Pahin pelkoni kävi toteen - olen raskaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako sairautesi mahdollisesti siis suuriakin ongelmia raskauden aikana? Miten noin muuten, olitko joskus ajatellut haluavasi kuitenkin lapsia? entä kumpanisi? Todella hienoa että sinulla on kumppani, jonka kanssa voitte yhdessä puhua asiasta.

Aiheuttaa ongelmia jo ilman raskautta, pelottaa ajatuskin että millaisia sitten jos raskaus jatkuu. En ole fyysisesti hyvässä kunnossa sairauteni takia. Kyllä minä lapsia haluan, mutta tämä tilanne ja aika eivät todellakaan ole oikeita sille. Kumppani haluaa lapsia myös, mutta ei vielä näin nuorena ja sekavassa elämäntilanteessa. Ap

Mutta jos lääkärienkin mukaan lapsensaantimahdollisuutesi ovat olemattomat niin kannattaa ottaa huomioon, että tämä voi olla ainoa tilaisuutesi.

Eli kestätkö sen, et jos teet nyt abortin etkä yrityksistä huolimatta enää tulekaan raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako sairautesi mahdollisesti siis suuriakin ongelmia raskauden aikana? Miten noin muuten, olitko joskus ajatellut haluavasi kuitenkin lapsia? entä kumpanisi? Todella hienoa että sinulla on kumppani, jonka kanssa voitte yhdessä puhua asiasta.

Aiheuttaa ongelmia jo ilman raskautta, pelottaa ajatuskin että millaisia sitten jos raskaus jatkuu. En ole fyysisesti hyvässä kunnossa sairauteni takia. Kyllä minä lapsia haluan, mutta tämä tilanne ja aika eivät todellakaan ole oikeita sille. Kumppani haluaa lapsia myös, mutta ei vielä näin nuorena ja sekavassa elämäntilanteessa. Ap

Voi myös olla, että parempaakaan tilannetta ei tule. Ei koskaan. Ota se lapsi vastaan nyt. Ja kysy lääkäriltä miten voivat tukea sinua raskaudessa.

Tämähän on täysin mahdollista, ettei edes raskaaksi tuleminen onnistu sitten kun haluaa. Onko ihminen ylipäätään valmis koskaan, harvoinhan kaikki on täydellistä. Toisaalta lapsi hankalaan tilanteeseen ei sekään ole hyvä juttu. Lääkärin kanssa tosiaan kannattaa jutella mahdollisimman pian ja selvittää mitkä mahdollisuudet ovat ja sen perusteella tehdä ratkaisu puoleen tai toiseen.

Mä sanoisin kokemuksen perusteella, että tulette saamaan tämän saman lapsen myöhemmin kun aika on oikea. Tämä aika on erityisen rankkaa miettiä eri vaihtoehtoja, mutta sä et ole nyt kunnossa ja lapsi tulee muuttamaan elämäsi totaalisesti ja olet siinä kiinni ja itsesi kuntouttaminen on vähintään haastavaa. Keskeytys tuntui pahalta toki, mutta asiasta pitää puhua. Ryhdy vastuulliseksi äidiksi vasta kun olet siinä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, jos harrastaa seksiä, erityisesti yhdyntää, niin siitä voi tulla raskaaksi. Miten ihmeen typerä olet?

Typerä?? Ap:lla oli ehkäisy käytössä!!

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi aikanaan sama. Suunnittelematon raskaus. Paljastui vasta viidennellä kuulla. Mitään "oireita" ei ollut. Vatsa ei kasvanut, vuotoa oli sen verran että tulkitsin kuukautisiksi. Ei olleet nekään ikinä mulla ollu mitenkään aikataulussa, alkoivat kun alkoivat ja päättyivät joko kahden päivän tai reilun viikon kuluttua. Noin myöhäisessä vaiheessa ei tietysti muuta mahdollisuutta ollut kuin synnyttää. Jäi opinnot kesken, mutta mies onneksi sai työpaikan.

Raskaus ja vauva-aika meni jotenkin usvassa rämpien. Kilpirauhanen oli sökö. Diagnoosi ja lääkitys tuli kun synnytyksestä oli reilu vuosi kulunut. Kunnon kohetessa sain kipinän lähteä opiskelemaan itselleni ammatin.

Poika on nyt miltei aikuinen ja opiskelee kohti päämääräänsä hyvin arvosanoin. Miehellä edelleen työpaikka, itse tällä hetkellä työttömänä mutta alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä, oon jo saanut alustavan lupauksen vakipaikasta tutussa firmassa.

Nyt kun asiaa miettii, poika laukaisi mun kropassa liudan terveydellisiä ongelmia, mutta ilman sitä meillä ei olisi tätä elämää mitä me nyt eletään. Ja sen verran itsekäs otus tiedän olevani, että ilman vahinkoa tuota poikaa ei olisi. Olisi jäänyt monet itkut itkemättä, mutta yhtälailla moni nauru olisi jäänyt nauramatta.

Itsekäs??

Mitä jos tekisit abortin? Minäkin pelkäsin raskautta nuorempana, ja olisin aivan satavarmasti tehnyt abortin, jos en olisi halunnut lasta, kuten en halunnut. Onneksi ei ollut siihen elämänaikaan seksiäkään, eikä kukaan huijannut sänkyyn muka välittämisen varjolla. Olen yhden abortin tehnytkin, kun tulin raskaaksi, enkä halunnut. Silloin minulla oli jo lapsia.

Miten vanha olet?

Tässä nyt on ihan turha spekuloida tuleeko raskaaksi enää myöhemmin jos raskauden keskeyttää. Hyvin vaikea päätös, mutta sen tulet tekemään joka tapauksessa. Minä en tuossa tilanteessa raskautta jatkanut ja se ei kaduta, mutta se olenkin minä. Nyt tosin kymmenen vuotta myöhemmin olen äiti, mutta varmasti voisin olla myös onnellinen vaikken olisikaan lapsia saanut keskeytyksen jälkeen. Ehkä kylmä tapa ajatella, mutta näin mulla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos tekisit abortin? Minäkin pelkäsin raskautta nuorempana, ja olisin aivan satavarmasti tehnyt abortin, jos en olisi halunnut lasta, kuten en halunnut. Onneksi ei ollut siihen elämänaikaan seksiäkään, eikä kukaan huijannut sänkyyn muka välittämisen varjolla. Olen yhden abortin tehnytkin, kun tulin raskaaksi, enkä halunnut. Silloin minulla oli jo lapsia.

Puntarissa on kuitenkin se, ettei ap välttämättä tule enää raskaaksi. Se olisi ainakin omalla kohdalla todella suuri painoarvoltaan, jos lapsia kuitenkin haluaa.

Monet asiat on vain järjestelykysymyksiä, kun puhutaan lapsen saamisesta. Esimerkiksi opintoja voi jatkaa vauva kainalossa, lastentarvikkeita on torit ja muut täynnä, eli et tarvitse järjetöntä rahakasaa kun ostat käytettynä.

Terveysongelmiin vaikea ottaa kantaa, kun ap ei kerro mikä sairaus kyseessä. Riskiraskauksia tietty seurataan tiiviimmin, kuin normaaleja.

Ota yhteyttä neuvolaan, ja jos sinulla on sairauteesi liittyen hoitokontakti, niin sinne myös. Pyri keskustelemaan tilanteestasi/terveydestäsi lääkärin kanssa. Neuvolan kanssa voivat järjestää sinulle myös muuta keskusteluapua.

Lasta ei ole pakko synnyttää, ja adoptiokin on vaihtoehto, mutta voi myös olla että myöhemmin et enää tule raskaaksi. Tästä syystä olisi hyvä saada lääketieteellistä tukea pohdintaasi.

Ihan joka tapauksessa paljon voimia sinulle, ja oikein hyvää joulua. Luota siihen että kaikki menee lopulta hyvin.

Jos lapsen jossain vaiheessa haluaa, en lähtisi keskeytykseen (ellei lapsi olisi sairas tms). Abortti jo itsessään on riski tuleville raskauksille, sinulla myös jokin raskaaksi tulemista vaikeuttava sairaus jne.

Elämäntilanteet pystyy kyllä muokkaamaan sopivammaksi.

Sitten taas, jos lasta ei halua suurella todennäköisyydellä koskaan, abortti varmastikin on hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi aikanaan sama. Suunnittelematon raskaus. Paljastui vasta viidennellä kuulla. Mitään "oireita" ei ollut. Vatsa ei kasvanut, vuotoa oli sen verran että tulkitsin kuukautisiksi. Ei olleet nekään ikinä mulla ollu mitenkään aikataulussa, alkoivat kun alkoivat ja päättyivät joko kahden päivän tai reilun viikon kuluttua. Noin myöhäisessä vaiheessa ei tietysti muuta mahdollisuutta ollut kuin synnyttää. Jäi opinnot kesken, mutta mies onneksi sai työpaikan.

Raskaus ja vauva-aika meni jotenkin usvassa rämpien. Kilpirauhanen oli sökö. Diagnoosi ja lääkitys tuli kun synnytyksestä oli reilu vuosi kulunut. Kunnon kohetessa sain kipinän lähteä opiskelemaan itselleni ammatin.

Poika on nyt miltei aikuinen ja opiskelee kohti päämääräänsä hyvin arvosanoin. Miehellä edelleen työpaikka, itse tällä hetkellä työttömänä mutta alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä, oon jo saanut alustavan lupauksen vakipaikasta tutussa firmassa.

Nyt kun asiaa miettii, poika laukaisi mun kropassa liudan terveydellisiä ongelmia, mutta ilman sitä meillä ei olisi tätä elämää mitä me nyt eletään. Ja sen verran itsekäs otus tiedän olevani, että ilman vahinkoa tuota poikaa ei olisi. Olisi jäänyt monet itkut itkemättä, mutta yhtälailla moni nauru olisi jäänyt nauramatta.

Itsekäs??

Olen mukavuudenhaluinen omaan napaan tuijottaja. En olisi ikinä hankkiutunut suunnitelmallisesti raskaaksi. En edes pidä lapsista. Omaan poikaan jotensakin sopeuduin kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut ja parhaat mahdolliset eväät elämään sille on pyritty tarjoamaan niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella, ja hyvinvoiva elämänmyönteinen nuori mies siitä on kasvanut, mutta toista lasta ei hankittu eikä hankita.

Halusin siis aloittajalle kertoa tuolla tarinallani, että myös se synnytys on mahdollisuus vaikkei elämä omasta mielestä vielä ole sillä tolalla että lapsen on hyvä siihen tulla. Eri asia tietysti on jos ap kokee että raskaus on ehdoton ei. Sittenhän ei muuta vaihtoehtoa ole kuin abortti. Eikä sekään väärä ratkaisu ole.

Elämäntilanteesi tosiaan kuulostaa vaikealta, eikä siihen lapsi sopisi. Lapsen kanssa voi olla todella vaativaa, vaikka olisi normaali ja terve vauva. Sinuna tekisin abortin, tai harkitsisin lapsen antamista adoptioon. Kyllä asiat selviävät, kunhan pääset lääkäriin puhumaan tilanteestasi, hän osaa varmasti ehdottaa sinulle sopivinta vaihtoehtoa, kun hän tietää sairaudestasi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisit terveempi myöhemmin tai vanhempana?

Kyseessä ei ole täysin parantumaton sairaus vaan tällä hetkellä olen niin sanotusti kuntoutusvaiheessa, mutten vielä hyvässäkään kunnossa eli mahdollisuus sille että olisin joskus terveempi on hyvinkin todennäköinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen jossain vaiheessa haluaa, en lähtisi keskeytykseen (ellei lapsi olisi sairas tms). Abortti jo itsessään on riski tuleville raskauksille, sinulla myös jokin raskaaksi tulemista vaikeuttava sairaus jne.

Elämäntilanteet pystyy kyllä muokkaamaan sopivammaksi.

Sitten taas, jos lasta ei halua suurella todennäköisyydellä koskaan, abortti varmastikin on hyvä vaihtoehto.

Ymmärrän sen, mutta elämäntilanteeni on todella niin epäsopiva lapselle kuin vain voi olla. Olen sairaana, minulla ei ole koulutusta eikä työpaikkaa enkä puolikuntoisena JA raskaana varmasti kykenisi töihin. Eniten pelkään, että lapsi kärsisi sairaudestani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Elämäntilanteesi tosiaan kuulostaa vaikealta, eikä siihen lapsi sopisi. Lapsen kanssa voi olla todella vaativaa, vaikka olisi normaali ja terve vauva. Sinuna tekisin abortin, tai harkitsisin lapsen antamista adoptioon. Kyllä asiat selviävät, kunhan pääset lääkäriin puhumaan tilanteestasi, hän osaa varmasti ehdottaa sinulle sopivinta vaihtoehtoa, kun hän tietää sairaudestasi.

Adoptio on kyllä aivan poissuljettu vaihtoehto kohdallani, se aiheuttaisi minulle varmasti vielä aborttiakin kovemman tuskan. En kestäisi sitä, että kantaisin sisälläni ihmistä jonka antaisin sitten pois kuin jonkun esineen ja oikeuteni tuohon lapseen lakkaisi siihen paikkaan. Aborttikin ajatuksena hirvittää, mutta adoptio vielä sitäkin enemmän... Ap 

Ai raskaus on ap:n pahin pelko? Mites olisi vaikka ajatus, että rotat syö sinut elävältä? Tai roviolla polttaminen? Tai että puolisosi kuolee jotenkin ikävällä tavalla? Tai että koko maailma tuhoutuu?

Oikeasti, onko jollekkin raskaus maailman suurin kauhukuva? Yhdellä pillerillä pääsee sikiöstä eroon, kunhan on tarpeeksi ajoissa liikkeellä, joten eipä ole kovin maailmaa kaatava tapahtuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako sairautesi mahdollisesti siis suuriakin ongelmia raskauden aikana? Miten noin muuten, olitko joskus ajatellut haluavasi kuitenkin lapsia? entä kumpanisi? Todella hienoa että sinulla on kumppani, jonka kanssa voitte yhdessä puhua asiasta.

Aiheuttaa ongelmia jo ilman raskautta, pelottaa ajatuskin että millaisia sitten jos raskaus jatkuu. En ole fyysisesti hyvässä kunnossa sairauteni takia. Kyllä minä lapsia haluan, mutta tämä tilanne ja aika eivät todellakaan ole oikeita sille. Kumppani haluaa lapsia myös, mutta ei vielä näin nuorena ja sekavassa elämäntilanteessa. Ap

Mutta jos lääkärienkin mukaan lapsensaantimahdollisuutesi ovat olemattomat niin kannattaa ottaa huomioon, että tämä voi olla ainoa tilaisuutesi.

Eli kestätkö sen, et jos teet nyt abortin etkä yrityksistä huolimatta enää tulekaan raskaaksi.

Pahoittelut jos olin epäselvä, mutta siis mahdollisuuteni TÄSSÄ hetkessä tulla raskaaksi piti olla lähes olemattomat. En ole kuitenkaan parantumattomasti sairas ja joskus tulevaisuudessa mahdollisuudet olisivat luultavasti melko lailla samat kuin kenellä tahansa terveelläkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä jos et ikinä sitten saa lasta myöhemmin? Että se tilaisuus on tässä, vaikka tiukkaa tekisikin?

Kyllä senkin mahdollisuuden olen totta kai joutunut ottamaan huomioon tässä... Silti, nyt ei tekisi pelkästään "tiukkaa", vaan oikeasti koen, että lapsi ei saisi kaikkea sitä mitä olisin terveempänä, tasapainoisemmassa elämäntilanteessa kykenevä antamaan hänelle. En haluaisi lasta keskelle rahahuolia, terveysongelmia ja kaaosta. Toisaalta en myöskään kestä ajatusta abortista... Tämä on ihan kamala tilanne. :( Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai raskaus on ap:n pahin pelko? Mites olisi vaikka ajatus, että rotat syö sinut elävältä? Tai roviolla polttaminen? Tai että puolisosi kuolee jotenkin ikävällä tavalla? Tai että koko maailma tuhoutuu?

Oikeasti, onko jollekkin raskaus maailman suurin kauhukuva? Yhdellä pillerillä pääsee sikiöstä eroon, kunhan on tarpeeksi ajoissa liikkeellä, joten eipä ole kovin maailmaa kaatava tapahtuma.

No kiitoksia tästä asiallisesta kommentistasi. Kaksi ensimmäistä ovat melko epätodennäköisiä, maailman tuhoutuminen myös. Totta kai puolison menettäminen olisi aivan hirveä asia myös. Tarkoitan sitä, että tähän elämäntilanteeseen raskaus on aivan totaalinen painajainen ja asia joka järkyttää jo valmiiksi heikkoa mieltä ja sairasta kehoa. Eli kyllä, tässä elämäntilanteessa raskaus on iso ja aivan kamala asia minulle.

En pysty suhtautumaan asiaan sinun laillasi yhtä kevytmielisesti, että otanpa vain yhden pillerin, tuhoan siinä yhden alkavan elämän ja sitten vaan siirryn eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hirvittää, että jotkut näkevät tämänkin asian noin kevyesti. Ap