Lapsettomana olin kuin ilmaa glögi-illassa, jossa muut äitejä
Olin eilen ystäväni luona parituntisessa glögi-illassa. Meitä naisia oli yhteensä kahdeksan, ja kaikilla muilla on lapsia paitsi minulla. Siihen, ettei minulla ole lapsia, ei liity mitään dramaattista, ja olen ihan lapsimyönteinen ihminen, ja kummilapsiakin minulla on, minkä tämä porukka tietää.
Tunnen osan tuosta eilisestä porukasta hyvin, osan lähinnä tämän ystäväni kautta - koska me kaikki kuitenkin olemme samalta pieneltä paikkakunnalta kotoisin, vähintäänkin tiedän kaikki muutkin jo pitkän ajan takaa, ja olemme kaikkien kanssa jotakin hyvänpäiväntutun ja kaverin väliltä. Tapana on siis jutella ihan suhteellisen avoimesti ajankohtaisista kuulumisista aina, kun tapaamme (arviolta pari kertaa vuodessa).
Juttua porukalla luisti tälläkin kertaa, mutta koko parituntisen aikana kukaan ei edes kysynyt minulta, mitä minulle kuuluu. Minä kyllä kyselin muiden kuulumisia ja lasten kuulumisia jne ja muut myös kyselivät toisiltaan kaikkea ym. En tietenkään ollut mitenkään hapannaamana, vaan ihan normaalisti juttelin, en kuitenkaan myöskään tuonut itseäni tyrkylle. Silti oikein pistin merkille, että kukaan ei kysynyt minulta yhtikäs mitään. Samantyylistä on tapahtunut aiemminkin. Yleensä vastaavissa tilanteissa joku on sentään kysellyt, miten minulla menee töissä tmv.
Mistä tämä johtuu? Eivätkö "lapselliset" oikeasti ole kiinnostuneita muiden kuin niiden tekemisistä, joilla myös on lapsia? Vai ajatellaanko, ettei minulla kertakaikkiaan ole muuta elämää kuin työ? Tai ettei minulla oikeastaan edes ole elämää, kun ei ole niitä lapsia?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä alan miettiä, onko järkeä jatkossa enää mennä... No eilen nyt ei ollut muutakaan kilpailevaa menoa, joten ei sinänsä haitannut. Olisi kyllä harmittanut jättää jokin muu meno väliin tuon vuoksi. Ja glögiä oli sekä holillista että holitonta, osa oli autolla tai imettää tmv, niin kaikki eivät edes voineet holillista ottaa. Kyllä tuossa porukassa silti juttu luistaa ilman holiakin.
Onneksi minulla on myös ei-äitejä kavereina. En silti haluaisi, että kivoja kavereita putoaa elämästä pois vain siksi että heistä on tullut äitejä...
-Ap
Älä mene enää. Tosi moni lapsen saanut puhuu vain lapsestaan eikä kysy toisilta mitään. Itse kokenut saman kuin sinä. Etäännytin itseni perheellisistä kavereista kun heitä ei näyttänyt kiinnostavan, nyt ystäväpiirini koostuu lapsettomista ja juttua riittää. Suosittelen!
(Kyllä seurasi ja elämäsi kiinnostaa heitä sitten kun ero tulee ja se tulee yli 50% liitoista)
Huomaan usein samaa. Kyse ei ole edes siitä, että puhuisivat pelkästään lapsista, juttelen ihan mielelläni myös niistä, mutta minulta eivät oikein ikinä kysy mitään. En oikein tiedä miksi, olen hyvässä suhteessa (ei oo miestä haukuttavana), mulla on erikoinen työ monen mielestä, ei ehkä osaa kysyä mitään erityistä, ja sitten ei oo niitä lapsia. Mutta onhan mullakin tapahtumaa ja juttuja elämässäni...mikä lie sitten syynä.
Up