Yksinhuoltajana avioliitossa kun miehelle on liikaa katsoa lapsia edes kerran viikossa

Mistä se sääntö on tullut, että mieheltä pitää anoa monta päivää ennen, että vahtii yhtäkään omista lapsistaan? Miten tollaseen tilanteeseen päädytään?

Eihän se mies mitenkään voi estää lähtemästä ulos. Jos sanoo vaikka, että käväsenpä tossa kaupassa, niin ei kai se mies ovea laita takalukkoon tai muutoin estä lähtemästä?

Tekisin varmaan vielä kaksi lasta lisää.

Miksi piti väkisin saada ne lapset tehdä juuri tuon  miehen kanssa? -siitähän tässä on kysymys. Ei nyt enää itku auta, kun maito on jo kolmeen kertaan kaatunut omasta halustasi maahan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat toki meidän omia biologisia lapsia kaikki.

-ap

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin, että onko mies toiminut alusta asti noin? Onko siis hoitanut esikoistakaan aikanaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Muuten sama, mutta en lähtisi lasten kanssa kuskaamaan vaimoa ostoksille. Voi mennä itse autolla tai julkisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo lapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Mistä tällaisia kynnysmattoja oikein tulee. Mies on täysi narsistinen pelle ja AP ei kykene tekemään mitään muuta kuin avautumaan netissä keskustelupalstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo lapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Sääliksi käy teidän lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eli ensimmäisen lapsen jälkeen vastuu vielä jakautui tasan, samoin toisen. Mutta kolmannen lapsen syntymän jälkeen mies ei enää jää heidän kanssaan kotiin. Lupasiko hän kuitenkin niin siinä vaiheessa, kun kolmatta lasta aloitte suunnitella?

Esikoisen ja keskimmäisen aikana ei ollut tätä ongelmaa, ja yhä mies on mielellään poikien kanssa, vie heitä työpaikalleenkin välillä käymään. On heistä tosi ylpeä. Juuri kolmas on se jonka aikana on muodostunut tämä ongelma. Aiemmin en ole asiasta ärsyyntynyt.

Nyt vaan teet kerran sen tempun, että varmistat että miehelläsi ei ole mitään tärkeää. Sitten laitat vaatteet päällesi ja sanot että olet tunnin tai kaksi pois. Ja sitten kännykkä kiinni. Voit laittaa vielä vaikka sillä kännykällä viestin ukolle, että tää rakkine on kines nytte.

Tappeluhan tuosta äkkilähdöstä voi tulla, mutta herättäisikö se pölyn laskeutumien jälkeen myös rakentavaa keskustelua tästä kaikesta. Osoittaisit poissaolossasi sen että olet tosissasi ja kypsä samaan toistuvaan tilanteeseen, jossa joudut odottamaan milloinkas olisi se seuraava kerta päästä vapaalle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tällaisia kynnysmattoja oikein tulee. Mies on täysi narsistinen pelle ja AP ei kykene tekemään mitään muuta kuin avautumaan netissä keskustelupalstalla. 

Ovatko muut samaa mieltä että on narsisti? Itse en sitä tajua. Esim. viime kuussa osti mulle hienon mersun ja maksaa kampaajat, vaatteet ym, ei petä, tulee yleensä aina suoraan töistä kotiin, halii, pussaa, huomioi sängyssä. Itse lähinnä olen miettinyt olenko itse liian vaativa.

Mitä tulee kynnysmattoiluun niin olen kyllä toista huomioiva, mutta olen kertonut miehelle mielipiteeni ja hakenut eroa, en tiedä mitä muutakaan voi tehdä.

Mies ei siis pidä tyttölapsesta. Tosi kiva isi.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei siis pidä tyttölapsesta. Tosi kiva isi.

Tästä ei ole kyse. Hän halusi aina tyttöä ja tyttö on unelmien täyttymys, ihanampi kuin olisimme voineet kuvitellakaan. Mutta tyttö on vielä pieni ja kun pojissa ei ole paljon hoitamista niin tytössä on. Hänen kanssa on mahdoton lähteä mihinkään, karkailee, uhmailee yms

Eipä tohon ratkaisu ole huutaminen, pyytäminen tai käskeminen.

Lähde pois vähintään kahdeksi yöksi. Ilmoitat aamulla että minä lähden nyt, tulen kahden päivän päästä. Raadollistahan se on, mutta jos ei muu tehoa niin ei tehoa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tohon ratkaisu ole huutaminen, pyytäminen tai käskeminen.

Lähde pois vähintään kahdeksi yöksi. Ilmoitat aamulla että minä lähden nyt, tulen kahden päivän päästä. Raadollistahan se on, mutta jos ei muu tehoa niin ei tehoa.

Niinpä, mies on nyt nostanut itsensä jalustalle kun mä paha narttu huusin hänelle. Ei se siitä huudosta ja mun lähdöstä oppinu muuta kuin marttyyriksi.

-Ap

Tää johtuu ihan siitä että valitaan se puoliso pelkän ulkonäön perusteella.

Outoa on se miten paljon tätä valitusta on. Ihan kuin elettäisiin keskiajalla. Miehelle ojennetaan perheessä kaikki valta, itse otetaan vastuu lapsista. Eikä kai niitä lapsiakaan saa opetettua tottelemaan millään kun ei kerran miestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tohon ratkaisu ole huutaminen, pyytäminen tai käskeminen.

Lähde pois vähintään kahdeksi yöksi. Ilmoitat aamulla että minä lähden nyt, tulen kahden päivän päästä. Raadollistahan se on, mutta jos ei muu tehoa niin ei tehoa.

Mietin tuota poislähtöä pariksi päiväksi mutta eihän sitä taas kukaan ymmärtäisi, vaikuttaisin vaan nartulta. Omat vanhemmatkin tuomitsisivat ja muu lähipiiri. Joku sivistynyt tapa pitäisi olla. Tuntuu että keskustelut kuitenkin muuttuu just riitelyksi niinkuin nyt eilenkin

Vierailija kirjoitti:

Miksi piti väkisin saada ne lapset tehdä juuri tuon  miehen kanssa? -siitähän tässä on kysymys. Ei nyt enää itku auta, kun maito on jo kolmeen kertaan kaatunut omasta halustasi maahan.

Onko olemassa tilannetta,jossa miehen käytös olisi miehen itsensä vastuulla,ei naisen? Vai ovatko naiset kuitenkin aina syypäitä kaikkeen pahaan maailmassa?

Toimisin - ja olen toiminut niin, että olen kävellyt ovesta ulos saman tien kun mies on tullut kotiin. Olen ilmoittanut etukäteen menoni ja jos hän ei ole ollut silloin paikalla, olen vaivoja säästämättä järjestänyt hänet kotiin. Tuli tosin vapaaehtoisesti, kun olin tarpeeksi monesta  paikasta kysellyt.

Mutta minä en olekaan Suloinen ja Kiltti Vaimo. Miksi olisin, kun siitä ei olisi minulle kuin harmia, mutta ei miehenikään ole Herra Toimitusjohtaja, jota ei kotonakaan sovi kohdella kuin renkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo lapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Keskustellu olisi itselleni täysin käsittämätön. Itseen lähtisi selittelemään ettäen halua tyttöä tai lapsia mukaan jonnekin. Jos en voi ottaa heitä mukaan en voi. Jos meno on sovittu etukäteen ja mies siinä vaiheessa alkaa ehdottelemaan voivansa tehdä sitä tai tuota sanon että joudutte siirtämään se nyt esim. lauantaille.