Ekaluokkalainen ja uskonto/ET

Meidän seiskaluokkalainen haluaa olla uskontotunnilla, kun kaikki kaveritkin on, vaikka annoin vaihtoehdoksi kirkosta eroamisen.

Näin se ryhmäpaine toimii. Ja luulevaiset hierovat käsiään.

Vierailija kirjoitti:

Meidän seiskaluokkalainen haluaa olla uskontotunnilla, kun kaikki kaveritkin on, vaikka annoin vaihtoehdoksi kirkosta eroamisen.

Mäkin antaisin tuon ikäisen (tietenkin) päättää itse, olipa peruste minkälainen tahansa. Hän kuitenkin on jo ollut ussan tunnilla ja tietää mikä on homman nimi. Mutta ekaluokkalainen ei voi perustaa päätöstään oikein mihinkään. Hänelle pitäisi siis osata jotenkin selittää, mitä uskonto/ET ovat. Miten selittäisitte 6-vuotiaalle yksinkertaisesti (niin että lapsi ymmärtää) noiden eron?

ap

Omat poikani kävivät alakoulussa uskontotunneilla ja yläkoulussa valitsivat et-tunnit. Emme siis kuulu kirkkoon, eikä meitä ole kastettu.

No itse tein niin että ruksin uskonnontunnit ja ajattelin että päättäkööt itse myöhemmin mitä haluavat. Emme siis kuulu kirkkoon eikä lapsia ole kastettu.

Tietysti valitsisin neutraalin vaihtoehdon, eli ET:n. Miksi uskonnottomalle lapselle pitäisi opettaa tunnustuksellista uskontoa? 

Meillä lapsilla valittu et. Lapset eivät kuitenkaan uskontoa voi ymmärtää, joten sinänsä omituista että sitä edes opetetaan peruskoulussa. Ei 6-vuotias pysty tuollaista valintaa tekemään. Meillä lapset ovat tutustuneet rinnakkaisluokkalaisiin ja eri luokka-asteen oppilaisiin et tunneilla. Eivät vaihtaisi pois. Olen välillä kysellyt että haluaisivatko uskontoon, eivät todellakaan kuuluu vastaus, vaikka sinänsä uskonto heitä yleisesti kiinnostaakin (kun eivät siitä niin paljon tiedä).

Vierailija kirjoitti:

Tietysti valitsisin neutraalin vaihtoehdon, eli ET:n. Miksi uskonnottomalle lapselle pitäisi opettaa tunnustuksellista uskontoa? 

Tämäpä se, kun se ei saa olla koulussa tunnustuksellista, mutta siihen se suurimmaksi osaksi opettajilla lipsahtaa. Lapset ottavat asiat todesta, joten jos ei halua aivopestä lapsiaan niin ei kannata uskontoa valita. Kukin tehköön uskontopäätöksen vasta sitten kun lähes aikuisena on siihen kypsä. Minulla ei ole uskontoa vastaan mitään, mutta sitä vastaan on että lapsille kerrotaan totuutena uskonasioita.

Et laitettiin, mutta annoin myös luvan osallistua srk-aamunavauksiin, joulukirkkoon yms. Taisipa tuo ekaluokalla lukea jouluevankeliumiakin joulujuhlassa. En pelkää että saisi tartunnan :)

Ihan kiva kun tutustuu myös muihin kuin oman luokan oppilaisiin.

Riippuu koulusta. Jos useampia suunnilleen samanikäisiä et-oppilaita, niin et. Mut jos suunnilleen ainoa, niin sit uskonto. Meillä päädyttiin tästä syystä lapsen kanssa uskontoon.

Olen myös itse opiskellut uskontoa ja aina pitänyt ainetta mielenkiintoisena, vaikka olen uskonnottomasta kodista.

Koen myös, että uskonnon sisällöt ovat osa suomalaista yleissivistystä.

Kukaan muu ei tule tarjoamaan uskonnollisesti neutraalia vaihtoehtoa lapsellesi todellisena vaihtoehtona, joten ellet halua että häntä viedään ev.lut. kuvioihin kuin pässiä narussa niin valitset ET:n. Sitten jos se osoittautuu jotenkin ongelmalliseksi (esim. ulkopuolisuuden tunne) tai lapsi myöhemmin on valmis valitsemaan itse toisin voi toimia sen mukaan, mutta tuntuu hullulta miten moni tänäkin päivänä joutuu menemään uskontokuvioihin ulosjäämisen pelossa.

Minuakin jännitti miten lapseni tulee suhtautumaan ET:n opetukseen jos "kaikki muut" on uskonnossa. Koko koulussa on vain 4 ET-oppilasta. Mutta hyvin suhtautuu ja itse asiassa nauttii että saa edes yhden tunnin viikossa olla pienessä ryhmässä :)

En halua käyttää lasta oman agendani esitaistelijana, mutta jos en näytä lapselle että hän ihan oikeasti voi valita toisin kuin "valtaväestö" niin kuka sitten. Jos lapseni myöhemmin haluaa uskonnonopetukseen, kun ensin hiffaa mistä on kyse, niin se on ok.

Tulen omien lasteni kohdalla valitsemaan et:n. Perusteluna se, ettemme kuulu kirkkoon, eikä lapsia ole kastettu -> uskontotunnit eivät kuulu heille. Itse aikoinaan sain parhaimmillaan privaattiopetusta ortodoksiuskonnon tunneilla kun kaikki kaverit olivat luterilaisia. Ei se kaveruuteen vaikuttanut mitenkään. Se siitä ryhmäpaineesta.

Mutta. Jos lapseni ehdottomasti jossakin vaiheessa haluavat omasta tahdostaan uskontotunneille niin menköönsä. Ei se ole niin tarkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Et laitettiin, mutta annoin myös luvan osallistua srk-aamunavauksiin, joulukirkkoon yms. Taisipa tuo ekaluokalla lukea jouluevankeliumiakin joulujuhlassa. En pelkää että saisi tartunnan :)

Ihan kiva kun tutustuu myös muihin kuin oman luokan oppilaisiin.

Tuosta tartunnasta: Meidän 5-vuotias poika oli juuri päiväkotiryhmän mukana jouluhartaudessa koska vaihtoehtoinen toiminta oli surkeaa (voi mennä 1-3-vuotiaiden ryhmänä hengaamaan kun muut lähtee retkelle). Henkilökunta selitti juurikin tätä että ei se yksi kerta nyt niin isoa vaikutusta tee.

No. Teki se. Tosin lähinnä huvittaa. Lapsi lausuu ulkomuistista pätkiä jouluevankeliumista, kaivoi minun vanhan vauvanukkeni esille ja synnyttää ja kapaloi tätä Jeesus-lasta, vaatii saada tarkistaa Raamatusta miten jokin kohta jouluevankeliumista menikään, tarttuu kaikkien kuulemiensa joululaulujen uskonnolliseen sisältöön varsinkin jos vilahtaa sana "Jeesus". Lapsi myös puhuu taivaaseen menemisestä ja kuolettumisesta, en usko että nämä ovat sisältyneet jouluhartauteen mutta ehkä hän on haastattanut jotain työntekijää aiheesta jälkikäteen?

Minua ei sinällään pelota että asioista kerrotaan lapsille. Eikä varsinkaan jos se kerrotaan muodossa "kristityt ajattelevat että...". Se, että lapset laitetaan ohjatusti harjoittamaan uskontoa, palvomaan jumalaa (sitähän se rukoilu ja virrenveisuu on) vailla todellista mahdollisuutta olla osallistumatta rituaaleihin, SE on kyseenalaista.

ystäväni lapsi valitsi ala-asteella et, aina kun muilla oli oli uskonnon tunnit, niin kyseinen lapsi istui yksin käytävässä tekemässä omia tehtäviä. opettaja kävi välillä katsomassa onko kaikki ok. 🤔 itse ainakin koen omat uskonnon tuntini olevan enemmänkin yleissivistäviä, kun jotain uskonnon tuputtamista, kuitenkin käydään läpi monia uskontoja ja eettisiä valintoja.

Suosittelen valitsemaan et. Alakoulun uskonnon opetus on aika paatoksellista ja ahdistavaa yhden totuuden julistamista.

Hän saattaa aluksi pettyä, mutta tulee kiittämään muutaman vuoden päästä. Muistaakseni oli aivan tuskaa opetellä isä meidän rukouksia sun muita uskonnontunneilla. Itse erosin kirkosta vasta lukiossa, mutta toivon ettei koskaan olisi noille tunneille pakotettu. Voit tietenkin antaa hänen kokeilla, että miltä uskonnon opetus tuntuu. Varoitan vain, että vielä 2005 kun olin itse peruskoulussa, oli uskonnonopetus varsinaista uskonnon glorifiointia, eikä kriittistä ajattelua opetettu juuri yhtään. ET antaa mielestäni paremmat eväät elämään kuin uskonto.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen valitsemaan et. Alakoulun uskonnon opetus on aika paatoksellista ja ahdistavaa yhden totuuden julistamista.

Samaa mieltä! Alakoulussa käytiin pelkkää raamattua läpi, mutta jätettiin ikävät kohdat välistä. Vasta yläkoulussa ruvetaan käymään oikeasti kiinnostavia asioita läpi. Silloin esitetään ensimmäistä kertaa mahdollisuus kriittiseen ajatteluun. 

Jos tuota osallistumista voi vuosittain vaihtaa, niin suosittelisin vaikka sellaista järjestelmää, että lapsi ensin ET-tunneille, niin kristillinen aivopesu jäisi saamatta, ja sitten yläkoulussa uskonnontunneille (mikäli suostuu menemään) saamaan vähän yleissivistystä kaikista uskonnoista!

Suosittelen lämpimästi ET:n valitsemista, se on lapsesi uskonnonvapauden toteutumisen tukemista mitä konkreettisimmin.

Meillä lapset valitsivat ET:n itse. Selitin, että se on se uskonnoton vaihtoehto, jossa maailmaa tarkastellaan useiden eri katsomuskäsitysten kautta ja laajasti. Ja että uskonnon opetus on tarkoitettu ensisijaisesti niille kirkkoon kuuluville lapsille, joiden omaa uskontoa sielllä käsitellään. Markkinoin ET:tö hyvin vahvasti ja ohjasin valitsemaan sen, mutta olen toki aina noille kertonut, että milloin vain ja mistä syystä vaan saavat vaihtaa. Ja saavat ilman muuta mennä joulukirkkoihin tai mihin vaan jos tahtovat. Eivät ole kertaa enempää halunneet kumpikaan, ovat aika vakaumuksellisen uskonnottomia.

Vierailija kirjoitti:

ystäväni lapsi valitsi ala-asteella et, aina kun muilla oli oli uskonnon tunnit, niin kyseinen lapsi istui yksin käytävässä tekemässä omia tehtäviä. opettaja kävi välillä katsomassa onko kaikki ok. 🤔 itse ainakin koen omat uskonnon tuntini olevan enemmänkin yleissivistäviä, kun jotain uskonnon tuputtamista, kuitenkin käydään läpi monia uskontoja ja eettisiä valintoja.

Eri uskonnot voi käydä historian tunneilla sitten myöhemmin ja ekaluokkalaisilta aivopesu-uskontotunnit pitää poistaa. Mitään oman uskonnon opettamista ei koulussa pidä tehdä. Tehköön uskonnolliset yhteisöt sen omalla kustannuksellaan ja omalla ajallaan vapaaehtoisille osallistujille (mikäli lasten kohdalla vapaaehtoisuudesta voi puhua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et laitettiin, mutta annoin myös luvan osallistua srk-aamunavauksiin, joulukirkkoon yms. Taisipa tuo ekaluokalla lukea jouluevankeliumiakin joulujuhlassa. En pelkää että saisi tartunnan :)

Ihan kiva kun tutustuu myös muihin kuin oman luokan oppilaisiin.

Tuosta tartunnasta: Meidän 5-vuotias poika oli juuri päiväkotiryhmän mukana jouluhartaudessa koska vaihtoehtoinen toiminta oli surkeaa (voi mennä 1-3-vuotiaiden ryhmänä hengaamaan kun muut lähtee retkelle). Henkilökunta selitti juurikin tätä että ei se yksi kerta nyt niin isoa vaikutusta tee.

No. Teki se. Tosin lähinnä huvittaa. Lapsi lausuu ulkomuistista pätkiä jouluevankeliumista, kaivoi minun vanhan vauvanukkeni esille ja synnyttää ja kapaloi tätä Jeesus-lasta, vaatii saada tarkistaa Raamatusta miten jokin kohta jouluevankeliumista menikään, tarttuu kaikkien kuulemiensa joululaulujen uskonnolliseen sisältöön varsinkin jos vilahtaa sana "Jeesus". Lapsi myös puhuu taivaaseen menemisestä ja kuolettumisesta, en usko että nämä ovat sisältyneet jouluhartauteen mutta ehkä hän on haastattanut jotain työntekijää aiheesta jälkikäteen?

Minua ei sinällään pelota että asioista kerrotaan lapsille. Eikä varsinkaan jos se kerrotaan muodossa "kristityt ajattelevat että...". Se, että lapset laitetaan ohjatusti harjoittamaan uskontoa, palvomaan jumalaa (sitähän se rukoilu ja virrenveisuu on) vailla todellista mahdollisuutta olla osallistumatta rituaaleihin, SE on kyseenalaista.

Onhan tämä aiheuttanut kotona keskustelua, ihan hyvää keskustelua. Olen siihen samaan syssyyn sitten maininnut mitä esim budhhalaiset ajattelevat samasta asiasta. Tyttö sai koulusta virsikirjan, jotta voi osallistua lauluun halutessaan (ope ei sitä automaattisesti antanut vaan pyysimme erikseen kun lapsi huomasi sellaista tarivitsevansa). Tyttö myöskin yritti lukea raamattua, totesi sen melko pian mahdottomaksi (joku vanha painos) ja tylsäksi (pääsi kai niihin sukukuetteloihin). Avoimin mielin ja päinvastaista aivopesua harrastetaan tarpeen vaatiessa kotona :)

9