Millaista elämä oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terrorismia oli Euroopassa paljon enemmän kuin nyt! Erityisesti Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Britanniassa ja silloisessa Länsi-Saksassa.

Tästä en ole kuullutkaan (toki synnyinkin vasta 80-luvun puolivälissä)! Ei siitä varmaan terrorismina puhuttu vielä silloin? Mitä tai millaisia nuo teot olivat?

Terrorismi ei kohdistunut samalla tavalla täysin sivullisiin, vaan enemmän poliitikkoihin ym. Ei hyökätty viattomien perheenäitien kimppuun

Väritelkkarit toki jo oli. Videonauhurit olivat kova sana ja korvalappustereot, etenkin Walkmanit. Sky-tv lähetti kaapelikanavalaisille musiikkivideoita ennen MTV:n näkymistä. Pankista haettiin perjantaisin rahat seuraavan viikon tarpeisiin. Sitten tuli pankkikortti, jota kaikki eivät halunneet ottaa käyttöön. Paikallisjunissa oli tupakkavaunut, työpaikoilla tupakoitiin kaikessa rauhassa työpöydän äärellä. Suurimmalla osalla oli ihan perus lankapuhelimet ja joillakin niissä puhelinvastaajat. Kellonajat tarkistettiin soittamalla neiti aikaan. Töitä oli tarjolla ilman koulutustakin ja ihmisten elintaso nousi kovaa vauhtia. Maailmansotaa pelättiin kun Reagan valittiin pressaksi, mutta loppu vuosikymmenellä oli kova usko todellakin parempaan tulevaisuuteen.  Discoissa juotiin lonkeroa tai nelosolutta. Kotibileissä pöytäviinaa tuoremehulla tai minttulikööriä (yäk).

Vuodet 1988-89 olivat Suomen historian huippuhetki.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa asuivat suomalaiset.

Ihanaa aikaa.

Kun virastoon ym. soitti, puhelimeen vastasi ihminen eikä automaatti. Asiasi hoitui heti.

Perjantaina mietit tarttetko rahaa viikonloppuna ja minkä verran. Menit nostamaan sitä pankista klo 16.15 mennessä.

Joo, ja pankeissa olikin aina perjantaisin hirveät jonot. Ja jos et ehtinyt pankkiin ennen sulkemista (16.15-16.30), tulikin aika kuiva viikonloppu. Tosin yhdessä kesätyöpaikassa maksettiin tilipussi vielä käteen kaksi kertaa kuukaudessa vuonna -85. Muistaakseni jotain pari tuhatta markkaa.

Turvallista nimenomaan.

Lapsi vaunuissa jätettiin kaupan ikkunan eteen asioimisen ajaksi nukkumaan. Ei tarvinnut pelätä. Hienoa aikaa elettiin.

Kyläiltiin ilman sopimistakin,pullat leivottiin lauantaina josko sunnuntaina joku tulee kaffelle.

Tyydyttiin vähempään ja oltiin onnellisempia kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Turvallista nimenomaan.

Lapsi vaunuissa jätettiin kaupan ikkunan eteen asioimisen ajaksi nukkumaan. Ei tarvinnut pelätä. Hienoa aikaa elettiin.

Kyläiltiin ilman sopimistakin,pullat leivottiin lauantaina josko sunnuntaina joku tulee kaffelle.

Tyydyttiin vähempään ja oltiin onnellisempia kuin nykyään.

Silloin luultiin että on turvallista koska asioista puhuttiin niin eikä uhkia koko ajan paisuteltu. Lähes jokaisen tilaston mukaan nykyaika on oikeasti truvallisempaa kuin 80-luku. Mm. väkivalta, kotiväkivalta, lasten tapaturmat, työtapaturmat, liikenteen turvallisuus, vakavista sairauksista parantuminen yms. olivat aika lailla huonommalla tasolla kuin nykyään.

Mutta aina aika kultaa muistot.

Olin lapsi - 80 luvulla, joten hahmotin silloin elämää vähän eri tavalla. Silloin aikuiset luki lehtiä ja katsoi telkkaria, kun nykyään taas "luetaan" kännykkää tai tablettia. Lapset leikkivät ja ulkoilivat paljon. Jo melko pienetkin lapset olivat ulkona ilman vanhempia. Isommatkin lapset leikkivät, kun nykyään tuntuu, että leikki vaihtuu yhä aiemmin kännykän ja pelikonsolin käyttöön.

Meillä kävi kotona vieraita kahvilla. Nykyään tuntuu, että ihmiset kyläilevät vähemmän. Silloin saattoi joku tulla kylään ihan yllättäenkin ja nykyään sellaista pidetään jopa huonona käytöksenä.

Vauvat saatettiin jättää kaupan eteen vaunuihin nukkumaan sillä aikaa kun äiti kävi kaupassa. Silloin myös ei ollut tavallista, että isä oli mukana synnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Olin humalassa pääosan kasarista. Lujaa meni, vaikka oli kolme pientä lasta.

Sillon sai olla rehellisesti rapulassa töissäkin.

Ai niin, ja tämä. Yhdellä raksalla kesätöissä ollessani vuonna -84 ihmettelin, kun joka perjantai osa näistä raksajätkistä korkkas pullon jo ruokatunnilla ja ne rupeskin oleen aikas kännissä jo loppupäivästä. Pomo tiesi tämän homman ja katosi aina perjantaina aamupäivästä. Mutta silloin olikin työntekijän markkinat. Muuten kyllä ihan mukavaa aikaa. Naisten kanssakin seurustelu oli jotenkin suorempaa.

Vierailija kirjoitti:

-82 kuulin ensimmäistä kertaa HIV:stä, oli pelottavaa,kun ei vielä tiedetty miten se tarttuu.

Säilytin kortsuja yläkaapissa. Lapseni oli kai 3- tai 4-vuotias, kun hän oli sitten ottanut tuolin ja kiivennyt tutkimaan yläkaapin sisältöä.

"Miksi meillä on kondomeja?" Tämä pikkuvanha lapsonen kysyi minulta. Minua vähän ihmetytti ja kysyinkin, että mistä sä tiedät, mitä ne on. "Telkassa oli, että sellanen laitetaan sormeen niin ei tuu aids". Silloin oli näitä tietoiskuja tv:ssä ja siitäpä oli info tullut ;)

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ollut vapaaehtoisesti kalju.

Väärin tämäkin. Kyllä oli.

Jos vuosikymmeniä aiemmin monet pojat leikkauttivat hiuksensa pois kun kesä alkoi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terrorismia oli Euroopassa paljon enemmän kuin nyt! Erityisesti Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Britanniassa ja silloisessa Länsi-Saksassa.

Tästä en ole kuullutkaan (toki synnyinkin vasta 80-luvun puolivälissä)! Ei siitä varmaan terrorismina puhuttu vielä silloin? Mitä tai millaisia nuo teot olivat?

Puhuttiin toki. Samanlaisia pommiattentaatteja kuin nykyään jossain Lähi-ja Kaukoidässä. Saksassa opiskelijat radikalisoituivat 60-70-luvuilla ja muodostivat Punaisen Prikaatin. Pohjois-Irlanti oli oikea ruutitynnyri 80-luvulla, kauempana oli Tamilitiikereitä jne.

Opintotuki oli paljon runsaampi ja toimivampi kuin nykyään.  Opiskelijat ja muutkin löysivät töitä huomattavan helposti ainakin isommissa kaupungeissa.  Elämä tuntui huomattavasti selkeämmältä ja turvallisemmalta kuin nykyään.

Kapakkakäytännöt olivat kankeita. Tuoppi kädessä ei saanut siirtyä pöydästä toiseen eikä tiskiltä hakea paitsi erityisistä itsepalveluravintoloista, ns. pystybaareista.  Keskiolutbaarit olivat sitten oma lukunsa.  Mutta ihmiset kävivät runsaasti ravintoloissa ja ravintolaelämä oli huomattavasti eloisampaa viikollakin kuin nykyään.  Ei dokattu kauheita pohjia kotona vaan mentiin suoraan baariin.

Muoti oli välillä aika kamalaa mutta kuka siitä piittasi.  Musiikki oli kasaria mutta toisaalta hardcorepunk tuli iloksemme.  Suomirock ja POKO elivät mahtavinsa kukoistuskauttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terrorismia oli Euroopassa paljon enemmän kuin nyt! Erityisesti Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Britanniassa ja silloisessa Länsi-Saksassa.

Tästä en ole kuullutkaan (toki synnyinkin vasta 80-luvun puolivälissä)! Ei siitä varmaan terrorismina puhuttu vielä silloin? Mitä tai millaisia nuo teot olivat?

Terrorismi ei kohdistunut samalla tavalla täysin sivullisiin, vaan enemmän poliitikkoihin ym. Ei hyökätty viattomien perheenäitien kimppuun

Perheenäitejä hakattiin kotona.

Ja kyllä niitä pommeja paukuteltiin ihan kaupungeissa, vaikkei Suomessa.

Sähkökirjoituskone ja fax työvälineinä, tietokonetta opeteltiin käyttämään järjestelmällä Pascal. C-kasetteihin koottiin ja äänitettiin erilaisia musiikkikokonaisuuksia ja niitä kopioitiin kavereille. Kopiointiliikkeet kukoistivat. Ylimääräiset ja säästövarat siirrettiin valuuttatileille eli korkojen lisäksi kilpailutettiin valuuttakursseja. HIV ja Aids levisi ja aiheutti pelkoa ja huhut ja väärä tieto vallitsivat. Crack-epidmia räjähti. Kylmän sodan aikakausi alkoi väistyä 80-luvun loppupuolta kohden.

Hiphop, Prince, Talking Heads; performanssitaidetta enenevässä määrin, taidemarkkinat ylikuumenivat, Basquiat ja Warhol kuolivat.

Kaameita geometrisiä kampauksia tai isoja tupeerattuja kiharakampauksia, miehetkin käyttivät kajalia, korvissa monta korvista ja jotkut hurahtivat bodaukseen ja stereoideihin. Dekonstruktio ja postmodernismi teoreettisina viitekehyksinä akateemisessa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Pelättiin ydinsotaa. 

Eipä liioitella. Silloin Eurooppa oli selvästi kahtia jakautunut läntisiin NATO-maihin ja Neuvostoliiton johtamaan Varsovan liittoon mukaan lukien Itä-Saksa eli Deutsche Demokratische Republik (DDR). Nuo rajalinjat olivat varsin stabiilit, kunnes Ronald Reagan totesi Länsi-Berliinissä vieraillessaan "Mr. Gorbachev, tear down this wall" vuonna 1987. Jotkut pitivät Reagania aikoinaan sotahulluna, mutta hänen onnistui hajottaa Neuvostoliitto, jonka talous ei kestänyt asevarustelua Yhdysvaltain kanssa.

1980-luvulla kansantaloustieteessä vielä keskusteltiin markkinataloudesta ja suunnitelmataloudesta, ja tätä meidän Suomea pidettiin ns. sekatalousjärjestelmänä. Suomalaisten tavallisin ulkomaanmatka suuntautui Ruotsin laivoille ja Tukholmaan eikä neuvosto-Eestin pääkaupunkiin Tallinnaan. Tuolloin jopa Leningradin matkat olivat Tallinnan matkoja tavallisempia.

1980-luvulla uusinta uutta edustivat VHS-videonauhurit sekä television satelliitti- ja kaapelikanavat. Vuosikymmenen lopulla CD-levyt alkoivat vähitellen syrjäyttää LP-levyjä yleisimpänä ääniteformaattina ja ensimmäiset tekstinkäsittelyohjelmat alkoivat kilpailla sähkökirjoituskoneiden kanssa. Tietokoneilla ei todellakaan päässyt mihinkään nettiin ja tekstinkäsittelyohjelmat toimivat funktionäppäimien eivätkä hiiren avulla. Yleensä ihmisillä oli kotona yksi lankapuhelin, joka oli koko perheen tai opiskelijakämpän yhteiskäytössä. Jollei ollut lankapuhelinta, niin pystyi soittamaan puhelinkopista.

"Keskiolut R-kioskeihin" oli 1980-luvulla Suomessa lähinnä Sleepy Sleepers -yhtyeen keksimä vitsi. Ruokakaupassa ihmiset ostivat kokonaisia pakastettuja broilereita eikä mitään marinoituja broilerin koipireisiä ollut vielä tarjolla.  Mikroaaltouunit alkoivat yleistyä vuosikymmen lopulla. Lisäksi kaupan alalla oli neljä keskusliikettä, SOK, Kesko, Tuko ja E-liike. Suhteellisen pienissäkin kauppakeskuksissa oli monien pankkien kuten Postipankin, Osuuspankin, Säästöpankin, Kansallisosakepankin, Yhdyspankin ja Suomen Työväen Säästöpankin konttoreita, sillä ihmisten piti käydä pankissa voidakseen nostaa rahaa omalta tililtä ja maksaakseen laskuja.

Yliopistoissa suoritettiin opintoviikkoja, ja yleensä maisterin paperit edellyttivät noin 160-180 opintoviikkoa. Perustutkinto oli siis filosofian kandidaatti, jonka perusteella myönnettiin filosofian maisterin arvo eikä silloin ollut olemassa mitään välitutkintoa tai alempaa korkeakoulututkintoa. Niinpä valmistuminen edellytti gradun tekemistä eli muuten oli ikuinen ylioppilas, fil.yo. Joissakin yliopistoissa yleinen tenttipäivä oli lauantaina klo 9, josta se siirtyi myöhemmin perjantaihin klo 13:een.

Armeijan tyypillinen viikonloppuvapaa (VLV) alkoi myös lauantaina klo 12 ja kesti 36 tuntia sunnuntaihin klo 24 asti ellei käytössä ollut kerran kuukaudessa myönnettävää vuorokauden mittaista henkilökohtaista lomaa (HL). Esimerkkiksi Kainuun Prikaatissa oli 3 lomaryhmää, joista yksi vietti aina viikonlopun kasarmilla. Armeija kesti joko 8 tai 11 kuukautta ja siviilipalvelus 16 kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, millaista elämä oli 80-luvulla? T.nuori

Erittäin hyvää ja turvallista. Tietokone pelejä tai kännyköitä ei ollut mutta hyvin pärjäsi ilman.elämä oli huomattvasti sosiaalisempaa kuin nykyään ja viikonloppuisin oli kaupunki täynnä elämää ja rundia kierrettiin. Kapakoihin oli kymmenien metrien jonot.

Haikailen tuota aikaa kaikinpuolin.

olipas ja olipas.

Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa.

Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984.

Se NMT puhelin maksoi tuolloin jotain n. 50.000 markkaa, joten ei niitä nyt jokaisella ollut.

Ensimmäiset PC-tietokoneet maksoivat myös jotain 30.000 markkaa tuolloin. 

Muistan kun ex-mies osti NMT puhelimen, hinta noin 10 000 markkaa, 80-luvun alussa.

Ihanaa ja huoletonta (ainakin lapsena). Lapsille oli mitä hauskimpia muotileluja ja kuitenkin myös kotitietokoneita ja videopelejä. Silti leikittiin joka päivä pihalla ja rakennettiin majoja puuhun. Suomessa oli lähes täystyöllisyyys ja vuosikymmenen lopulla (tosin osin velaksi) vaurasta ja urbaania juppimeininkiä ainakin Helsingissä.

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvallista nimenomaan.

Lapsi vaunuissa jätettiin kaupan ikkunan eteen asioimisen ajaksi nukkumaan. Ei tarvinnut pelätä. Hienoa aikaa elettiin.

Kyläiltiin ilman sopimistakin,pullat leivottiin lauantaina josko sunnuntaina joku tulee kaffelle.

Tyydyttiin vähempään ja oltiin onnellisempia kuin nykyään.

Silloin luultiin että on turvallista koska asioista puhuttiin niin eikä uhkia koko ajan paisuteltu. Lähes jokaisen tilaston mukaan nykyaika on oikeasti truvallisempaa kuin 80-luku. Mm. väkivalta, kotiväkivalta, lasten tapaturmat, työtapaturmat, liikenteen turvallisuus, vakavista sairauksista parantuminen yms. olivat aika lailla huonommalla tasolla kuin nykyään.

Mutta aina aika kultaa muistot.

Vale, emävale, tilasto. Uskon että täysin sivullisiin kohdistuva väkivalta oli harvinaisempaa kasarilla, silloin se oli enemmän sellaista juoppojen välienselvittelyä. Myös väestönrakenne oli erilainen, nuoria oli enemmän jolloin väkivaltaakin oli tietysti enemmän. Varmasti ainakin pk-seutu oli turvallisempi 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Opintotuki oli paljon runsaampi ja toimivampi kuin nykyään.  Opiskelijat ja muutkin löysivät töitä huomattavan helposti ainakin isommissa kaupungeissa.  Elämä tuntui huomattavasti selkeämmältä ja turvallisemmalta kuin nykyään.

Kapakkakäytännöt olivat kankeita. Tuoppi kädessä ei saanut siirtyä pöydästä toiseen eikä tiskiltä hakea paitsi erityisistä itsepalveluravintoloista, ns. pystybaareista.  Keskiolutbaarit olivat sitten oma lukunsa.  Mutta ihmiset kävivät runsaasti ravintoloissa ja ravintolaelämä oli huomattavasti eloisampaa viikollakin kuin nykyään.  Ei dokattu kauheita pohjia kotona vaan mentiin suoraan baariin.

Muoti oli välillä aika kamalaa mutta kuka siitä piittasi.  Musiikki oli kasaria mutta toisaalta hardcorepunk tuli iloksemme.  Suomirock ja POKO elivät mahtavinsa kukoistuskauttaan.

1980-luvulla opintukea saattoi saada 7 vuoden opiskelua varten, mutta se oli ensisijaisesti opintolainaa, josta piti maksaa ihan todellista korkoa, ei mitään nykypäivän nollakorkoa.   Vuonna 1992 korkeakouluopiskelijoiden siirryttiin merkittävästi opintorahapainotteisempaan tukeen, kun opintoraha nostettiin 107,64 eurosta 264,06 euroon kuukaudessa. Tuon uudistuksen jälkeen monet opiskelijat ovat varmaankin yrittäneet selvitä ilman opintolainaa pelkällä opintorahalla ja asumistuella sekä käymällä osapäiväisesti töissä. 1980-luvulla ylivoimainen enemmistö otti opintolainaa ellei sitten sattunut asumaan vanhempiensa luona tuolla opiskelupaikkakunnalla.

Tosin 1980-luvulla opiskelijoiden soluasuminen oli varmasti nykyistä tavallisempaa, joten usein se ensimmäinen oma kämppä saattoi olla 3 hengen soluasunto eikä yksiö.

Se yleisesti, että ihmisillä tosiaan oli aikaa aina toisilleen elämäntilanteista riippumatta. 

Kännykät yleistyi vuosikymmenen lopulla, mutta eipä niitäkään annettu ihan päiväkoti-ikäisille vielä. Eipä toisaalta löytynyt noitakaan omilta vanemmilta kun vasta reippaasti 90-luvun puolella. 

Pelaamisesta. Tuntitolkulla ei ruudun ääressä istuttu. Oli kuitenkin suurta juhlaa jos joskus pääsi vaikka naapurinpojan luo pelaamaan Commodore 64:ää kun ei vielä itsellä ollut tuota konetta vielä tuolloin. Muistan kun serkku sanoi joskus, että hänellä on Uuno Turhapuro-peli, että haluatko kokeilla. Silloin tuli äimisteltyä, että suomalainen peli ja vielä elokuvahahmosta.