joulu jossakin on täys helvetti meneillään. Toivon sellaisille voimaa pitää puolensa ja löytää apua. Jos sinä näet, että jollakin on hätä jouluna mieti jo nyt oletko valmis ottamaan hänet kotiisi. Tai hyppäämään pois juolupöydän ääreltä antamaan autokyytiä . Tai halaamaan hetkeksi, vaikka viisi lasta pomppii jouluhysteerisenä ympärilläsi. Ylipäätään vastaamaan puhelimeen, koska joku voi oikeasti tarvita apua. Onnettomuudet eivät katso onko joulu vai ei.
Itken erittäin harvoin, mutta tätä lukiessa tuli kyyneleet silmiin. Tämä teksti on kirjoitettu kovasta kokemuksesta ja suoraan sydämestä. Sen aistii lukiessa.
Huonoimmat lahjat, joita väistämättä tulee joka vuosi: pesuaineet, suihkusaippuat, hiustuotteet ja deodorantit, joita en pysty käyttämään koska herkkä iho ja hankala, luonnonmukaisia aineita vaativa hiuslaatu.
Toinen on maitosuklaat, joita syödessä iskee ripuli.
Olen näistä sanonut, mutta ei auta. Suklaat saa onneksi laitettua eteenpäin mutta noita hygieniatuotteita harvoin kukaan huolii, kun ihmisillä on niistä yleensä omat mieltymyksensä jo olemassa.