Yksinhuoltajana avioliitossa kun miehelle on liikaa katsoa lapsia edes kerran viikossa

Mies on toimitusjohtaja, sinä kotiäiti, ja jos hankit ulkopuolisen lastenhoitajan niin joudut maksamaan sen omista rahoistasi?

Ei sillä, provohan tämä on. Ja vaikka ei olisi niin en tuntisi empatiaa, koska itse olet valinnut jäädä lasten kanssa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tohon ratkaisu ole huutaminen, pyytäminen tai käskeminen.

Lähde pois vähintään kahdeksi yöksi. Ilmoitat aamulla että minä lähden nyt, tulen kahden päivän päästä. Raadollistahan se on, mutta jos ei muu tehoa niin ei tehoa.

Mietin tuota poislähtöä pariksi päiväksi mutta eihän sitä taas kukaan ymmärtäisi, vaikuttaisin vaan nartulta. Omat vanhemmatkin tuomitsisivat ja muu lähipiiri. Joku sivistynyt tapa pitäisi olla. Tuntuu että keskustelut kuitenkin muuttuu just riitelyksi niinkuin nyt eilenkin

Tämä se sinun todellinen ongelmasi onkin! Sinä ajattelet enemmän sitä, mitä muut ajattelevat. Vanhempasi ovat tosin eläneet eri aikakaudella, jolloin perheellisillä naisilla ei ollut omia menoja. Aikuistu ja itsenäisty!

Tämä on varmaan sinulle uusi ja yllättävä tieto, että monet miehet pitävät paljon enemmän nartuista kuin mammoista. Kokeilepa kerran elämässäsi, minkä vaikutuksen se tekee.

Keskustelu ei millään tavalla voi muuttua riitelyksi, kun sinä et ole paikalla. Ilmoita etukäteen menosi, että olet pari päivää ja yötä poissa. Ei mitään keskustelua eikä neuvottelua vaan ilmoitus - siis ihan samalla tavalla kuin miehesi tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo ldapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Keskustellu olisi itselleni täysin käsittämätön. Itseen lähtisi selittelemään ettäen halua tyttöä tai lapsia mukaan jonnekin. Jos en voi ottaa heitä mukaan en voi. Jos meno on sovittu etukäteen ja mies siinä vaiheessa alkaa ehdottelemaan voivansa tehdä sitä tai tuota sanon että joudutte siirtämään se nyt esim. lauantaille.

En siis ottanutkaan yhtään lasta mukaan, itselleni tämä asenne on yhtä käsittämätön kuin sinullekin. Siitähän se riitely tulee kun en voi käsittää ja sitten palaa hihat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tällaisia kynnysmattoja oikein tulee. Mies on täysi narsistinen pelle ja AP ei kykene tekemään mitään muuta kuin avautumaan netissä keskustelupalstalla. 

Ovatko muut samaa mieltä että on narsisti? Itse en sitä tajua. Esim. viime kuussa osti mulle hienon mersun ja maksaa kampaajat, vaatteet ym, ei petä, tulee yleensä aina suoraan töistä kotiin, halii, pussaa, huomioi sängyssä. Itse lähinnä olen miettinyt olenko itse liian vaativa.

Mitä tulee kynnysmattoiluun niin olen kyllä toista huomioiva, mutta olen kertonut miehelle mielipiteeni ja hakenut eroa, en tiedä mitä muutakaan voi tehdä.

Jos tämä ei ole provoa, niin tuo eukko on täysin sekopää, kuten miehensäkin. Ja niillä on vielä yhteisiä lapsia!

Tai sitten pääsi unohtumaan, että aloituksessa kyse oli lastenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Mies on toimitusjohtaja, sinä kotiäiti, ja jos hankit ulkopuolisen lastenhoitajan niin joudut maksamaan sen omista rahoistasi?

Ei sillä, provohan tämä on. Ja vaikka ei olisi niin en tuntisi empatiaa, koska itse olet valinnut jäädä lasten kanssa kotiin.

Kyllä kotiäideilläkin on oikeus käydä ulkona. Ei se nyt niin mene että kun valitset jäädä kotihoidontuelle niin jää pois oikeus käydä ulkona. Outo idea....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo lapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Täysin käsittämätöntä että toisiaan rakastavat aikuiset ihmiset puhuu omista lapsistaan ja yhteisestä perheestään tuolla tavalla. Marttyrointia, vinoilua, negatiivisuutta. Meillä keskustelu olisi mennyt näin:

- Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

- Unohdit varmaan, että minulla oli sovittuna meno Kirsin kanssa.

- Totta, niinpä olikin. No, suunnitellaan sitten sellaista tekemistä, että kaikki lapset voivat olla mukana.

Meillä ei ikinä kumpikaan puhuisi toiselle tuohon äänensävyyn.  

Ehkä sinun olisi pitänyt herätä ja ärsyyntyä jo aiemmin eikä vasta sitten, kun olet jo siinä pisteessä, että alkaa vaan ärsyttää, jos toinen ei tajua, eikä tietenkään tajua, koska tähän asti on toimittu ihan toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo ldapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Keskustellu olisi itselleni täysin käsittämätön. Itseen lähtisi selittelemään ettäen halua tyttöä tai lapsia mukaan jonnekin. Jos en voi ottaa heitä mukaan en voi. Jos meno on sovittu etukäteen ja mies siinä vaiheessa alkaa ehdottelemaan voivansa tehdä sitä tai tuota sanon että joudutte siirtämään se nyt esim. lauantaille.

En siis ottanutkaan yhtään lasta mukaan, itselleni tämä asenne on yhtä käsittämätön kuin sinullekin. Siitähän se riitely tulee kun en voi käsittää ja sitten palaa hihat

Miten keskustelu sitten oikeasti meni jos ei noin kuin kirjoitit?

Ja sitten suomen päättäjät ovat huolissaan kun ei nuoret hanki lapsia. Kuka täysjärkinen tuota perhehelvettiä oikein haluaa ? No naisethan ne hormonipäissään. Jospa näillä nykynuorilla miehilla olisi sen verran järkeä päässään, että eivät sotkisi omaa elämäänsä tuohon syteen. Ei se parisuhde seksikään kovin pitkälle jaksa kiinostaa. Pysykää miehen sinkkuna ja nauttikaa elämästä ! Joo.... joo... kohta itketään että kuka ne eläkkeet sitten maksaa.... älkää te miehet siitä murehtiko....

Meillä 6 pientä lasta ja mies joka osallistuu. Ikinä ei ole kieltänyt minun menoja ja enemmän mulla niitä on kuin hänellä. Ei soittele perään ja kysele aikatauluja. Tekee ruuat lasten kanssa ja käy kaupassa jos kaappi tyhjä. Perheessä siis 2 aikuista, muuten ei toimisi.

En ikinä suostuisi tuollaiseen yksin vastuun ottamiseen tai siihen ettei isä pärjää omien lastensa kanssa! Eriasia toki jos pieni vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo ldapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Keskustellu olisi itselleni täysin käsittämätön. Itseen lähtisi selittelemään ettäen halua tyttöä tai lapsia mukaan jonnekin. Jos en voi ottaa heitä mukaan en voi. Jos meno on sovittu etukäteen ja mies siinä vaiheessa alkaa ehdottelemaan voivansa tehdä sitä tai tuota sanon että joudutte siirtämään se nyt esim. lauantaille.

En siis ottanutkaan yhtään lasta mukaan, itselleni tämä asenne on yhtä käsittämätön kuin sinullekin. Siitähän se riitely tulee kun en voi käsittää ja sitten palaa hihat

Miten keskustelu sitten oikeasti meni jos ei noin kuin kirjoitit?

Meni niinkuin kirjoitin, "Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia"

Eli edelleen, lähdin lopulta ilman lapsia kuten olen jo alussa kertonut mutta meni sinulta ilmeisesti ohi tuo lainattu kohta

treffit kirjoitti:

Jos ei ole miehen biologisia tai adoptoituja lapsia, ymmärrän. Jos sen sijaan ovat, niin kyllähän molempien pitää tasapuolisesti niitä KAIKKIA hoitaa! 

Miten ne adoptoidut lapset tuossa eroaa, jos yhdessä hankittuja?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten suomen päättäjät ovat huolissaan kun ei nuoret hanki lapsia. Kuka täysjärkinen tuota perhehelvettiä oikein haluaa ? No naisethan ne hormonipäissään. Jospa näillä nykynuorilla miehilla olisi sen verran järkeä päässään, että eivät sotkisi omaa elämäänsä tuohon syteen. Ei se parisuhde seksikään kovin pitkälle jaksa kiinostaa. Pysykää miehen sinkkuna ja nauttikaa elämästä ! Joo.... joo... kohta itketään että kuka ne eläkkeet sitten maksaa.... älkää te miehet siitä murehtiko....

Onko miehet ennen olleet sitten jotenkin tyhmiä ja tehneet lapsia vaikka eivät lapsia olisi halunneetkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten suomen päättäjät ovat huolissaan kun ei nuoret hanki lapsia. Kuka täysjärkinen tuota perhehelvettiä oikein haluaa ? No naisethan ne hormonipäissään. Jospa näillä nykynuorilla miehilla olisi sen verran järkeä päässään, että eivät sotkisi omaa elämäänsä tuohon syteen. Ei se parisuhde seksikään kovin pitkälle jaksa kiinostaa. Pysykää miehen sinkkuna ja nauttikaa elämästä ! Joo.... joo... kohta itketään että kuka ne eläkkeet sitten maksaa.... älkää te miehet siitä murehtiko....

Onko miehet ennen olleet sitten jotenkin tyhmiä ja tehneet lapsia vaikka eivät lapsia olisi halunneetkaan?

Eivät vaan ole jaksaneet sitä helvetinmoista ruinaamista ja uhkailua mitä luultavasti on harrastettu.  Eli ovat olleet henkisesti laiskoja. Tai sitten on sattunut vahinko... sillä tosin selitetään vaan yksi taapero. Ennaltaehkäisy ja EHKÄISY ! Se tulevet ex-miehet muistakaa. On sitten niitä elatusmaksujakin vähemmän riesana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo ldapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Keskustellu olisi itselleni täysin käsittämätön. Itseen lähtisi selittelemään ettäen halua tyttöä tai lapsia mukaan jonnekin. Jos en voi ottaa heitä mukaan en voi. Jos meno on sovittu etukäteen ja mies siinä vaiheessa alkaa ehdottelemaan voivansa tehdä sitä tai tuota sanon että joudutte siirtämään se nyt esim. lauantaille.

En siis ottanutkaan yhtään lasta mukaan, itselleni tämä asenne on yhtä käsittämätön kuin sinullekin. Siitähän se riitely tulee kun en voi käsittää ja sitten palaa hihat

Miten keskustelu sitten oikeasti meni jos ei noin kuin kirjoitit?

Meni niinkuin kirjoitin, "Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia"

Eli edelleen, lähdin lopulta ilman lapsia kuten olen jo alussa kertonut mutta meni sinulta ilmeisesti ohi tuo lainattu kohta

Tarkoitin että keskustelu meni vikaan jo heti alusta lähtien. "Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria" tuon sijasta olisin vastannut miehelle jotakin tyyliin "Ette voi mennä ainakaan tänään. Sirtäkää vaikka lauantaille. Mulla on tänään menoa ja hyvä että sinä ehdit olla lasten (niin poikien kuin tytönkin) kanssa tänään." Ei selittelyjä että en voi ottaa sinne mukaan lapsia tai jompaa kumpaa pojista tai tyttöjä eikä varsinkaan selittelujä siitä miksi en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten suomen päättäjät ovat huolissaan kun ei nuoret hanki lapsia. Kuka täysjärkinen tuota perhehelvettiä oikein haluaa ? No naisethan ne hormonipäissään. Jospa näillä nykynuorilla miehilla olisi sen verran järkeä päässään, että eivät sotkisi omaa elämäänsä tuohon syteen. Ei se parisuhde seksikään kovin pitkälle jaksa kiinostaa. Pysykää miehen sinkkuna ja nauttikaa elämästä ! Joo.... joo... kohta itketään että kuka ne eläkkeet sitten maksaa.... älkää te miehet siitä murehtiko....

Onko miehet ennen olleet sitten jotenkin tyhmiä ja tehneet lapsia vaikka eivät lapsia olisi halunneetkaan?

Eivät vaan ole jaksaneet sitä helvetinmoista ruinaamista ja uhkailua mitä luultavasti on harrastettu.  Eli ovat olleet henkisesti laiskoja. Tai sitten on sattunut vahinko... sillä tosin selitetään vaan yksi taapero. Ennaltaehkäisy ja EHKÄISY ! Se tulevet ex-miehet muistakaa. On sitten niitä elatusmaksujakin vähemmän riesana. 

Henkisesti laiskoille miehille on ihan oikein että ovat exiä.

Todella hämmentävää. Mutta sitten siinä ei auta kuin laittaa mies selkä seinää vasten ja kohtaamaan se fakta, että hän on lasten faija eikä mikään kiva kummisetä. Vastuu lapsista on yhteinen. Enää ei voi mennä ja tulla miten huvittaa, myöskään mies.

Meillä on neljä lasta eikä ole moista. Itselläni on sellainen työ, ettei sieltä aina kotiin pääse klo 16 reikäreikä. Joustetaan puolin ja toisin. Mies on ollut hoitovapaalla. Ei hämmentynyt, kun lapsella oli sinapit yli vaipan.

Laitas mies hoitamaan lapsia muutama päivä ihan itsekseen. Häippäise sinäkin sopivalla hetkellä ovesta. Ja sulje puhelin.

Ja kyllä mä siitäkin sanoisin, että rakastatko mua oikeasti, vai oletko mun kanssani vain tottumuksesta? Koska nämä lapset on yhteisiä, ja uuvun taakkani alla ilman sinun osuuttasi. Jos et osallistu ei tällä meidän rakkaudella ja parisuhteella ole tulevaisuutta. Sun pitää kasvaa ihmisenä, mies, kasvaa isäksi. Et sä voi elää enää noin, että mä meen ja tuun miten huvittaa, ja vaimos on lapsenpiika.

Ja jos äijä kysyy että tasa-arvoako haluat, olisin vastannut että katsoppas kun nyt vasta valkeni? Että millä oikeudella sinä valitset, miten hoidat ja mitä hoidat, ja minulla ei ole samoja oikeuksia kuin sinulla näissä asioissa? Oletko mielestäsi reilu? Nyt tuntuu aika pahalta minusta. Entä jos tekisin sinulle noin, viikosta ja vuodesta toiseen? Osaatko katsoa asioita yhtään toiselta kannalta ja miltä oma käytöksesi näyttää? Onko minun pakko uupua loppuun, mutta sinä saat valita rusinat pullasta? Millä oikeudella?

Ja jos aikuinen mies murjottaa kellarissakun ei saanut valikoitua rusinoita lastenhoitopullasta, sanoisin oven takaa, että vain murrosikäiset murjottavat, aikuiset keskustelevat ja miettivät, mitä voisivat tehdä aikuisemmin ja miten tukea toisiaan. Että ole hyvä ja pysy siellä vaikka ensi kesään, me ei välttämättä olla sitten enää täällä. Kasva kuule aikuiseksi, kakara äläkä aina tuijota siihen, mitä SINÄ haluat. 

Siinä ei varmaan parisuhdeterapia auta, jos lapsille ei saa edes hoitajaa. Sitten pitää lukea madonlukuja pöytään ja saada mies näkemään itsensä peilistä. Jos se ei näe, niin sitten pitää miettiä, onko lusikat jaettava.

Ja sitten nämä isukit vinkuu viikko viikko systeemiä. Että kun kaikkeni olen tämän perheen eteen antanut, ja "akalle" ei riittänyt. Lasten pitää ryhtyä matkalaukuiksi, jotta isi voi omalla viikollaan kiikuttaa laukut mummin hoidettaviksi. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Todella hämmentävää. Mutta sitten siinä ei auta kuin laittaa mies selkä seinää vasten ja kohtaamaan se fakta, että hän on lasten faija eikä mikään kiva kummisetä. Vastuu lapsista on yhteinen. Enää ei voi mennä ja tulla miten huvittaa, myöskään mies.

Meillä on neljä lasta eikä ole moista. Itselläni on sellainen työ, ettei sieltä aina kotiin pääse klo 16 reikäreikä. Joustetaan puolin ja toisin. Mies on ollut hoitovapaalla. Ei hämmentynyt, kun lapsella oli sinapit yli vaipan.

Laitas mies hoitamaan lapsia muutama päivä ihan itsekseen. Häippäise sinäkin sopivalla hetkellä ovesta. Ja sulje puhelin.

Ja kyllä mä siitäkin sanoisin, että rakastatko mua oikeasti, vai oletko mun kanssani vain tottumuksesta? Koska nämä lapset on yhteisiä, ja uuvun taakkani alla ilman sinun osuuttasi. Jos et osallistu ei tällä meidän rakkaudella ja parisuhteella ole tulevaisuutta. Sun pitää kasvaa ihmisenä, mies, kasvaa isäksi. Et sä voi elää enää noin, että mä meen ja tuun miten huvittaa, ja vaimos on lapsenpiika.

Ja jos äijä kysyy että tasa-arvoako haluat, olisin vastannut että katsoppas kun nyt vasta valkeni? Että millä oikeudella sinä valitset, miten hoidat ja mitä hoidat, ja minulla ei ole samoja oikeuksia kuin sinulla näissä asioissa? Oletko mielestäsi reilu? Nyt tuntuu aika pahalta minusta. Entä jos tekisin sinulle noin, viikosta ja vuodesta toiseen? Osaatko katsoa asioita yhtään toiselta kannalta ja miltä oma käytöksesi näyttää? Onko minun pakko uupua loppuun, mutta sinä saat valita rusinat pullasta? Millä oikeudella?

Ja jos aikuinen mies murjottaa kellarissakun ei saanut valikoitua rusinoita lastenhoitopullasta, sanoisin oven takaa, että vain murrosikäiset murjottavat, aikuiset keskustelevat ja miettivät, mitä voisivat tehdä aikuisemmin ja miten tukea toisiaan. Että ole hyvä ja pysy siellä vaikka ensi kesään, me ei välttämättä olla sitten enää täällä. Kasva kuule aikuiseksi, kakara äläkä aina tuijota siihen, mitä SINÄ haluat. 

Siinä ei varmaan parisuhdeterapia auta, jos lapsille ei saa edes hoitajaa. Sitten pitää lukea madonlukuja pöytään ja saada mies näkemään itsensä peilistä. Jos se ei näe, niin sitten pitää miettiä, onko lusikat jaettava.

Ja sitten nämä isukit vinkuu viikko viikko systeemiä. Että kun kaikkeni olen tämän perheen eteen antanut, ja "akalle" ei riittänyt. Lasten pitää ryhtyä matkalaukuiksi, jotta isi voi omalla viikollaan kiikuttaa laukut mummin hoidettaviksi. Nähty on.

Kaikki nämä keskustelut on käyty läpi mutta ei vaan mene perille. Olen käynyt läpi tuon että onko tämä reilua, olen yrittänyt että laittaisi itsensä minun asemaan jne. Parisuhdeterapiassakin käyty. On siis yritetty keskustella mutta ei se vie muuhun kuin riitelyyn.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo ldapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Keskustellu olisi itselleni täysin käsittämätön. Itseen lähtisi selittelemään ettäen halua tyttöä tai lapsia mukaan jonnekin. Jos en voi ottaa heitä mukaan en voi. Jos meno on sovittu etukäteen ja mies siinä vaiheessa alkaa ehdottelemaan voivansa tehdä sitä tai tuota sanon että joudutte siirtämään se nyt esim. lauantaille.

En siis ottanutkaan yhtään lasta mukaan, itselleni tämä asenne on yhtä käsittämätön kuin sinullekin. Siitähän se riitely tulee kun en voi käsittää ja sitten palaa hihat

Miten keskustelu sitten oikeasti meni jos ei noin kuin kirjoitit?

Meni niinkuin kirjoitin, "Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia"

Eli edelleen, lähdin lopulta ilman lapsia kuten olen jo alussa kertonut mutta meni sinulta ilmeisesti ohi tuo lainattu kohta

Tarkoitin että keskustelu meni vikaan jo heti alusta lähtien. "Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria" tuon sijasta olisin vastannut miehelle jotakin tyyliin "Ette voi mennä ainakaan tänään. Sirtäkää vaikka lauantaille. Mulla on tänään menoa ja hyvä että sinä ehdit olla lasten (niin poikien kuin tytönkin) kanssa tänään." Ei selittelyjä että en voi ottaa sinne mukaan lapsia tai jompaa kumpaa pojista tai tyttöjä eikä varsinkaan selittelujä siitä miksi en.

Nyt tajusin mitä tarkoitat.

Siis mulla eilen paloi hihat niin nopeasti kun tuli se tunne että tää on TAAS tätä.... Eli taas se suostuu ottamaan vaan pojat.

Tämä siis ei ole eka kerta kun näin on tapahtunut ja mulla sietokyky vaan vähenee kun ärsyttää. Siksi just tulee tuo kun käyttäydyn sitten niin narttumaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noi keskustelut teillä ap menee?

Meillä menisi näin:

Minä: ajattelin perjantaina lähteä shoppailee ja kahvittelee kavereiden kanssa.

Mies: ok. Tarviitko kyydin?

Meillä taas esim. meni näin eilen (meillä 2poikaa ja tyttö):

Sovittiin viikko sitten että mies katsoo ldapsia

Mies: Lähden töistä aikaisemmin. Voisin tehdä jotain kivaa poikien kanssa.

Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria

Mies: Mutta mä haluun tehdä jotain poikien kanssa

Minä: Tajuatko että viimeksi se karkasi kun oltiin kahvilla ja hetkeen ei löydetty sitä. Ei sen kanssa voi lähteä

Mies: *paheksuva katse* hiljaisuus

Minä: ei tää nyt jumalauta voi mennä näin vaikeesti että toinen meistä menee miten haluaa ja toinen ei pääse IKINÄ ilman lapsia mihinkään!

Mies (ivallisesti): Mitä sä haluut, tasa-arvoa vai?

Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia, ja kun tulin kotiin mies on lukittautunut alakertaan ja ei vastannu viesteihin siitä lähtien eli vuorokauteen.

Tämän ei vaan pitäisi olla näin vaikeaa että mun täytyy olla kauhea narttu että pääsen lähtemään ilman lapsia. Ei jaksais yhtään

Keskustellu olisi itselleni täysin käsittämätön. Itseen lähtisi selittelemään ettäen halua tyttöä tai lapsia mukaan jonnekin. Jos en voi ottaa heitä mukaan en voi. Jos meno on sovittu etukäteen ja mies siinä vaiheessa alkaa ehdottelemaan voivansa tehdä sitä tai tuota sanon että joudutte siirtämään se nyt esim. lauantaille.

En siis ottanutkaan yhtään lasta mukaan, itselleni tämä asenne on yhtä käsittämätön kuin sinullekin. Siitähän se riitely tulee kun en voi käsittää ja sitten palaa hihat

Miten keskustelu sitten oikeasti meni jos ei noin kuin kirjoitit?

Meni niinkuin kirjoitin, "Tätä sit jatkui kunnes suutuin ja lähdin lopulta miehen katkeralla suostumuksella ilman lapsia"

Eli edelleen, lähdin lopulta ilman lapsia kuten olen jo alussa kertonut mutta meni sinulta ilmeisesti ohi tuo lainattu kohta

Tarkoitin että keskustelu meni vikaan jo heti alusta lähtien. "Minä: En mä halua ottaa tyttöä mukaan, ei sen kanssa voi jutella rauhassa, ethän säkään halua lasta ikinä mukaan kun näet kaveria" tuon sijasta olisin vastannut miehelle jotakin tyyliin "Ette voi mennä ainakaan tänään. Sirtäkää vaikka lauantaille. Mulla on tänään menoa ja hyvä että sinä ehdit olla lasten (niin poikien kuin tytönkin) kanssa tänään." Ei selittelyjä että en voi ottaa sinne mukaan lapsia tai jompaa kumpaa pojista tai tyttöjä eikä varsinkaan selittelujä siitä miksi en.

Nyt tajusin mitä tarkoitat.

Siis mulla eilen paloi hihat niin nopeasti kun tuli se tunne että tää on TAAS tätä.... Eli taas se suostuu ottamaan vaan pojat.

Tämä siis ei ole eka kerta kun näin on tapahtunut ja mulla sietokyky vaan vähenee kun ärsyttää. Siksi just tulee tuo kun käyttäydyn sitten niin narttumaisesti

Mulle on ihan ok että isä toisinaan antaa kahdenkeskistä aikaa meillä jommalle kummalle lapsista. Hoito vastuisiin tai mun "omaan aikaa" sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä. Silloin kun on joku meno johon ei lapsia voi ottaa mukaa se vanhemmista jolla ei ole sellaista menoa joka olisi jo sovittu ja/tai jota ei voi siirtää hoitaa lapsia. Kahdenkeskinen aika lapsille antetaan vaikka sitten seuraavana päivänä.

Kumpikaan ei ole myöskään velvollinen selittelemään miksi ei voi lapsia ottaa mukaan tai miksi joku sovittu meno on juuri tänään. Jos menot on päällekäin hankitaan lastenhoitaja tai neuvotellaan siitä kumman on helpompi joustaa omasta menosta. Se ei taas riipu millää tavalla sukupuolesta vaan siitä menosta. Joutuisko esim. jotkut muut muokkaamaan aikataulua jos sen siirtää, onko se mahdollista siirtää johonkin toiseen ajankohtaan jne.