Kun rakkautta ei enää ole

Maailma on täynnä liittoja ilman rakkautta. Ei elämä ole harlekiinikirja.

Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan avioliitossa rakkaus on joskus juuri tahdon asia, uskollisuutta tunteista huolimatta.

Minäkin olen avioliitossa vain taloudellisista syistä (velat yms. muut rasitteet + hyöty) Mitään muuta meidän liitossamme ei sitten olekaan paitsi lapset ja elämmekin miehen kanssa kumpikin omaa elämäämme.

Vuosikymmenten mentyä ja lasten aikuistuttua jäljellä oli vain tottumus, omat menot, jonkinlaista kiintymystä ja ehkä turvallisuuden tunteen hakuakin mutta se suurin ja tärkein joka joskus kauan sitten sai meidät yhdessä tulevaisuutta rakentamaan, oli kadonnut vuosien varrella todella erilaisten ihmisten keskinäisten ristiriitojen myötä.

Ehkäpä mukana oli jo viihtymistä ulkopuolisten henkilöiden kanssa paremmin kuin oman puolison kanssa eikä tunteista ja elämän suurista tai pienistäkään asioista enää kotona puhuttu.

Eli yhteisiä asioita ei enää ollut, ei ystäviä, ei lainoja eikä lastenhoitoa.

Tähän tilanteeseen heräsin ja halusin tehdä vielä kaikkeni että rakkaus vielä palaisi. Ja niin tapahtui, sain kokea vuosien jälkeen voimakkaan rakastumisen tunteen jota puolison oli vaikea enää uskoa todeksi.

Asiat korjaantuivat jollakin tasolla ja elämä muuttui siedettävämmäksi mutta se että toinen ei enää ole ollenkaan se ihminen jonka luulit hänen olevan ja on kodin ulkopuolella luonut aivan oman maailmansa ja köytöstapansa, on ollut vaikeaa ja hämmentävää ymmärtää ja toisesta on paljastunut asioita joita voi pitää merkkinä siitä että puolison kunnioitus ei enää ole ollut ykkösasia.

Mutta niin kuin täällä on usein on todettu, avioliitto on todellakin tahdon asia ja paljon voi saada omalla käytöksellään aikaan. Olemalla oma itsensä ja huomioimalla puolisoa kuten haluaisi itseään huomioitavan, voi saada paljon aikaiseksi.

Pitäisi vaan ajoissa huomata ettei tehtyjä asioita saa tekemättömäksi ja unohtaminen ja anteeksi antaminen voi olla joskus liian vaikeaa.

Mutta jos on vielä toivoa, kannattaa edes yrittää ettei jälkeenpäin jää sekään mietityttämään.

Elämästä voimme nauttia tai kärsiä vain yhden elämän verran, ole rohkea ja tee kaikkesi ettei se ole turhaa sinulle eikä läheisellesi.

Eikä joudu, ellei muut mukavuustekijät aja rakkaudettomassa liitossa yhdessä asumisen edelle. Monilla ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen avioliitossa vain taloudellisista syistä (velat yms. muut rasitteet + hyöty) Mitään muuta meidän liitossamme ei sitten olekaan paitsi lapset ja elämmekin miehen kanssa kumpikin omaa elämäämme.

Miksi alapeukkuja? Miksi avioliitossa pysyminen on välillä vaan "tahdon asia", mutta taloudellisen hyödyn tai järkevyyden vuoksi siinä ei saisi pysyä. Mikä on ns. hyväksyttävä syy, jos rakkautta ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen avioliitossa vain taloudellisista syistä (velat yms. muut rasitteet + hyöty) Mitään muuta meidän liitossamme ei sitten olekaan paitsi lapset ja elämmekin miehen kanssa kumpikin omaa elämäämme.

Miksi alapeukkuja? Miksi avioliitossa pysyminen on välillä vaan "tahdon asia", mutta taloudellisen hyödyn tai järkevyyden vuoksi siinä ei saisi pysyä. Mikä on ns. hyväksyttävä syy, jos rakkautta ei ole?

Moni varmaan ajattelee, että esimerkiksi kotona asuvat alaikäiset lapset on ylevämpi syy kuin raha.

Romanttinen parisuhderakkaus ei ole mielekkään ja täyden elämän edellytys.

Jokainen on loppukädessä vastuussa omasta onnestaan.

Avain onneen on päästää irti siitä, miten asioiden pitäisi olla ja siitä täydellisen elämän haavekuvasta. Aikuisen elämään kuuluu, että kaikkea ei saa. Siihen kuuluu myös se, että elämästä saa tehdä omannäköisensä. Kun lakkaa sitkuttamasta ja tappelemasta ja hyväksyy miten asiat tosiasiassa ovat, on helpompi nähdä hyvät asiat ja olla niistä kiitollinen.

Kiitollisuus on tie hyvinvointiin ja vastalääke katkeruuteen.

Määrittele rakkaus? Mistä tiedät, että on rakkautta? Mistä tiedät, ettei sitä ole?

Miten niin pakko vaan olla ja virua jos ei rakkautta suhteessa/liitossa?! Minä en ymmärrä lainkaan ns.kulissi liittoja. Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä elettävänä, miksi roikkua löysässä hirressä vuosikausia?! Ei siis mitään järkeä. Rohkeasti vaan lusikat jakoon ja uusia tuulia kohti! 

Veikkaanpa, että miestäsi ei kiinnosta antaa huomiota ja panostaa sinuun, koska pihtaat.

Tai yritti antaa huomiota, panosti jossain vaiheessa, mutta pihtasit silti. No nyt ei viitsi enää yrittää.

Ja nyt toivot, että hän tekisi sitä, mitä et itse huomionut hänen yrittäessään. Ehkä hän yritti mielestäsi väärällä tavalla, mutta se johtuu siitä, että olet nainen ja hän mies.

 

Faith kirjoitti:

Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan avioliitossa rakkaus on joskus juuri tahdon asia, uskollisuutta tunteista huolimatta.

.. mutta se ei saisi olla pysyvä asiaintila vaan jokin tilapäinen vaikeus. Ei kannata roikkua ikuisesti rakkaudettomassa suhteessa jos parannusta ei tule. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaanpa, että miestäsi ei kiinnosta antaa huomiota ja panostaa sinuun, koska pihtaat.

Tai yritti antaa huomiota, panosti jossain vaiheessa, mutta pihtasit silti. No nyt ei viitsi enää yrittää.

Ja nyt toivot, että hän tekisi sitä, mitä et itse huomionut hänen yrittäessään. Ehkä hän yritti mielestäsi väärällä tavalla, mutta se johtuu siitä, että olet nainen ja hän mies.

 

Meillä on mies pihdannut seksiä. Minä haluaisin aina. Ap