Mihin minun kannattaisi kouluttautua?
Näin alkuun, olen 25-vuotias nainen ja tällä hetkellä valtiolla hyväpalkkaisessa työssä. Pidän työstäni kovasti, mutta koska paikkani on määräaikainen, en voi luottaa työsuhteeni jatkumiseen. Pelkään siis työttömyyttä koko ajan. En ole käynyt kunnolla kouluja nuoruuteni mielenterveysongelmien vuoksi. Pohjalla on siis ainoastaan liiketalouden perustutkinto (merkonomi). Olen yrittänyt miettiä, miten voisin jatkokouluttautua. Mikä kannattaisi nyt? Vahvuuksiani ovat sosiaalisuus, ihmistuntemus, kielitaito ja työmotivaatio. Nykyinen työni on toimistotyötä, johon liittyy asiakaspalvelua. Asiakaspalvelu tapahtuu kuitenkin vain sähköpostin ja puhelimen välityksellä. En ole kovinkaan kyvykäs matematiikassa, mitä olen aina harmitellut. Lisäksi mietin, vaikuttaako kouluihin hakemiseen se, ettei minulla ole lukiota pohjalla?
Toivoisin siis, että ammatilla olisi mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja hyvä palkka. Taloudellisen puolen vuoksi opiskelujen aloittamisessa pelottaa se, että olen liian vanha. Toisaalta nyt minulta löytyy motivaatiota ja jaksamista enemmän kuin nuorempana.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Sossutädiksi. Helppo tutkinto ja varma rahuli
Sosionomin tutkintoa olen kyllä miettinytkin pitkään. Olen vain ajatellut, että onko se loppujen lopuksi kannattava. Löytyykö työtä, onko palkka surkea työn luonteeseen nähden jne..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Puukääsityyömies. Kestävänkehityksenn aikaan puudildot viedään käsistä taii niillä on käsittämätön... tai no vttu jopaa härkisti käydään käsijsii. Jokaiinen haluaa selllaisen. Jaa miiksi, koska mä sanoon niin.
Oot outo..
Sairaanhoitajan koulutus on varma valinta, jos olet luonteeltasi sille alalle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan koulutus on varma valinta, jos olet luonteeltasi sille alalle sopiva.
Vähän ohis, mutta joutuuko sairaanhoitajan työssä näkemään ja käsittelemään paljon ihmisten eritteitä? Ne ja lisäksi vuorotyö ei houkuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossutädiksi. Helppo tutkinto ja varma rahuli
Sosionomin tutkintoa olen kyllä miettinytkin pitkään. Olen vain ajatellut, että onko se loppujen lopuksi kannattava. Löytyykö työtä, onko palkka surkea työn luonteeseen nähden jne..
Ap
Siis sosiaalityö yliopistossa. Sosionomi on tyhjä arpa
Minusta kuulostaa, että sinulla on varsin hyvin asiat. Työttömyyden uhka on varmaankin kaikilla aloilla aina läsnä.
En osaa neuvoa alaa, koska ehkä olet jo oikealla alalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa, että sinulla on varsin hyvin asiat. Työttömyyden uhka on varmaankin kaikilla aloilla aina läsnä.
En osaa neuvoa alaa, koska ehkä olet jo oikealla alalla.
Työni on juuri sitä mitä haluaisinkin tehdä pidemmällä tähtäimellä. Tietynlaista sosiaalityötä hyvällä palkalla. Tosiasia on, että suurin osa työpaikassani on korkeakoulutettuja, merkonomeja harvemmin tähän työhön valitaan. On siellä muutama merkonomi, mutta he ovat olleet työpaikassa 90-luvulta lähtien. Musta tuntuu ihan lottovoitolta, että minut valittiin ja olenkin tehnyt parhaani näyttääkseni, että olen hyvä työpanos. Alkukeväästä tulee kaksi vuotta täyteen ja haaveilen siitä vakipaikasta.
Ap
Kyllä varmasti sosionomi olisi hyvä koulutus sinulle, merkonomin paperit on hiukan epävarma pohja pidemmän päälle. Jos jo tiedät on tuo työ on sinua varten, niin kouluttaudu siihen. Tietysti sosiaalityö yliopistossa olisi parempi, mutta ilman ylioppilastutkintoa ei varmasti oikein pääse suoraan lukemaan. Varavaihtoehdoksi laittaisin sairaanhoitajan koulutuksen.
"Vierailija
klo 20:06 | 16.12.2018
Näin alkuun, olen 25-vuotias nainen ja tällä hetkellä valtiolla hyväpalkkaisessa työssä. Pidän työstäni kovasti, mutta koska paikkani on määräaikainen, en voi luottaa työsuhteeni jatkumiseen. Pelkään siis työttömyyttä koko ajan. En ole käynyt kunnolla kouluja nuoruuteni mielenterveysongelmien vuoksi. Pohjalla on siis ainoastaan liiketalouden perustutkinto (merkonomi). Olen yrittänyt miettiä, miten voisin jatkokouluttautua. Mikä kannattaisi nyt? Vahvuuksiani ovat sosiaalisuus, ihmistuntemus, kielitaito ja työmotivaatio. Nykyinen työni on toimistotyötä, johon liittyy asiakaspalvelua. Asiakaspalvelu tapahtuu kuitenkin vain sähköpostin ja puhelimen välityksellä. En ole kovinkaan kyvykäs matematiikassa, mitä olen aina harmitellut. Lisäksi mietin, vaikuttaako kouluihin hakemiseen se, ettei minulla ole lukiota pohjalla?
Toivoisin siis, että ammatilla olisi mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja hyvä palkka. Taloudellisen puolen vuoksi opiskelujen aloittamisessa pelottaa se, että olen liian vanha. Toisaalta nyt minulta löytyy motivaatiota ja jaksamista enemmän kuin nuorempana."
"Vierailija
10/9
klo 20:29 | 16.12.2018
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa, että sinulla on varsin hyvin asiat. Työttömyyden uhka on varmaankin kaikilla aloilla aina läsnä.
En osaa neuvoa alaa, koska ehkä olet jo oikealla alalla.
Työni on juuri sitä mitä haluaisinkin tehdä pidemmällä tähtäimellä. Tietynlaista sosiaalityötä hyvällä palkalla. Tosiasia on, että suurin osa työpaikassani on korkeakoulutettuja, merkonomeja harvemmin tähän työhön valitaan. On siellä muutama merkonomi, mutta he ovat olleet työpaikassa 90-luvulta lähtien. Musta tuntuu ihan lottovoitolta, että minut valittiin ja olenkin tehnyt parhaani näyttääkseni, että olen hyvä työpanos. Alkukeväästä tulee kaksi vuotta täyteen ja haaveilen siitä vakipaikasta.
Ap"
Parahin ap. 25-vuotias ei ole vanha, ei millään mittarilla mitattuna. Ehdit opiskella vielä ihan mitä vain haluat. Luontevin suunta lienee amk tai yliopisto. Sinulla on niihin vaadittava kelpoisuus, koska olet suorittanut ammatillisen tutkinnon. Lukiota ei silloin tarvitse käydä.
Sosiaalityöntekijänä haluan kuitenkin kommentoida käsityksiäsi. Tällä hetkellä teet asiakaspalvelutyötä puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Sinulla on kaupallinen koulutus. Nykyisellä työlläsi ei ole mitään tekemistä sosiaalityön kanssa.
Sossutädiksi. Helppo tutkinto ja varma rahuli