Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahin pelkoni kävi toteen - olen raskaana
18.12.2018 |
Olen shokissa. Jo jonkin aikaa minulla on ollut outoja oireita, jotkin viittasivat raskauteen. Pidin mahdollisuutta kuitenkin lähes mahdottomana, sillä olen monta vuotta ollut vakavasti sairas, kuukautiset ovat olleet epäsäännölliset ja yhdessä vaiheessa olivat pidemmän aikaa poissa kokonaan. Useampi lääkäri on sanonut, että raskauden todennäköisyys on lähes olematon kohdallani. Ehkäisy on ollut käytössä siitäkin huolimatta.
Olen sairauden vuoksi työtön, elämäntilanteeni ei todellakaan monestakaan syystä ole sopiva raskaudelle. Pelkään mahdollisen tulevan lapsen sekä oman terveyteni puolesta.
Tämä on aivan kamalaa. En ymmärrä tätä, enkä ollut valmis tähän. Joulufiilis katosi sillä samalla hetkellä kun näin testin positiivisen tuloksen. Olen ihan palasina. En voi kertoa tästä vielä oikein kenellekään, edes läheisilleni koska en halua järkyttää heitä muutenkin sekavassa elämäntilanteessa. Olen varannut lääkärille pikaisen ajan heti huomiselle, mutta kaipaisin nyt jotakin tsemppiä edes vähäsen... Puolisoni kanssa olen asiasta puhunut, hän on ollut ihana ja ymmärtäväinen. Silti, kaipaisin kovasti jonkun tilanteesta ulkopuolisen kantaa asiaan.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Pahin pelko ei ole:
- Puolison/lähisuvun kuolemat
- Joukkorai5kauksen uhriksi joutuminen
- Syöpädiagnoosi, elinaikaa 2 vuotta
- Äkillinen oma kuolema
Pahin pelko on:
- Uuden ihmisen tuominen maailmaan
On se hyvä että mittasuhteet on kohdallaan...
Voit painua toiseen ketjuun trollaamaan, kun et tiedä tilanteen laajuutta etkä selvästikään edes yritä ymmärtää, vaan tartut sanoihin ja otat kaiken kirjaimellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry, mutta miten ihmeessä jos raskaudesta olisi sinulle kestämätön rasitus, ette ole kuitenkaan huolehtineet ehkäisystä?
Vierailija kirjoitti:
Sorry, mutta miten ihmeessä jos raskaudesta olisi sinulle kestämätön rasitus, ette ole kuitenkaan huolehtineet ehkäisystä?
Sorry, mutta luitko ollenkaan aloitusta? Ehkäisy on ollut käytössä ja sen lisäksi raskauden mahdollisuus piti olla olematon jopa, vaikka vahinko sattuisi. Oletko kuullut sellaisesta, kuin ehkäisyn mahdollinen pettäminen?
Aika hankalaksi menee, jos lapsen pitäminen, abortti ja adoptio tuntuvat kaikki eri syistä mahdottomilta ajatuksilta. Joku noista on varmaan kuitenkin pakko valita, ei kai niitä muitakaan vaihtoehtoja oikein ole. Henkilökohtaisesti olen taipuvainen olemaan aborttia vastaan muissa tilanteissa kuin vakavissa terveysongelmissa, mutta en oikein tiedä, mitä siitä tässä tilanteessa ajattelisi. Onko sairaus siis sellainen, että raskaus jotenkin pahentaa sitä, altistaa lisäongelmille, vai onko "vain" rankkaa olla yhtä aikaa sairas ja raskaana? Pystyykö sairautta hoitamaan raskauden aikana, vai joutuuko esim. lopettamaan lääkityksiä?
Mä oon ollut joskus elämässäni lähes vastaavassa tilanteessa eli raskaana hetkellä, joka oli silloin "pahin mahdollinen" ja jouduin käymään saman pohdinnan. Itse jo varasin ajan aborttiin ja menin paikallekin, mutta kun raskaus ultrattiin ja näin sen pienen sykkeen, niin tiesin etten pysty ikinä tekeen aborttia. About kk päästä raskaus sit meni kuitenkin itsekseen kesken. Jälkeen päin ajateltuna asiat meni omalla painollaan kuten kuuluikin mennä.
Joten neuvoksi sinulle. Kuuntele sydäntäsi. Se kertoo sinulle kuinka toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sinulla oli viimeksi menkat? Millä raskausviikolla siis olet? Jos et tiedä niin mene äkkiä ultraan. Jos oletkin jo niin pitkällä ettei aborttia voi tehdä?
Itse en voisi tehdä aborttia kuin rv 9-10 asti. Rv 11 se on ultrassa jo minivauveli eikä mikään möykky.
Ultrassa rv 9 vauva oli kuin peruna parilla idulla mutta rv 11 näytti jo ihmiseltä. Joten ei kannata arpoa sitä aborttia viikkotolkulla. Se pitää tehdä heti alussa tai ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaksi menee, jos lapsen pitäminen, abortti ja adoptio tuntuvat kaikki eri syistä mahdottomilta ajatuksilta. Joku noista on varmaan kuitenkin pakko valita, ei kai niitä muitakaan vaihtoehtoja oikein ole. Henkilökohtaisesti olen taipuvainen olemaan aborttia vastaan muissa tilanteissa kuin vakavissa terveysongelmissa, mutta en oikein tiedä, mitä siitä tässä tilanteessa ajattelisi. Onko sairaus siis sellainen, että raskaus jotenkin pahentaa sitä, altistaa lisäongelmille, vai onko "vain" rankkaa olla yhtä aikaa sairas ja raskaana? Pystyykö sairautta hoitamaan raskauden aikana, vai joutuuko esim. lopettamaan lääkityksiä?
En halua avata sairauttani liian tarkkaan täällä edes anonyymisti, mutta se vaikuttaa minuun todella monella tavalla, myös henkiseen jaksamiseen ja masennustakin löytyy. Lääke on käytössä juuri tuohon jälkimmäiseen ja lääkärin mukaan ainakaan sitä ei voisi käyttää jos raskaus etenee. Raskaus voisi pahentaa oloani, olen jo valmiiksi tervettä heikommassa kunnossa. Pelkään, että voisi myös vaikuttaa vauvan kehitykseen. :(
Totta kai tiedän, että johonkin ratkaisuun tässä on pakko päätyä, mutta juuri nyt alkushokissa en oikeasti tiedä yhtään, mitä tehdä. :( Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi tehdä aborttia kuin rv 9-10 asti. Rv 11 se on ultrassa jo minivauveli eikä mikään möykky.
Ultrassa rv 9 vauva oli kuin peruna parilla idulla mutta rv 11 näytti jo ihmiseltä. Joten ei kannata arpoa sitä aborttia viikkotolkulla. Se pitää tehdä heti alussa tai ei ollenkaan.
En aiokaan viikkotolkulla venyttää päätöstä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että saan miettiä rauhassa eikä onneksi ole kiirekään, kun olen vasta ihan ensimmäisillä viikoilla. En halua hätiköidä, etten sitten kadu. Joulu ja uusivuosi myös kuulemma pitävät heitä kiireisinä, joten en pääsisi edes toimenpiteeseen enää tämän vuoden puolella. :/ Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska sinulla oli viimeksi menkat? Millä raskausviikolla siis olet? Jos et tiedä niin mene äkkiä ultraan. Jos oletkin jo niin pitkällä ettei aborttia voi tehdä?
Kuukautiset olivat viimeksi marraskuun puolessa välissä, eli todella alussa olen vasta. Kävin lääkärissä tänään ja hän rauhoitteli, että olen aikaisin liikkeellä eikä mitään hätää ole. Hän laittoi lähetettä ultraan ja he ottavat sieltä minuun yhteyttä, menee kyllä varmasti joulun ja ehkä vuodenvaihteenkin yli koska on kuulemma täyttä ja siellä on minua kiireellisempiä tapauksia joilla raskaus jo todella pitkällä ja ymmärtäähän tuon, että ovat listalla ennen minua. Ap
AP jos todella haluat lapsen joskus, niin miksi hankkiutuisit nyt tästä eroon vaan koska aika ei ole sopiva. Eri asia jos et koskaan haluaisi äidiksi ja olisit aivan varma siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni SSRI-lääkitystä jatketaan ainakin joissain tapauksissa raskauden aikana.
Voimia ap:lle! Ajattele asiaa nyt kaikessa rauhassa ja luota itseesi. Osaat kyllä tehdä oikean päätöksen. Jos todella tiedät, ettet lasta halua, niin sitten toimit sen mukaan. Älä kuitenkaan myöskään turhaan pelkää lapsen pitämistä. Olen varma, että olisit rakastava ja hyvä äiti. Myös puolisosi kuulostaa hyvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myy se lapsi. Nääkerimulattimaissa (esim.brasilia) valkoisesta lapsesta voi saadaa miljoonan.
Hedelmöitysklinikatkaan ei huoli enää kuin valkoisen spermaa. Nääkereitä on jo liikaa, eikä edes nääkerit halua mustaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap:lle! Ajattele asiaa nyt kaikessa rauhassa ja luota itseesi. Osaat kyllä tehdä oikean päätöksen. Jos todella tiedät, ettet lasta halua, niin sitten toimit sen mukaan. Älä kuitenkaan myöskään turhaan pelkää lapsen pitämistä. Olen varma, että olisit rakastava ja hyvä äiti. Myös puolisosi kuulostaa hyvälle.
Kiitos ihanasta viestistä, vaikka tulikin anonyymisti anonyymille niin piristi mieltäni tässä tosi vaikeassa tilanteessa. :) Ap
Vierailija kirjoitti:
AP jos todella haluat lapsen joskus, niin miksi hankkiutuisit nyt tästä eroon vaan koska aika ei ole sopiva. Eri asia jos et koskaan haluaisi äidiksi ja olisit aivan varma siitä.
Voi olla, että saisin enemmän ymmärrystä jos selittäisin tilanteeni tarkasti alusta loppuun kera jokaisen yksityiskohdan, mutta en uskalla sitä tehdä. Tuntuu, että moni täällä ei ymmärrä ongelmaa. Se on nimenomaan se, että tähän elämäntilanteeseen lapsi olisi katastrofi - työttömälle, sairaalle ja vieläpä kouluttamattomalle. Se, että elämäntilanne ja aika ovat huonot, on mielestäni todella painava peruste. Olisikin niin helppoa, olen todella herkkä ihminen ja siksi päätös abortista ei siltikään ole itsestäänselvyys. Ap
On myös mielialalääkkeitä joita voi syödä raskauden aikana. Usein raskaushormonit kuitenkin vaikuttavat mielialaan positiivisesti ja moni tunteekin olonsa tasapainoiseksi ilman lääkkeitä raskauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin kokemuksen perusteella, että tulette saamaan tämän saman lapsen myöhemmin kun aika on oikea. Tämä aika on erityisen rankkaa miettiä eri vaihtoehtoja, mutta sä et ole nyt kunnossa ja lapsi tulee muuttamaan elämäsi totaalisesti ja olet siinä kiinni ja itsesi kuntouttaminen on vähintään haastavaa. Keskeytys tuntui pahalta toki, mutta asiasta pitää puhua. Ryhdy vastuulliseksi äidiksi vasta kun olet siinä kunnossa.
No on kyllä harvinaisen pöljä kommentti. Miten sinun kokemuksesi liittyy ap:n elämään? Että jos joku ei kadu keskeytystä ja saa myöhemmin lapsia, niin sinä voit luvata ap:lle että hänellekin käy näin? Tuohan on täysin vastuutonta puhetta.
Ja sama lapsi se ei joka tapauksessa ole, uskottelit itsellesi mitä hyvänsä. Tämä nyt on ihan ilmiselvä biologinen fakta.
Ymmärrän ap:n pelon tilanteessa. Minunkaan tilanteessa lapsi ei tule optimaaliseen aikaan. Minun ei vaan tarvitse miettiä vaihtoehtoja, koska olen jo raskauden loppupuolella. Lapsen isä poistui kuvioista äskettäin ja nyt jään lapsen kanssa yksin, talous on valmiiksi kuralla. Omat voimavarat on valmiiksi vähissä. En itsekkään viitsi availla enempää tilannetta. Lapsen isä jätti pahat arvet elämään kaikilla tavoin. Mutta tiedän että selviän ja rakastan tulevaa lasta. Pointti tässä nyt oli vaan se, että lapsi ei tule aina parhaaseen mahdolliseen aikaan ja elämäntilanteeseen. Mutta ap kyllä ensijärkytyksen jälkeen tietää sisimmässään kuinka toimia. Ja neuvolassa sekä lääkärissä saa keskusteluapua ja ymmärrystä. Jaksamista kovasti.
Alue: Aihe vapaa
Pahin pelko ei ole:
- Puolison/lähisuvun kuolemat
- Joukkorai5kauksen uhriksi joutuminen
- Syöpädiagnoosi, elinaikaa 2 vuotta
- Äkillinen oma kuolema
Pahin pelko on:
- Uuden ihmisen tuominen maailmaan
On se hyvä että mittasuhteet on kohdallaan...