Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen ja uskonto/ET
17.12.2018 |
Miten olette toimineet ekaluokkalaisen uskonto/ET-valinnan suhteen? Ollaan uskonnottomia, joten ET olisi tietenkin looginen valinta, mutta pitäisikö lapsen kuitenkin itse antaa päättää? Mutta sitten, miten selitän lapselle nuo vaihtoehdot, kun hänellä ei ole kokemusta kummastakaan? Uskonnosta ei meillä kotona puhuta, mutta hän tietää, että jotkut uskovat jumalaan. Pelkään, että pettyy siihen, että moni kaveri onkin uskontotunnilla, ja hän yksin ET:ssä...
Kommentit (43)
Minä ja kaikki sisarukseni kävimme koko peruskoulu uskontotunneilla koska ei siihen aikaan ollut vaihtoehtoja. Lukiossa tuli ET-opetus mahdolliseksi ja kaikki sen otimme. Uskonnottomia tuli kaikista kolmesta, eli ei se uskonnonopetus päässyt pilaamaan ainakaan meitä.
Muistan miten yhtä luokkakaveria ala-asteella kiukutti, että "miten muka M voi saada uskonnosta kympin, kun se ei edes usko jumalaan?!!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsillä et. Ovat tyytyväisiä, kun siitä ei ole kokeita kuten uskonnosta 😂. Pohtivat mielestäni hyviä juttuja, etiikkaa, itsetuntemusta, tunteita jne fiksua versus jessen veden päällä kävelyt ja vauvojen halkaisut.0
Tämä. Itse olen perusluterilainen, joka ei varsinaisesti edes usko Jumalaan. Haluaisin kyllä uskoa. Kuitenkaan en näe minään ongelmana, että lapsillemme kerrotaan luterilaisesta pitkään meillä valtauskontona toimineesta uskonnosta (taitaa sitä yhä olla, vaikka maallistunutta). Onhan sillä iso vaikutus mm. kulttuuriimme. Samasta syystä olen tyytyväinen, että lapsille puhutaan myös muista uskonnoista uskontotunneilla. Näin oppivat ymmärtämään eri uskontoja. Monissa ihan eurooppalaisissakin maissa uskonnoilla on iso merkitys yhä ja siksi niitä tärkeä ymmärtää. Toki en osaa sanoa, käydäänkö näitä ET-tunneilla läpi, kun lapsemme ovat uskontotunneilla. Lapsille olen kertonut, että minun on vaikea uskoa uskontomme oppeihin. Silti arvostan sitä osana kulttuuriamme ja näen esimerkiksi ison osan raamatun opeista hyödyllisinä jo moraaliakin kannalta. Yhtä hyvin lapseni voivat osallistua vaikka katolilaisen tai ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukseen. Joskus olemme ulkomailla osallistuneetkin ihan mielenkiinnosta. Tykkään myös kirkoista, niissä on historian havinaa ja jotain kiehtovaa mystisyyttä.