Millaista elämä oli 80-luvulla?
Kommentit (451)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori
Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.
Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.
Niin minäkin vaikka en ollutkaan edes syntynyt. Ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Nintendo tuli ja voih sitä riemua kun pääs pelaa super Mario peliä :)
Unohdinkin itse ns. elektroniikkapelit. Se oli mahtava uutuus. Sai pelata yhtä ja samaa peliä, mutta se kiinnosti silti kovasti. Nykyinen älykänny sukupolvi kyllästyy peliinsä heti.
Loppujen lopuksi elämä oli leppoisampaa ja tulevaisuuteen uskalsi luottaa. Ihan joka asiaa ei heti kaivettu ja tiedotettu -> vähemmän ahdistusta, vaikka ydinsotaa pelättiinkin. Semmoista lintukotomaisempaa touhua, mutta aika vaurasta jo.
Ihmiset oli tavallaan suvaitsevampia siihen aikaan. Ehkä tummaa nimiteltiin rumasti, jos sattui semmoisen jossain näkemään, mutta muuten ihmiset sai olla enemmän sellaisia kuin ovat. Sai olla ruma, ristihammas, läski, epämuodikas, kalju yms. Jotenkin maailma oli vähemmän ulkonäkökeskeinen ja sellaista arjen suvaitsevaisuutta toisia ihmisiä kohtaan oli enemmän. Tottakai muotia seurattiin, tukkaa käherrettiin yms., mutta nuoretkaan eivät kilpailleet sillä tavoin kuin nykyään ja vähempi riitti.
Tulevaisuudenusko oli ehkä parasta. Ei kukaan olettanut olevansa työtön tai tekevänsä konkurssia tai joutuvansa myymään asuntoaan tappiolla. Rahaakin oli jo hyvin ihmisillä, palkat nousi hurjaa tahtia, valtio oli käytännössä velaton ja joka niemen notkoon rakennettiin uutta kunnantaloa. Koulussa opetusryhmät pieneni, uudet kirjat joka vuosi ja lääkäriinkin tuntui pääsevän helpolla. Toisaalta elinikä oli lyhyempi, eläkkeellä miehetkin oli yleensä vaan muutaman vuoden ja eläkkeet oli pieniä, vähemmän hoidettiin hankalia sairauksia ja niihin kuoli. Toisaalta perusterveydenhuolto oli paremmassa kunnossa. Sote-sektorin menot oli aivan eri luokassa kuin nykyään kuten eläkemenot. Siksi rahaa oli moneen sellaiseen asiaan, johon nykyään ei enää tunnu löytyvän.
Minusta 80-luku oli positiivista aikaa monelta osin. Eikä 90-luku lamasta huolimatta ollut täysin mätä. Lama-aikana jotenkin ihmiset oli hyvinkin joviaaleja, nykyinen ilkeys, itsekkyys ja toisten polkeminen yleisellä tasolla oli vähäisempää. Toki ihmisiä riistettiin, pankit ajoi ahdinkoon jne., mutta jollain tasolla se oli kuitenkin ystävällisempää isojen massojen puolelta.
Kotini ei ollut kovin turvallinen, mutta silti muistan 80-luvun turvallisena aikana. Ydinsodan mahdollisuudesta kyllä puhuttiin, mutta en sitä silti pelännyt. Pankkeja ja kauppoja oli joka kylässä ja linja-autot kulki maaseudulla paljon paremmin kuin nykyään.
Olin 80-luvulla 7-16-vuotias ja jotenkin silloin vallitsi sellainen toivo vieläkin paremmasta tulevaisuudesta, sotien loppumisesta, elintason paranemisesta ja kaiken kehittymisestä.
Tulipa ikävä edesmennyttä äitiä ja 80-lukua.
T: Kyynistynyt ja hiukan katkeroitunut nelivitonen
Asuntolainan korko oli 17 prosenttia.Ei puhuttu mustista vaan sanottiin reilusti n--keri,eikä sillä tarkoitettu mitään pahaa,Eri sukupolvet olivat enemmän yhdessä eikä kuten nykyään ollaan melkein vain oman ikäluokan parissa.
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainan korko oli 17 prosenttia.Ei puhuttu mustista vaan sanottiin reilusti n--keri,eikä sillä tarkoitettu mitään pahaa,Eri sukupolvet olivat enemmän yhdessä eikä kuten nykyään ollaan melkein vain oman ikäluokan parissa.
Asuntolainan korko ei ollut 80-luvulla 17%. Se nousi lama-aikana taivaisiin, mutta ei 80-luvulla. Se on totta, että lainojen korot oli 80-luvullakin korkeammat ja lyhennysajat lyhyitä, joten sitä oltiin asuntolainan kanssa tosi tiukilla. Niin, aluksi. Inflaatio laukkasi sitä tahtia, että muutamassa vuodessa velkataakka oli jo helpottanut ja palkka tuplaantunut. Esim. 79-> 89 palkat monissa ammateissa (pysymällä samassa virassa) 4-5 -kertaistui.
Juorut eivät kulkeneet omaa kylää pidemmälle. Muoti oli säkkimäistä ja sen suojassa oli hyvä kasvaa naiseksi. Mitään muotoja ei näytetty. Ulkonäköä ei painotettu ja huulet sai olla ohuita. Ahdistelua oli joka paikassa. (Naisen näkökulmasta). Kouluruoka oli hyvää, jos perunoita ei oteta huomioon.
Kesätöitä sai jokainen.
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainan korko oli 17 prosenttia.Ei puhuttu mustista vaan sanottiin reilusti n--keri,eikä sillä tarkoitettu mitään pahaa,Eri sukupolvet olivat enemmän yhdessä eikä kuten nykyään ollaan melkein vain oman ikäluokan parissa.
Niin valitettavasti jotkut alkoivat käyttää n-sanaa halveksivat ja siksi se muuttui. Mutta "reilusti" on siltikon outo kuvaus.
Työntekijöitä arvostettiin ja usein maksettiin kunnon palkkaa. Siivoustyö oli hyvä kesätyö. Duunin ehti tehdä mitotetussa ajassa ja palkka oli ok.
Jokainen kaupunki omisti oman sähkölaitoksen yms. Tuotto jäi kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa asuivat suomalaiset.
Ihanaa aikaa.
Kun virastoon ym. soitti, puhelimeen vastasi ihminen eikä automaatti. Asiasi hoitui heti.
Perjantaina mietit tarttetko rahaa viikonloppuna ja minkä verran. Menit nostamaan sitä pankista klo 16.15 mennessä.
Joo ja virastoissa vastasi puhelimeen henkilö, joka osasi vastata kysymyksiin. Tai siirsi jollekin joka osasi vastata.
Ihmiset olivat ystävällisiä ja rentoja.
Aikaa riitti mihin vain.
Elämä oli toiveikasta.
Kun olit hyvä koulussa, menestyit.
Tätä some-ja digi-hullutusta ei kukaan osannut arvata.
Elämä oli turvallisempaa.
Pahuus on lisääntynyt ja levinnyt kaikkialle.
Ihmiset eivät olleet niin laiskoja ja ahneita, kuten nyt.
Muistan kokeilleeni vesisänkyä huonekaluliikkeessä, onneksi jäi ostamatta. Ravintolat sulkivat melko aikaisin ovet, yleensä valomerkki tuli 00.30. Aikaisin mentiin sisällekin, usein klo 19.00-20.00. Diskoon lähtiessä laitoin röyhelöpuseron, korkeavyötäröiset farkut, meikkinä reilusti sinistä kajalia. Prinsessa Dianakin käytti sinistä kajalia. Hiuksissa oli tietenkin permanentti, piristin vaaleaa hamppukasaani punertavalla geelillä ohimoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat ystävällisiä ja rentoja.
Aikaa riitti mihin vain.
Elämä oli toiveikasta.
Kun olit hyvä koulussa, menestyit.
Tätä some-ja digi-hullutusta ei kukaan osannut arvata.
Elämä oli turvallisempaa.
Pahuus on lisääntynyt ja levinnyt kaikkialle.
Ihmiset eivät olleet niin laiskoja ja ahneita, kuten nyt.
Totta, mutta silloin oltiin yhtä laiskoja ja ahneita kuin nytkin. Välillä jopa enemmän. Siihen oli varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelättiin ydinsotaa.
Ehkä ihan kasarin alussa, ainakaan loppupuolella en tuntenut ketään joka olisi pelännyt. USA ja Venäjä ovat nykyään paljon arvaamattomampia kuin 80-luvulla.
Osa ihmisistä pelkäsi, etenkin muusikko-vasemmisto-älykkö-akseli. Myös tavalliset tallaajat jännittivät, painaako joku nappia. Kun Reagan valittiin 1981, pommipelko oli suurin. Politiikassa oli Ydinaseetonta Pohjolaa, Salt-sopimusta jne.
Vierailija kirjoitti:
Kaupoissa hedelmäosastolla oli paperipussit joihin hedelmät pakattiin,itsepunnitusvaakat tulivat hedelmäosastolle,samaan aikaan paperipussit vaihtui muoviin,sitä ennen punnittiin lihatiskillä tai kassalla Lihatiskit oli lähes joka kaupassa ja siellä lihamestari joka paloitteli lihat,kauppaan tuli sianruhot puolikkaina tai neljänneksinä.Luullista naudan lihaa oli tarjolla,ja jos halusi koiralle naudan luita sai yleensä ilmaiseksi.Kaupat meni kiinni klo 18.00 joku harva oli auki 20.00 asti ja lauantaisin suljettiin 13.00,kenenkään mieleen ei juolahtanut että pitäisi mennä sunnuntaina kauppaan.Koirista piti maksaa koiravero ja merkiksi maksamisesta tuli pieni metallilaatta joka kiinnitettiin koiran pantaan.
Ja sunnuntaina oli tosi tylsää! Oikeastaan se muuttui vasta tämän vuosituhannen alussa. Samoin pitkäperjantai lyheni vasta muutama vuosi sitten.
Pääkaupunkiseutu oli paljon nykyistä turvallisempi, viihtyisämpi ja väljempi. 2000-luvulla muuttunut epämiellyttävään suuntaan, esimerkiksi itä keskus oli vielä kasarilla ihan mukava paikka.
80-luvulla kaikki oli uutta ja hienoa, asiat kehittyivät koko ajan ja todella nopeasti. Vuosikymmenen lopulla esimerkiksi isä toi Amerikasta kannettavan minitelkkarin, jossa oli antenni ja kahden postimerkin kokoinen kuvaruutu, josta ei kylläkään saanut mitään selvää, mutta hieno se oli!
Joka tapauksessa 80-luvulla koko ajan tuntui siltä, että mennään eteenpäin. Se on asia, jota eniten nykyaikana kaipaan. Nykyään vastaava kehitys vain ahdistaa, koska tiedämme ettei siinä ole mitään hyvää. Nykymaailmassa lähes kaikki tuntuu ahdistavalta ja hankalalta.