Mikä sinusta on parisuhteen tärkein koossapitävä asia?

Vierailija kirjoitti:

Tahto. Valinta. Keskinäinen kunnioitus. Rakkaus. Samanlainen ajatusmaailma tärkeissä kohdissa.

Olin sanomassa samaa. Minusta parisuhteen pysyvyyden kannalta on oleellista, että on päättänyt sitoutua siihen. Sitä pitää tahtoa ja toista päätetään rakastaa ja kunnioittaa. Ja tosiaan, samanlainen arvomaailma on jaettava tai suhteesta tulee toraisa.

Railakas perseseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahto. Valinta. Keskinäinen kunnioitus. Rakkaus. Samanlainen ajatusmaailma tärkeissä kohdissa.

Olin sanomassa samaa. Minusta parisuhteen pysyvyyden kannalta on oleellista, että on päättänyt sitoutua siihen. Sitä pitää tahtoa ja toista päätetään rakastaa ja kunnioittaa. Ja tosiaan, samanlainen arvomaailma on jaettava tai suhteesta tulee toraisa.

Parisuhteen pysyvyyden kannalta sitoutuminen on varmaan tärkeintä mutta entäpä parisuhteen LAADUN kannalta? Sitoutuminen ei kyllä tee suhteesta yhtään hauskempaa, antoisampaa, syvällisempää ja niin edelleen.

Luottamus ja halu ymmärtää toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se joku vanha aviopari todennut, että tärkein syy pitkään avioliittoon on, että ei olla koskaan haluttu erota samaan aikaan. Se oli hyvin sanottu.

Onko ennen vanhaan tarvittu avioeroon molempien suostumus, vai mitä tämä tarkoittaa? Kyllähän ainakin nykyisin suhteesta voi lähteä silloin kun itse kokee, ettei juttu tule toimimaan.

Joskus 40 vuotta sitten avioeroprosessi kesti 2 vuotta, jos puoliso vastusti. Muuten oli kyllä sutjakkaa. Sen jälkeen on ollutkin nopeampaa ja vastustuksella ei merkitystä. Eiköhän he tarkoittaneet, että jos toinen ollut kypsä, on toinen halunnut pitää kiinni ja tsempannut. Ei ole koskaan yhtä aikaa ajateltu erota -> jäänyt ajatukset ajatuksiksi toisella ja elämä on taas jatkunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahto. Valinta. Keskinäinen kunnioitus. Rakkaus. Samanlainen ajatusmaailma tärkeissä kohdissa.

Olin sanomassa samaa. Minusta parisuhteen pysyvyyden kannalta on oleellista, että on päättänyt sitoutua siihen. Sitä pitää tahtoa ja toista päätetään rakastaa ja kunnioittaa. Ja tosiaan, samanlainen arvomaailma on jaettava tai suhteesta tulee toraisa.

Parisuhteen pysyvyyden kannalta sitoutuminen on varmaan tärkeintä mutta entäpä parisuhteen LAADUN kannalta? Sitoutuminen ei kyllä tee suhteesta yhtään hauskempaa, antoisampaa, syvällisempää ja niin edelleen.

Ne ovatkin eri asioita. Nyt oli kyse parisuhteen pysyvyydestä. Siihen kuuluu nimenomaan päätös pysyä suhteessa ja kaikkiin suhteisiin kuuluu myös väistämättä myös ikäviäkin asioita. Aina ei voi olla hauskaa ja ihmiset ovat erilaisia. Vaikka aluksi suhde olisi ollut intohimoinen, niin ei se tarkoita automaattisesti, että suhde olisi kummankaan osapuolen mielestä huono, vaikka intohimo olisi alkuajoista hiipunut. Ihmiset muuttuu, suhteen laatu muuttuu. Joku on muutokseen tyytyväinen, joku taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se joku vanha aviopari todennut, että tärkein syy pitkään avioliittoon on, että ei olla koskaan haluttu erota samaan aikaan. Se oli hyvin sanottu.

Onko ennen vanhaan tarvittu avioeroon molempien suostumus, vai mitä tämä tarkoittaa? Kyllähän ainakin nykyisin suhteesta voi lähteä silloin kun itse kokee, ettei juttu tule toimimaan.

Joskus 40 vuotta sitten avioeroprosessi kesti 2 vuotta, jos puoliso vastusti. Muuten oli kyllä sutjakkaa. Sen jälkeen on ollutkin nopeampaa ja vastustuksella ei merkitystä. Eiköhän he tarkoittaneet, että jos toinen ollut kypsä, on toinen halunnut pitää kiinni ja tsempannut. Ei ole koskaan yhtä aikaa ajateltu erota -> jäänyt ajatukset ajatuksiksi toisella ja elämä on taas jatkunut.

Okei, kiitos tiedosta. Itse olen sillä lailla eri maata, että jos kerran olen päättänyt erota, niin sen seurauksena on ollut vakaa ja huolellinen harkinta, eikä päätäni kyllä toisen mielipide siinä vaiheessa käännä. Elämässäni olen kerran tähän ratkaisuun päätynyt (ja kerran edes eroa miettinyt), eikä siinä toinen onneksi yrittänyt jarrutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahto. Valinta. Keskinäinen kunnioitus. Rakkaus. Samanlainen ajatusmaailma tärkeissä kohdissa.

Olin sanomassa samaa. Minusta parisuhteen pysyvyyden kannalta on oleellista, että on päättänyt sitoutua siihen. Sitä pitää tahtoa ja toista päätetään rakastaa ja kunnioittaa. Ja tosiaan, samanlainen arvomaailma on jaettava tai suhteesta tulee toraisa.

Parisuhteen pysyvyyden kannalta sitoutuminen on varmaan tärkeintä mutta entäpä parisuhteen LAADUN kannalta? Sitoutuminen ei kyllä tee suhteesta yhtään hauskempaa, antoisampaa, syvällisempää ja niin edelleen.

Ne ovatkin eri asioita. Nyt oli kyse parisuhteen pysyvyydestä. Siihen kuuluu nimenomaan päätös pysyä suhteessa ja kaikkiin suhteisiin kuuluu myös väistämättä myös ikäviäkin asioita. Aina ei voi olla hauskaa ja ihmiset ovat erilaisia. Vaikka aluksi suhde olisi ollut intohimoinen, niin ei se tarkoita automaattisesti, että suhde olisi kummankaan osapuolen mielestä huono, vaikka intohimo olisi alkuajoista hiipunut. Ihmiset muuttuu, suhteen laatu muuttuu. Joku on muutokseen tyytyväinen, joku taas ei.

Olet tosiaan oikeassa, jatkuvuudestahan tässä puhuttiin. Itselleni tuli vain tämä mieleen, kun itse arvostan laadun paljon korkeammalle kuin jatkuvuuden. Minulle on oikeastaan aika sama, kestääkö suhde vuoden, vuosikymmenen vai loppuelämän, kunhan se on ollut hyvä suhde.

Vierailija kirjoitti:

Se, että arjessa on oikeasti mukavaa viettää aikaa toisen kanssa, ja haluaa viettää aikaa yhdessä. Mikään ei toimi, jos puolison kanssa ei viihdy. Itse ainakin näen puolison yhtenä parhaimpana ystävänäni, jolle haluan soittaa kun jotain tapahtuu ja mielellään lähden ruokakauppaan yhdessä. :) + puhuminen ja yhteinen huumori!

Olen huomannut että huonokin seksi on hyvää, sellaisen kanssa jonka kanssa on hyvä olla. Eli itse en näe seksiä yhdessä pitävänä asiana, koska itselläni menee maku toisesta, jos on huono fiilis..

Jokuhan jo kirjoitti, että toimiva seksi on pieni juttu parisuhteessa. Sen sijaan sen toimimattomuus usein kaataa usein koko suhteen.

Luottamus.

Luottamus.

Luottamus.

Arvaa onko kivaa elää avioliitossa sellaisen kanssa, johon ei luota pätkääkään.

Eroa miettinyt vajaat 2 vuotta, varmaan pitää toteuttaa tässä kohta..

Vierailija kirjoitti:

Kommunikaatio. Ei pelkää avata suutaan ja mikä tärkeintä, ei pelkää toisen reaktiota.

Tämä! Oon taas ollut viikkokausia sanomatta mitään jottei perheessämme asuva miespuolinen mielensäpahoittaja möksähdä. Tänä aamuna pyysin kananmunani entisen 8 minuutin sijasta 9 minuutin niin siitäkin tuli sanomista (miksi en ollut aiemmin sanonut ettei hänen keittämät kelpaa,jäkäjäkävalivali). Voi jeesus tätä elämää.

Hauska ketju. Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika eri linjoilla tästä asiasta. Tärkeää on, että tässäKIN kohdassa ihmiset löytävät samalla lailla ajattelevan puoliskon. Erohan siitä tulee, jos ääripäät yrittävät pitää koossa parisuhdettaan. Kumpikaan ei täysin ymmärrä toista.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika eri linjoilla tästä asiasta. Tärkeää on, että tässäKIN kohdassa ihmiset löytävät samalla lailla ajattelevan puoliskon. Erohan siitä tulee, jos ääripäät yrittävät pitää koossa parisuhdettaan. Kumpikaan ei täysin ymmärrä toista.

Miten tuollaiset ääripäät edes päätyvät suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika eri linjoilla tästä asiasta. Tärkeää on, että tässäKIN kohdassa ihmiset löytävät samalla lailla ajattelevan puoliskon. Erohan siitä tulee, jos ääripäät yrittävät pitää koossa parisuhdettaan. Kumpikaan ei täysin ymmärrä toista.

Miten tuollaiset ääripäät edes päätyvät suhteeseen?

Ei kai nämä mielipiteet käy heti alussa ilmi? Nämähän pitää puhua erikseen. Tässä ketjussa on monta asiaa, joita minä en ole edes tullut ajatelleeksi. Enkä ole lainkaan varma, mitä mieheni vastaisi tähän ketjuun.

Seksin tai kommunikaation tärkeys varmaan tulee nopeasti ilmi, mutta kuinka moni tietää, jos puoliso sanoisi tärkeimmiksi asioiksi hyväksymisen, sietämisen tai anteeksiannon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika eri linjoilla tästä asiasta. Tärkeää on, että tässäKIN kohdassa ihmiset löytävät samalla lailla ajattelevan puoliskon. Erohan siitä tulee, jos ääripäät yrittävät pitää koossa parisuhdettaan. Kumpikaan ei täysin ymmärrä toista.

Miten tuollaiset ääripäät edes päätyvät suhteeseen?

Ei kai nämä mielipiteet käy heti alussa ilmi? Nämähän pitää puhua erikseen. Tässä ketjussa on monta asiaa, joita minä en ole edes tullut ajatelleeksi. Enkä ole lainkaan varma, mitä mieheni vastaisi tähän ketjuun.

Seksin tai kommunikaation tärkeys varmaan tulee nopeasti ilmi, mutta kuinka moni tietää, jos puoliso sanoisi tärkeimmiksi asioiksi hyväksymisen, sietämisen tai anteeksiannon?

Niin, tämä ketju voi antaa selityksen sille, miksi avioliittoni kariutui. Minun tärkein koossapitävä voima on anteeksianto ja toisen hyväksyminen sellaisena kuin tämä on. Annoin miehelle kaiken anteeksi, en koskaan kritisoinut. Mies ei osannut tätä arvostaa. Hän teki perheensä eteen paljon (keksi tekemistä, huolehti taloudesta, hoiti kotia), Eli miehelle tärkeintä oli toisen tarpeista huolehtiminen. Minulle tämä taas oli toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika eri linjoilla tästä asiasta. Tärkeää on, että tässäKIN kohdassa ihmiset löytävät samalla lailla ajattelevan puoliskon. Erohan siitä tulee, jos ääripäät yrittävät pitää koossa parisuhdettaan. Kumpikaan ei täysin ymmärrä toista.

Miten tuollaiset ääripäät edes päätyvät suhteeseen?

Ei kai nämä mielipiteet käy heti alussa ilmi? Nämähän pitää puhua erikseen. Tässä ketjussa on monta asiaa, joita minä en ole edes tullut ajatelleeksi. Enkä ole lainkaan varma, mitä mieheni vastaisi tähän ketjuun.

Seksin tai kommunikaation tärkeys varmaan tulee nopeasti ilmi, mutta kuinka moni tietää, jos puoliso sanoisi tärkeimmiksi asioiksi hyväksymisen, sietämisen tai anteeksiannon?

Niin, tämä ketju voi antaa selityksen sille, miksi avioliittoni kariutui. Minun tärkein koossapitävä voima on anteeksianto ja toisen hyväksyminen sellaisena kuin tämä on. Annoin miehelle kaiken anteeksi, en koskaan kritisoinut. Mies ei osannut tätä arvostaa. Hän teki perheensä eteen paljon (keksi tekemistä, huolehti taloudesta, hoiti kotia), Eli miehelle tärkeintä oli toisen tarpeista huolehtiminen. Minulle tämä taas oli toissijaista.

Jos miehesi halusi huolehtia perheestään, etkä sinä oletettavasti halunnut eroa ja olit anteeksiantavainen, niin miksi erositte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika eri linjoilla tästä asiasta. Tärkeää on, että tässäKIN kohdassa ihmiset löytävät samalla lailla ajattelevan puoliskon. Erohan siitä tulee, jos ääripäät yrittävät pitää koossa parisuhdettaan. Kumpikaan ei täysin ymmärrä toista.

Miten tuollaiset ääripäät edes päätyvät suhteeseen?

Ei kai nämä mielipiteet käy heti alussa ilmi? Nämähän pitää puhua erikseen. Tässä ketjussa on monta asiaa, joita minä en ole edes tullut ajatelleeksi. Enkä ole lainkaan varma, mitä mieheni vastaisi tähän ketjuun.

Seksin tai kommunikaation tärkeys varmaan tulee nopeasti ilmi, mutta kuinka moni tietää, jos puoliso sanoisi tärkeimmiksi asioiksi hyväksymisen, sietämisen tai anteeksiannon?

Niin, tämä ketju voi antaa selityksen sille, miksi avioliittoni kariutui. Minun tärkein koossapitävä voima on anteeksianto ja toisen hyväksyminen sellaisena kuin tämä on. Annoin miehelle kaiken anteeksi, en koskaan kritisoinut. Mies ei osannut tätä arvostaa. Hän teki perheensä eteen paljon (keksi tekemistä, huolehti taloudesta, hoiti kotia), Eli miehelle tärkeintä oli toisen tarpeista huolehtiminen. Minulle tämä taas oli toissijaista.

Jos miehesi halusi huolehtia perheestään, etkä sinä oletettavasti halunnut eroa ja olit anteeksiantavainen, niin miksi erositte?

Mies löysi toisen. En minäkään kaikkea anna anteeksi.